harmittaa

Aamulla tuntui siltä, että voisin laittaa puuhellaan tulen. Mutta. Liesi pitää käsitellä liesimustalla, on pitänyt koko kesän, vaan on edelleen tekemättä. Olkoon se tämän päivän työ. Huomenaamulla voisin laittaa valkean, jos tuntuu viileältä.

Taitaa taas alkaa elämässäni se vaihe, jolloin päivässä jaksaa tehdä yhden homman. Harmittaa, kun ei ole voimia enempään. Elämä kutistuu neljän seinän sisälle, sohvalle ja sänkyyn. Perhanan fibromyalgia! En halua elää tällaista elämää!

kellonajoista

Tämä kellon viisareiden siirtely suorastaan kiukuttaa minua. Ei ihminen ole mikään kone, joka alkaa heti toimia uuden kellonajan mukaan. Minulla ei onneksi ole samaa ongelmaa kuin töissä käyvillä, joiden täytyy herätä kukonlaulun aikaan keretäkseen ajoissa sorvin ääreen. Mutta kyllä minua ottaa pattiin, että entisen kello 10 sijaan kello onkin jo 11 ennen kuin saan kammettua itseni sängystä ylös. Siihen kun lisätään pari tuntia aamutoimia onkin jo iltapäivä ja syyttäjä päässäni moittii minua aina vaan laiskemmaksi ihmiseksi, mikä alkaa jo vaikuttaa henkiseen hyvinvointiinkin.

Mikä hitto meillä suomalaisilla on, että pitää olla kaikessa niin muun Euroopan nuoleskelijoita, ettei voida tehdä päätöstä, että eletään jonkun pysyvän kellon ajan mukaan. Putin teki viisaasti määrätessään taannoin, että Venäjällä on vastedes nykyinen kesäaika ja sillä piste.

Päivää ilahduttaa pieni koira, jota pitää lämmittää sylissä, kun se tulee ulkoa sisään ja kitisee viluissaan.

minä tein sen

Kirjoitin tänään kaksi yleisönosastokirjoitusta. Yhden paikalliseen lehteen kunnan teiden hoidosta sekä energiajätteen keräämisestä. Toisen Satakunnan Kansaan eilisestä kolumnista. Näin kirjoitin:

Maisematutkija Eeva Sinerjoki paljastaa kolumnissaan (SK 10.1.)  kovin vanhanaikaisen käsityksensä mielialalääkkeistä. Hän vertaa niiden vaikutusta alkoholiin ja huumeisiin, jotka saavat aikaan ihmiselle euforisen olon. Huumeista minulla ei ole kokemusta, enkä alkoholistakaan ole saanut koskaan euforista oloa, lähinnä rentoutuneen ja miellyttävän olotilan, joskus jopa huonon olon.  Olen syönyt erilaisia mielialalääkkeitä vuosien ajan enkä ole koskaan saanut niistä Sinerjoen kuvaamaa euforista oloa. Jos niillä olisi sen kaltainen vaikutus, niitä syötäisiin varmaan tuhatkertaisesti nykyiseen verrattuna, mikä sekin on  tilastoiden mukaan paljon. Jos näin olisi luulisin että masennuslääkkeitä liikkuisi laittomassa katukaupassa melkoisesti, nyt ne eivät kiinnosta pillereistä huumaavaa vaikutusta hakevia.

Tutkijankin kannattaa tutustua alan tutkimukseen, jota on tarjolla helposti saatavana myös netissä, ennen kuin kirjoittaa kolumnia lehteen. Mielialalääkkeet toimivat tyystin toisella tavalla kuin Sinerjoki väittää. Masennus ei ole kiinni yksilön asenteista tai henkisestä tilasta. Jos se olisi, tuskin maassamme olisi näin paljon masentuneita. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei halua tieten tahtoen sairastua masennukseen, monet kuitenkin sairastuvat tahtomattaan.

Nyt odottelen mielenkiinnolla, julkaistaanko kirjoitukseni.

jopas on tyhmä tutkija

Satakunnan Kansan kolumnisti maisematutkija Eeva Sinerjoki kirjoittaa otsikolla "Sairausalalla pyyhkii hyvin" mm. seuraavasti:

"Psyykkisiin ahdistutiloihin tarkoitetut mielialalääkkeet ovat tulleet jäädäkseen. En onnekseni ole koskaan joutunut syömään tällaisia lääkkeitä, vaikka elämässä on toki ollut runsaasti murhetta ja vaikeuksia. Toiset pakenevat tuskaista oloaan alkoholiin, mutta vaikutusaika on rajallinen. Mielialalääke toimii nähdäkseni samalla tavalla. Pilleri tehoaa elimistössä jonkin aikaa ja sitten on otettava uusi annos. En tiedä koheneeko kenenkään mieliala pillereistä vai onko niiden teho enemmänkin uskon asia. Mieliala on henkinen tila ja siihen vaikuttaa ihmisen elämäntilanne ja asennoituminen. Näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta suomalaiset tuntuvat tarvitsevan henkisen tilansa parantamiseen rutkasti kemiallisia apuaineita. Voidaanko tällöin puhua todellisesta hyvinvoinnista? Pillerien luoma hyvä olo on yhtä keinotekoinen euforia kuin alkoholilla tai muilla päihteillä aikaansaatu."

arrrghhh! Kannattaisi ehkä perehtyä aiheeseen paremmin ennen kuin alkaa kirjoittaa asiattomuuksia lehteen. Satakuntalaiseen saamattomuuteen kuuluu, että tuskinpa kukaan vaivautuu kommentoimaan tätä lehden yleisönosastolla. En minäkään, vaikka kiukuttaakin helkutisti moinen tietämättömyys.

Tapaninpäivänä

Hain eilen hammasharjaani. Arvelin että se oli vahingossa joutunut nuorison tavaroihin. Onneksi kaapissa oli uusi harja. Tänä aamuna löysin hammasharjani kynien joukosta.

Koira halusi aamulla ulos. Avasin sille oven. Se kurkisti ovesta ulos, totesi ilmeisesti, että liikaa lunta,  ja kääntyi samantien takaisin sisälle.

Pihapiirin kaksi oravaa leikkivät abroobaatteja ja liito-oravia kurkottaessaan ruokaa lintulaudalta. Aivan vieressä maassa on kippo täynnä maapähkinöitä niitä varten. Hapsukorvat kurkistelevat välillä kippoon, mutta eivät tajua, että siinä on ruokaa. Kyllä orava on tyhmä eläin.

Unohdin ostaa jouluksi konvehteja. Ei ollut kinkkua eikä laatikoita. Ei tarvitse lähteä kinkunsulatuslenkille.

Lunta oli satanut yöllä 20 senttiä. Tein puolitoista tuntia lumitöitä. Siltikään en pysty ajamaan pihastani pois. Tie on auraamatta ja auton pohja ottaa lumeen. Tänne pääsee kätevästi helikopterilla.

Peräläinen on joutunut lumen saartamaksi, kun sivukylillä teitä ei aurata Tapaninpäivänä eikä ylipäänsä sunnuntaisin.

Pihaa kolatessa alkoi tehdä mieli saunaan. Sinne vedet tulevat käsipelillä kaivosta. Nostoköysi putosi sangon mukana kaivoon. Monen kokeilun jälkeen löysin riittävän pitkän laudanpätkän ja sain köyden ylös. Pudotin sangon uudelleen kaivoon, ihmettelin miksi sanko ei täyty. Sangon nostokahvan kiinnitys oli pettänyt. Ajattelin että p..le minähän saunon tänään ja kannoin sisältä vedet saunalle.

Kolasin välillä lunta.

Saunan padan alla tuli ei tahtonut syttyä. Laitoin tulet monta kertaa. Lopulta sauna oli lämmin, mutta vesi kylmää. ggrrr. Otin kovat löylyt ja välillä koitin sytyttää tulta laihoin tuloksin. Löylyteltyäni riittävästi juoksin sisälle suihkuun.

Saunaan kuulin kuinka naapurin isäntä aurasi tieni auki. Saan aamulla lehden.

rajallisuudesta

Seinät kaatuu päälle. Soittelin erinäisille ihmisille ja tarjosin itseäni kylään. Kaikilla oli jotain menoa. Toisaalta autossa ei ole riittävästi bensaa ajella Poriin. Maanantaina saan rahaa ja elämä helpottuu pikkasen.

Luin päivän lehdestä suomalaisten entistä voimakkaammasta jakaantumisesta kahtia, 70%:lla kansalaisista menee kohtuullisen tai erittäin hyvin, 30%:lla surkeasti.  Olen aina ihmetellyt, mikä on köyhyyden euromääräinen raja. Yleensä vain selitetään kapulakielellä, että 60% mediaanitulon alapuolella tienaavat ovat köyhiä. Siis mitä? Vuonna 2008 köyhä oli se, jolla oli kuukaudessa käytettävissä alle 1100 €.  Jos taloudessa oli kaksi aikuista, lisättiin 500 € ja lapsesta tuli 300 €. Tämän mukaan vuonna 2008 olin köyhä. Tämän vuoden alussa valtio teki  jalomielisesti nuorena eläkkeelle joutuneille kertakorotuksen eläkkeisiin, niinpä minun tuloni nousivat juuri köyhyysrajan yläpuolelle. Kiinnostaisi tietää, mikä tämän vuoden tai ensi vuoden köyhyyden euromääräinen raja on? Minä olen kuitenkin hyväosainen köyhä, jos ajattelee niitä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai perus- tai vähimmäistoimeentulolla.

Samaisen lehden pääkirjoituksessa muistutettiin, että elämänlaatu ei ole kiinni tulotasosta. Ottaa päähän tuollaiset kirjoitukset. Hyvä- tai keskituloisen on niin kiva kirjoittaa elämänlaadusta. Joskus menee päiviä, kun murehdin, miten saan sumplittua rahat niin, että ne riittävät elämiseen. Myönnän että välillä tulee ostettua turhia asioita, mutta parempituloinen voi ostaa turhuuksia ilman, että se vaikuttaa talouteen kovinkaan paljon. Välttämättä tarvitsemani puukuorma sotki raha-asiani täydellisesti. Ei minulla ole varaa säästää isoihin hankintohin, aina on laskuja ja menoja, joihin kuukauden eläke menee. Tällä hetkellä toivon, että 15 vuotta vanha pesukoneeni ei hajoa. Se että joutuu murehtimaan perusasioista, vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta elämänlaatuun.

Toisaalta on myös niin, että elämänlaatu ja onni ei ole kiinni rahasta. Pellon pientareella -blogissa on mainio kertomus samasta aiheesta. Minä olen onnellinen tänään tässä elämäntilanteessa täällä. On kaunis koti, puita liiterissä, ruokaa, oma piha ja rakkaita ihmisiä. Ennen kaikkea iloitsen päivittäin siitä, että minulla on aikaa. Jos olisin työelämässä, minulla olisi jatkuva kiire, olisin väsynyt ja kiukkuinen. Nyt voin käyttää tunnin tämän kaiken kirjoittamiseen ja silti kaikki jatkuu entiseen, rauhalliseen tahtiin. Seinätkin ovat entisellään.

hukassa

Muuttamisen jälkeisessä elämässä on rasittavaa, kun ei löydä tavaroita. Tänään olen hakenut adventtikynttelikköä ja katsonut samat paikat moneen kertaan. Kyllähän se löytyi, kun aikani komppasin, ja ihan loogisesta paikastakin. Sitten pengoin kynttelikköön kuuluvaa muuntajaa, joka lopulta löytyi ulkovarastosta. Harmikseni kynttelikön lamput eivät pala samalla tavalla. Ne on jotain eri wattia, vissiin? Luotan Peräläisen osaavan neuvoa minua kaupassa, että löydän kauniisti palavat uudet lamput.

Olen viikkokaupalla hakenut korvistelinettäni, jossa oli lukusia korviksia kiinni. Makasin jo yläkerran lattialla ja katselin sängyn allekin. Eipä ollut. Melkein aloin itkemään.  Ne eivät ilmeisestikään ole enää raidallisessa pahvilaatikossa, vaan olen siirtänyt ne sieltä jonnekin. Mikähän olisi se järkevä jonnekin, johon olen laittanut ne? Korvisten katoaminen harmittaa minua tosi paljon, koska tykkään käyttää päivittäin erilaisia korviksia.

En olisi uskonut, että ulkosaunan lämmitys tuottaa minulle näin paljon iloa talvellakin. On mukava valmistella puuhaa jo päivällä kantamalla puita saunalle,  ladata ne kiukaan ja padan alle  odottamaan lämmitystä. Vedet nostan saunan vieressä olevasta kaivosta. Pimeällä käyn lyhtyjen loistaessa pihalla lisäämässä puita pesään ja odotan lämpiämistä. Sitten kipaisen pakkasessa kuumaan saunaan.

Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.