ei tällaista elämää

Aurinko paistaa vihdoin. Heräsin pirteänä, mutta aamupalan jälkeen väsymys kietoi minut pauloihinsa. Eilen nukuin kahden tunnin päikkärit, toissapäivänä tunnin. Juuri ja juuri jaksan tehdä päivän toimet, en mitään ylimääräistä. Tänään ei särje kuin vähän sormen niveliä, muina päivinä särky on ollut jaloissa ja käsissä. Aika kuluu haahuillessa. Kaksi tuntia olen taistellut väsymystä vastaan ja yrittänyt saada aikaiseksi lähteä kauppaan, jotta voisin nukkua sen jälkeen. Ei tämä ole elämää! En halua tällaista! Jos tätä jatkuu vielä pitkään, alkaa mielialakin laskea.

Myöhemmin
Muistin viimein tänään kysyä terkkarista maanantaina otetun kilpirauhaskokeen tuloksia. Arvot ovat ihan viitearvojen alarajoilla. Löytyi yksi selkeä syy väsymykseen ja ajatuksen takkuisuuteen. Kuinkahan kauan olon korjaantuminen kestää? Aion omatoimisesti nostaa lääkitystä hieman enkä odotella lääkärin soittoa parin viikon päästä. Oon sen verran tämänkin taudin lääkityksen kanssa tullut tutuksi.

harmittaa

Aamulla tuntui siltä, että voisin laittaa puuhellaan tulen. Mutta. Liesi pitää käsitellä liesimustalla, on pitänyt koko kesän, vaan on edelleen tekemättä. Olkoon se tämän päivän työ. Huomenaamulla voisin laittaa valkean, jos tuntuu viileältä.

Taitaa taas alkaa elämässäni se vaihe, jolloin päivässä jaksaa tehdä yhden homman. Harmittaa, kun ei ole voimia enempään. Elämä kutistuu neljän seinän sisälle, sohvalle ja sänkyyn. Perhanan fibromyalgia! En halua elää tällaista elämää!

kitisevä täti

Epistä! Kun pääsee yhdestä vuosia vaivanneesta taudista eroon (?) siis masennuksesta, tulee toinen joka vie voimat, fibromyalgia. Koko päivä on mennyt totaalisen uupumuksen sekä lihas- ja nivelkipujen kanssa. Kauppaan oli pakko raahautua, kun kaapista ei löytynyt enää edes voita leivän päälle eikä maitoa kahviin. Vessan valokin oli pimeänä pari päivää, kun lamppu sammui.

Ulkona on sen verran viileää, että voin kokeilla uutta uuniani. Käyttöönotosta oli tarkat ohjeet, kullakin kerralla saa polttaa vain tietyn kilomäärän puita. Tänään poltan kilon, jos huomenna on illalla viileää, poltan kaksi kiloa.

Perhana! Savut tulee sisään niin kuin ihan ekalla poltollakin. Tulee piipustakin savua, tarkistin. Kiva kun koko huusholli haisee savulle. Ehkä piipussa oli ilmalukko, kun ei ole käytetty sitten toukokuun alun. Toivottavasti savut alkaa mennä kokonaan piippuun, kunhan käyttönotto on ohi ja ilmat viilenee kunnolla. Uunissa on kosteutta ja vesi valuu luukun lasia pitkin. No, nyt alkoi palovaroitinkin huutaa!

Edit. Uunissa on hieno kesä- ja talvipeltisysteemi ja mullahan oli talvipelti päällä eli savu kiertää koko uunin, eikä mikään ihme, että savutti. Kesäpellillä uuni toimii kuin takka eli lämpö menee harakoille, tässä tapauksessa olisi saanut mennäkin. Asia tuli mieleen yöllä.

pako

Ostin Hesan reissulla muutaman kirjan, jotka sujautin omille paikoilleen kirjahyllyyn ja meinasin jo unohtaa ne sinne. Sateinen, yksinäinen viikonloppu on mitä mainioin tilaisuus käyttää lukemiseen. Kukaan ei häiritse eikä tarvitse tehdä mitään. Pakenen kirjan maailmaan. Löysin jo sopivankin.

Tällä viikolla olen ihmetellyt minua vaivaavaa kamalaa väsymystä. Kuuluuko tällainen todellakin fibroon? Tämäkin päivä on mennyt väsymyksen kanssa taistellessa. Työt odottavat tekijää, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Ja niin on kierre valmis.

rastahuone

Yläkerrassa on rastahuone. Edellinen asukas on maalannut sen. Mitähän on ollut mielessä, kun on tuollaiset värit valinnut. Koska joudun takan purkamisen tieltä väistymään joksikin aikaa yläkertaan, maalaan huoneen, koska nuo värit ahdistavat minua sen verran, etten pysty olemaan huoneessa. Eilen sain katon maalattua, tänään olisi ollut vuorossa seinät, mutta selkä teki tenän. Kesken tavallisten aamutoimien tuli karsea selkäkipu oikealle ristiselkään ja lonkkaan niin, ettei kävelemisestä meinannut tulla mitään. Maalaaminen piti jättää tältä päivältä. Jospa selkä olisi huomenna paremmassa kunnossa, että saisi homman alkuun.

ilon aiheita tänään 2

• Parvi peippoja hyppeli pihassa. Tähän havaintoon päädyin lintukirjaa tutkimalla. Voiko tähän aikaan vuodesta ylipäätään nähdä peippoja?
• Tein neljä tuntia fyysistä työtä. Käsiin sattui helkutisti. Lupasin mennä huomenna jatkamaan.
• Tekstinkäsittely on mainio asia, sain nimittäin kopiomalla ja pienillä muutoksilla tehtyä esityslistan vanhan pohjan päälle. (Mikä havainto!)
• Insinööri ja humanisti onnistuivat ratkaisemaan akuutin kommunikointiongelman molempia tyydyttävällä tavalla. Kyse saattaa olla myös naisen ja miehen välisestä ajattelu- ja keskustelutapojen erilaisuudesta, joka korostuu etenkin, kun nainen on humanisti ja mies insinööri. 
• Pihan santa-alueelta on melkein kaikki lumi sulanut. Kunhan kerkeän, voin vaihtaa kesäkumit auton alle.

uutta

Kävin eilen erikoislääkärin vastaanotolla. Hän oli sitä mieltä, että minulla on fibromyalgia ja mahdollisesti nivelrikko. Olen hämmentynyt, enkä tiedä mitä ajatella. Jotkin asiat saivat selityksensä ja toisaalta tuli liikaa uutta.

Vuosi sitten ajattelin selättäneeni masennuksen, toteutin unelmani ja aloitin uuden elämän taloprojektin myötä. Mitä tästä kaikesta mahtaa lopulta tulla? Jaksanko ja pystynkö yksin huolehtimaan kaikista tällaiseen asumiseen liittyvistä asioista? Tällä hetkellä en jaksa tehdä remppaa, toukokuussa tulossa oleva iso urakka ja kaikki siihen liittyvä pelottaa. Ei ole voimia kuin selviytyä päivästä toiseen. Pitkin tulla tällaista vielä, eikö mulla ole ollut elämässä ihan riittävästi vastoinkäymisiä?

oliko se maaliskuu vai huhtikuu, ihan sama

Maaliskuu on kuukausista julmin vai oliko se sittenkin huhtikuu? Olen odottanut koko talven, että aurinko alkaisi paistaa ja saisin siitä lisää virtaa. Nyt onkin niin, että voimat ovat edelleen tiessään, aina vain väsyttää ja musta mörkö kohottaa uhkaavasti päätään. Ihana aurinko muistuttaa ikävällä tavalla kaikesta, mitä olin suunnitellut tekeväni ja mitä en nyt jaksa. Elämä on välillä selviytymistä tunnista toiseen. Elän todellakin päivän kerrallaan. Minulla on vahvoja epäilyksiä, että on myös fyysisiä syitä, jotka vievät minulta voimia.

sisällä ja ulkona

Muutamana menneenä kesänä olen pidättäytynyt manaamasta hellettä. Täytyy tunnustaa, että viime kesänä sorruin siihen elokuun alussa, kun helle purkautui öisiin ukkosiin, mutta jatkui päivisin eli oli kuumaa ja kosteaa. Toimin helteellä hiukan samoin kuin nyt, istuskelin ja luin, silloin tosin varjossa ulkona. Nyt ei tulisi mieleenkään mennä ulos istumaan. Minusta helle on miellyttävämpää kuin tämä pakkanen. Tänään ei ole ulkolämpötila noussut -17 asteen yläpuolelle. Olen puun- ja lehdenhakureissuja lukuunottamatta istunut sisällä lukien mielenkiintoista blogia Talo.

Pehvaani alkaa vissiin vaivata iskias. Googletin asiaa ja parin sivun jälkeen päätin olla ajattelematta koko kipua. Sen havainnon olen tehnyt, mikä sivuillakin luki, että istuminen on pahasta. Mitä muutakaan tällaisella pakkasella voi sisällä tehdä? Paitsi lisätä koko päivän puita hellaan.

Eilen mietin puolitosissani kenen kaverini luokse menen pakkasta pakoon, toisaalta taloakaan ei voi jättää kokonaan lämmittämättä. Kaikkein ikävävintä on vedon tunne. Sitä poistaakseni kävin puunhakureissullani heittelemässä lisää lunta kivijalkaan, kun sinne alkutalvesta kärräämäni lumi oli aika tavalla painunut. Tällä tavalla siis velton tädin huushollissa.

vielä lääkkeistä

Eilisen kirjoitukseni edit-osan nettilinkeistä löytyi mielenkiintoinen Image-lehden artikkeli masennuslääkkeitä koskevasta tutkimuksesta ja tuotekehittelystä. Artikkeli käsittelee masennuslääkkeiden tehoa verrattuna placebovaikutukseen. Artikkelissa myös kerrotaan lääketehtaiden pimittävän tutkimustuloksia, joissa ilmenee lääkkeitä koskevia haitallisia tai epäedullisia tutkimustuloksia.

Samankaltaisesta lääketutkimuksesta koskien kolesterolilääkkeitä kerrottiin  MOT-ohjelmassa lokakuussa 2010. Nykyinen keskustelu sikainfluessaroketteen haittavaikutuksista (narkolepsian lisääntyminen) liittyy samaan aihepiiriin. Sikainfluessaroketteen kohdalla käsittääkseni on kyse siitä, että roketetta ei tutkittu riittävästi ennen sen markkinoille tuloa. Epäilyksiä aiheuttaa myös se, että yksi rokotteen ostamisesta Suomeen päättävä henkilö oli työsuhteessa rokotettava valmistavaan yritykseen.

Itseäni on mietityttänyt paljonkin se, mitä masennuslääkkeen pitkäaikainen syöminen aiheuttaa esim. 20 vuoden ajalla. Olen syönyt vuosikausia Efexoria. Kun aloitin sen syömisen, se oli tullut juuri markkinoille ja oli ensimmäisiä ns. uuden polven masennuslääkkeitä. Koska kyseessä oli uusi lääke, ei ollut olemassa tutkimustuloksia sen pitkäaikaisvaikutuksista, tuskin on vieläkään. Masennuksen tiedetään aiheuttavan muutoksia aivoissa, mutta minkälaisia muutoksia aiheutuu, kun syö aivoihin vaikuttavaa lääkettä vuosikausia?

Olen huomannut lääkäreiden vähättelevän tai olevan tietämättömiä lääkkeiden sivuvaikutuksia. Esim. Image-lehdessä mainittu Seroquel, ja sen Ketipinorina tunnettu halpaversio, on aiheuttanut monella ihmisellä painon lisääntymistä. Toinen lääke jota söin viitisen vuotta, oli Deprakine, joka myös aiheutti painon lisääntymistä. Kun aloin epäillä ko. lääkkeiden hyötyä minulle ja vähensin Ketipinorin minimiannokseen ja lopetin Deprakinen käytön, painoni tippui itsestään yli 20 kiloa. Kaksi psykiatria, jotka tapasin, ihmettelivät kovin painon lisääntymistä ja sitten putoamista, lääkkeiden kun ei pitäisi vaikuttaa painoon mitenkään. Seroguelin kohdalla on sittemmin tullut ilmi, että lääketehdas on nimenomaan pimittänyt sen painoon liittyviä sivuvaikutuksia.

Mitä tässä voi maallikko tehdä? Syön edelleen mielialaan vaikuttavia lääkkeitä, koska monen vähentämis- ja lopettamiskokeilun jälkeen olen havainnut, että oloni huononee ilman niitä.

pakkaslauantaina

Kun raotin aamulla peittoa, tuntui kylmältä. Mittari oli sisällä +16°, ulkona -25°. Ei mikään ihme, että oli viileää. Meni kahteen saakka ennen kuin väsymys ja tokkura päästäni kaikkosi. Ihmettelen oloani. Kyllä ihmisen pitäisi kymmentuntisten unien jälkeen olla pirteä, mutta en muista koska olisin herännyt pirteänä. Yölääkevähennys on menossa.

Luin netistä kaiken mahdollisen kilpirauhasen toiminnasta. Minulla todettiin vajaatoiminta kuusi vuotta sitten. Yhtäkkiä viime syksynä lääkettä olikin liikaa. Onko tämä nyt liikatoimintaa vai mitä? Mistään en  löytänyt tekstiä, mikä sopisi mun tilanteeseeni. Jos tämä on tuttua jollekin lukijalleni, kertoisitko omista kokemuksistani. Ilmeisesti tämä tilanne osaltaan myös väsyttää. Joka tapauksessa arvojen tasaantuminen vie aikaa.

Tänään tulee teemalta dokumenttielokuva pölynimurikauppiaista. Juuri kuluneella viikolla puhuimme Peräläisen kanssa aiheesta ja hän viittasi kyseiseen ohjelmaan.

aikaisin ylhäällä

Molemmat yleisönosastotekstini julkaistiin! Satakunnassa niistä ei yleensä seuraa mitään.

Sain tänään kammettua itseni ylös jo 7.30, mikä on minulle t o d e l l a harvinaista. Syynä oli se että nukuin huonosti koko yön ja kyllästyin pyörimään sängyssä. Niin olin sitten laboratoriossa verikokeissa kahdeksan jälkeen. Lääkäri määräsi minut taannoin kaksi viikkoa lääkemuutoksen jälkeen (Thyroxin) labrakokeisiin. Eihän siinä vaiheessa näe yhtään mitään, koska muutos on hidas. Niinpä olen venyttänyt labraan menoa parilla kuukaudella. Porissa minulta otettiin aina kolme arvoa, nyt tämä vaari oli määrännyt otettavaksi vain yhden arvon. Toivottavasti en sairastu mihinkään flunssaa vakavampaan, koska täällä on lääkäritilanne todella huono.

Katsoin aamupäivän eilen tallentamiani ohjelmia, Greyn anatomiaa ja dokumenttia Markku Koivistosta. En yleensä katso tv:tä päivällä, varsinkaan aamupäivällä. Tuntui ihan hölmöltä istua tv:n ääressä siihen aikaan, mutta eipä huvittanut tehdä muutakaan - kuten kolata jälleen kerran pihaa.

Kunpa jotenkin saisin nukkumisen ruotuun, että heräisin aamulla aikaisemmin. Jos otan illalla vähemmän lääkkeitä, nukun todella huonosti. Jos otan normiannoksen, nukun hyvin 10 tuntia tai enemmän. Jatkan kokeilujani. Nyt sentään tajuan tallentaa tv ohjelmia, etten valvo niidne vuoksi.

aikataulutonta elämää

Aamulla oli sellainen olo, että olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mitä  valitsisi? Lopulta päädyin järjestelemään paikkoja. Olihan sekin tarpeellista.

En tarvitse nykyisin pahemmin almanakkaa. Viikon aikana on kaksi harrastusmenoa, ei muuta. Koska en katsele almanakkaa, en muista normaalista poikkeavia asioita. Taannoin unohdin mennä hammaslääkäriin. Siitä tuli 35 €:n lasku, jota tässä rahatilanteessa en olisi ollenkaan kaivannut. Eilen istuin kaikessa rauhassa tietsikka sylissä, kun puhelin pärähti muistutuksen. Kerkesin nähdä vain merkinnän hammaslääkäri 14.30 ja naista vietiin. Ajoin pikavauhtia terveyskeskukseen kuullakseni, että aika on seuraavana päivänä. Olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Aamupäivällä puhelin muistutti uudelleen asiasta. Ilman muistutusta olisin unohtanut jälleen kerran.

vaihtoehto

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä ja unihäiriöitä. Olen syönyt muutaman vuoden Tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Nyt labrakokeet paljastivat, että annos on liian suuri eli vastaa liikatoimintaa. Kun sain vaihtoehtoisen selityksen väsymykselleni masennuksen sijaan, olokin on ihan toisenlainen. En enää pelkää, että masennun lisää ja mitä tästä pimeydestä tulee. Aion selättää pimeyden kaikin mahdollisin keinoin.

Kokonaan toinen luku on tapaamani eläkevaarilääkärin ammattitaito.

muutos suunnitelmaan

Eilen aamulla olin lähdössä Helsinkiin Vuoden luontokuvanäyttelyyn ja vuoden 2010 luontokuvan julkistamistilaisuuteen. Pari asiaa piti vielä tehdä ennen lähtöä ennen kuin T tulisi hakemaan minua. Sisällä lensi kohmeinen ampiainen, joka ilmeisesti viehättyi hajuveteni tuoksusta ja tuli kaulalleni. En huomannut sitä ennen kuin se pisti, kun hätistin sitä sen liikkuessa. Kerkesin ottamaan antihistamiinin ja laittaa aloe veraa pistoskohtaan, kun sydän alkoi hakata miljoonaa ja hengitys kävi työlääksi. Hain kännykän keittiöstä ja sitten lysähdin. Sain soitettua hätäkeskukseen ja sieltä lähettiin ambulanssi. Makasin eteisen lattialla ja huohotin. Kerkesin ajatella, että kuolenko tähän, kun sydämestä alkoi puristaa. Sitten tulikin jo ambulanssi. T tuli kaiken hässäkän keskelle. Sain hoitoa ja minut vietiin terveyskeskukseen.

Tiikeri ei pääse pilkuistaan vai miten sanonta menikään, en minäkään tavoistani. Luin illalla netistä anafylaktisesta sokista. Jos en olisi älynnyt soittaa nopeasti apua ja jos ambulanssilla olisi ollut enemmän matkaa, olisin voinut kuolla. Jouduin illansuussa käymään vielä uudelleen päivystyksessä, kun sydän alkoi hakata ja tuli kylmä hiki.

Väsyttää. Pelkään. Monenlaisia asioita.

kipu

Remontti on sisällä edennyt. Kaikki listat ovat paikoillaan, osa maalaamista vaille. Monenlaista maalaamista sisällä on vielä tiedossa. Teen kun jaksan ja huvittaa. Siivosin huushollin ja laitoin matot lattioille. Verhot saan kun maalaan tangot vielä kerran. Kuistin siivoaminen saa vielä odottaa, samoin pihan.

Olen väsynyt. Annan itselleni aikaa lepoon enkä jatka remonttia tai tavaroiden järjestelemistä ennen kuin olen kunnolla levännyt. Syyskuun alusta saakka elämä on ollut juoksemista paikasta toiseen. Menen maanantaina viimeiselle jaksolle kouluttajakoulutukseen ja kun pääsen sieltä keskiviikkona kotiin, olen muutaman viikon jouten. Kalenterissakaan ei onneksi ole kuin tyhjää.

Hullun lailla kutominen on saanut niskani ja hartiani jämähtämään niin, että joudun pakosta pitämään taukoa. Aion tänään katsoa paikalliselta Tokmannilta piikkimattoa, jos sillä saisin apua särkyyn. Täytyykin olla niin typerä, ettei voi uskoa ensimmäisiä merkkejä lihasten jämähtämisestä. Nyt sitten taistelen kivun kanssa oman typeryyteni vuoksi.

aikoja

Täällä maalla pääsee lääkäriin ja hammaslääkäriin kolmessa viikossa! En tarvinnut kiireellistä lääkärinaikaa, joudan hyvin odottamaan kolme viikkoa. Porissa hammaslääkärille oli puolen vuoden jono, lääkärillekin kuukauden, jos ei ollut kiireellistä asiaa. Jos taas oli,  neuvottiin soittamaan heti aamukahdeksalta aikaa, jonka oli jo saattanut saada joku nopeampi. Olen hämmästynyt!