ekopaasto

Joutessani (!) surffailin erilaisilla sivustoilla ja törmäsin tälläiseen www.ekopaasto.fi. Tämä liittyy kirkolliseen paastoperinteeseen uudella tavalla. En ole koskaan elämässäni paastonnut, heikko luonne kun olen. Sinänsä ei ole ollenkaan huono ajatus tarkastella 40 päivän ajan omia ruokailu- ja kultutustottumuksiaan. Vaikka minulla ei ole kuin 2,5 km:a kauppaan, käyn siellä autolla. Asia mistä soimaan itseäni jatkuvasti. Ehkä tässä voisi olla hyvä paaston aihe minulle. Syön yleensä lähiruokaa, sitä kun saa paikallisesta marketista. Ehkä voisin kokeilla kasvisruokailua paaston ajan.

Haastan sinut mukaan miettimään ekopaastoa.

huomioita

• Päätin että tänä vuonna olen sosiaalisempi kuin viime vuonna. Olen ottanut kunnon alkuspurtin, nyt olen hieman väsynyt olemaan sosiaalinen.
• On hyvä että luonani käy ihmisiä. Huomaan, kuinka piintynyt olen omiin tapoihini ja luulen, että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asioita (minun). Harmi että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan tämän ikävällä tavalla. Ja harmikseni huomaan olevani tässä asiassa samanlainen kuin äitini!
• Lumi on kaunista ja tekee maisemasta kauniin. Mieluummin lunta ja pieni pakkanen kuin musta maa. Lumityöt ovat mukavia, saa liikuntaa ja tulee oltua ulkona.
• Sain kahdelta vieraaltani tuliaiseksi lankoja. Molempien vieraiden kanssa opin uusia asioita. Toiselta opin kutomaan sukat niin, että työ aloitetaan kärjestä. Toisen kanssa opettelimme virkkaamaan isoäidin neliöitä.
• Virkkasin eilen koko päivän hartiahuivia. Tarvitsen huivin, koska huushollissa vetää varsinkin nyt pakkasten tultua ja minun niskani ja selkäni palelevat herkästi. Mummomaista? Olkoon!
• Innostun välillä joistain asioista liikaa niin, että teen sitä täysillä väsymykseen saakka, vaikka vähempikin riittäisi. Niinkuin nyt tällä kertaa tämä sosiaalisuus ja virkkaaminen. 

Viikonlopun aktiviteetit taisivat olla hieman liikaa. Nyt väsyttää ja paikkoja särkee. Vaikka minun ei periaatteessa tarvitse tehdä eikä jaksaa juuri mitään, niin siitä huolimatta selittelen ja puolustelen asiaa itselleni. Kun piha ja talo vaativat vielä monenlaista työtä, on vaikea antaa itsensä vain olla. On asioita, jotka olin ajatellut tekeväni tänä kesänä/syksynä, kuitenkaan mikään niistä ei ole pakollista. Miten onkaan niin hankalaa olla ajattelematta tekemättömiä töitä? Ei tämä huusholli eikä piha tule koskaan valmiiksi, se on kuitenkin fakta.

yöllä

Kuvat ovat Peräläisen ottamia.

elämää tänään

Olen

• taas tuntenut kipuja eri puolilla kroppaa
• miettinyt, onko koko syksy ja talvi samanlaista kipua
• pohtinut elämää kirjoittamalla, puhelimessa parin ystävän kanssa ja illalla vielä sekalaisessa seurakunnassa
• leiponut kasan sämpylöitä ja muutaman korvapuustin
• vitkutellut jälkien siivoamisen kanssa
• nukkunut koiran vieressä sohvalla päiväunet
• levitellyt sateessa pressuja klapien ja lankkujen päälle
• sopinut erään tärkeän asian
• lukenut sanomalehtiä
• opetellut jälleen samaa, tärkeää asiaa: on vain tämä hetki
• miettinyt hetken mitä järkeä on tällaisen luettelon tekemisessä ja jättänyt sen kuitenkin tähän. Ehkä tämäkin kertoo jotain minusta.
• ennen nukkumaanmenoa aion vielä katsoa telkkaria

tätä elämää!

Täydellinen lauantai-ilta koostui tänään seuraavista asioista:
- sauna
- puhdas olo
- olut
- jäähdyttely elokuisessa illassa terassilla
- naapurien viljakuivureiden hurina
- kypsän viljan tuoksu
- keltaisen ja oranssin eri sävyt auringon laskiessa
- puhdas vessa
- uuni joka vetää
- kuusiklapien palamisesta syntyvä tulen rätinä
- koira vieressäni sohvalla
- hyvä elokuva

Itse asiassa lauantai taitaa olla suosikkipäiväni.

lomaa

Peräläisellä on loma. Minä mietin, pitäisikö olla aktiivinen vai voisiko päivät viettää löhöillen. Peräläinen tutkii netistä lähiseudun käyntikohteita. Viime viikolla olimme aktiivisia ja matkailimme muutaman päivän. Sen verran puhtia on löydyttävä, että puita on pinottava tunnin verran päivittäin. Peräläinen haluaa elämyksiä mattopyykin muodossa - ei ole sitten kloppiaikojen mattoja pessyt. Sopii minulle.

Hoh hoijaa, jospa sitten sinne halkokasalle.

kesäelämää

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minulla on nyt tilaisuus istuskella itsekseni rauhassa ulkona tekemättä mitään. Tähän saakka tekemättömät työt ja remontti ovat vaivanneet. Nyt on liian kuuma tehdä muuta kuin istuskella varjossa, juoda jotain, seikkailla netissä, lukea sanomalehtä ja kirjaa. Minulla on menossa jo toinen kirja tänä kesänä!

Yleensä kesäisin luonani käy paljon ihmisiä. On lomat ja aikaa kyläillä. Parhaan ystäväni piti olla luonani tämä viikko, mutta visiitti peruuntui. Sen sijaan olenkin saanut olla yksin ja nauttia rauhasta, mikä työrupeaman jälkeen tuntuu ylelliseltä. Tänään tulee toinen ystävä luokseni, huomisesta en vielä tiedä. Heinäkuun loppupuolella odotan uusia ihmisiä.

slow life

Kiinnostaisi kovin tietää, miten ihmiset elävät hidasta elämää. Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että tammikuulla selvisi, miten minun pitää järjestää energiajätteen keräys. Silloin oli tarkoitus hoitaa homma huomenna. Viime viikolla sain vihdoin soitettua jäteyhtiöön ja sovittua asian. Tänään heräsin ulkoa kuuluvaan kolinaan ja lehteä hakiessani huomasin energiajäteastian tulleen. Kunhan saan luuni liikkeelle, kiikutan liiteristä ja sisältä muutaman muovikassillisen muovia jäteastiaan. Koko hommaan meni vain kaksi ja puoli kuukautta, oikeastaan aika nopeaa toimintaa.

Sitä minä ihmettelen, että jätefirmat määräävät kuinka usein astiat tyhjennetään.  Sain sovittua että kaatopaikkajäte haetaan kerran 8 viikossa, energiajäte joka 4. viikko. Nämäkin tyhjennysvälit ovat liian tiuhat minulta kertyvän jätteen määrään nähden.

Komposti on ollut jäässä pakkasten alkamisesta saakka. Nyt pitäisi toimeentua sulattamaan sitä. Peräläinen toi minulle työpaikaltaan isoja peltiämpäreitä, joihin olen jonkin aikaa säilönyt kompostijätteen. Tuntui niin pahalta laittaa sitä kaatopaikkajätteen joukkoon. Miten kompostin saa toimimaan koko talven?

pakkasen armoilla

Meijerielämää -blogissa keskustellaan elämisestä tässä ja nyt. Kirjoittaja ihmettelee ihmisten kevät-odotuksia. Vaikka mielestäni elänkin aika paljon tässä ja nyt -elämää, kyllä minäkin odotan jo kevättä, jos ei muuta niin hiukan lämpimämpää säätä. Nämä lähellä -30° olevat pakkaset käyvät jo hermoille ja kukkarollekin. Yhtenä päivänä keksin, että saunan terassilla on mukava istuskella maalis- ja huhtikuun aurinkoisina päivinä. Siihen paistaa suoraan aurinko, kesällä paikka on aivan liian kuuma minulle. Auringon valo ja pitenevät päivät ilahduttavat jo nyt.

Olimme Peräläisen kanssa viikonloppuna kyläilemässä pk-seudulla. Kotona odotti ikävä yllätys, jäätynyt vesiputki. Onneksi minulla on saunan vieressä kaivo, josta sain käyttövettä. Juomaveden hain muualta. Tänään aamulla soitin ensin yhdelle putkimiehelle, sitten hänen ehdottamalleen sähkömiehelle. Lopulta viiden soiton jälkeen löytyi putkimies, joka pystyy sulattamaan muoviputken. Selvisi ettei talon putket olleet jäässä, vaan kaivosta talolle tuleva putki. Hänellä oli mukanaan 30 metriä sulatusputkea, joka ei aivan riittänyt siihen, että olisi päässyt jäätyneeseen kohtaan saakka. Kaivon ja talon välillä kulkee tie ja todennäköisesti putki on jäässä juuri siltä kohtaa. Samalla tuli tarkistettua, että kaivossa on vettä riittävästi. Olen ollut välillä huolissani siitäkin asiasta. Hän palaa huomenaamulla ja toivottavasti huomenna hanasta lorisee taas vesi.

selittelyä

Saattaisi luulla, ettei minulla ole pahemmin tekemistä, sillä olen myös tänään lukenut mielenkiintoista blogia Rekous, jossa kerrotaan vanhan talon korjauksesta. Olen minä tehnyt muutakin, sillä minulla on käynyt vieraita, olen leiponut sämpylöitä ja kuherrellut Peräläisen kanssa. Ja joka välissä lukenut em. blogia.

Nyt kun olen perehtynyt kahden pariskunnan ajatuksiin vanhasta talosta, tulee itselle hiukan sellainen olo, että pitäisi muka selitellä omaa ratkaisua. Minun taloni on rakennettu 1928 ja tässä on tehty monenlaista remppaa. Ehkä eniten minua harmittaa, että jossain vaiheessa ikkunat on vaihdettu "uudenaikaisiin", ns. rintamamiestalomallisiin. Viimeisimmän tuhoremontin on tehnyt monitoimimies, jolta ostin talon. Rinta rottingilla hän selitti, mitä kaikkea hän on tehnyt itse. Tuota kaikkea olen sitten hissukseen korjaillut ja kiroillut, ensimmäisenä suihkutilan kanssa. Hän on myös levyttänyt seinät joka huoneessa kipsilevyillä ja laittanut päälle lasikuitutapetin. (Ilmeisesti ja onneksi ei kuitenkaan ole eristänyt seiniä.)

Minä lähdin tämän homman kanssa siitä, että lähinnä maalaan kaiken valkoisen eri sävyillä. Keittiönkin hän oli laittanut uuteen uskoon, ilmeisesti kantanut toimivan puuhellan pois, samoin kuin yläkerran pönttöuunin. Minä ostin huutonetistä uuden puuhellan ja yläkertaan kannettiin vanha Porin Matti, jota ei kuitenkaan voi käyttää koska joku valopää on laittanut hormiin tuuletusputken. (Asia ilmeni kun joulun aatonaattona laitoin tulen siihen ja savu tuli ulos aivan kummallisesta paikasta.) Keittiön kaappien ovet vaihdoin, koska niissä oli samat standardiovet kuin nykyisin näyttää olevan kaikissa normikeittiöissä ja minullakin oli rivarissa ja joita olen aina inhonnnut. Suihkua lukuunottamatta en ole tehnyt täällä mitään muuta uutta. Aika kalliisti joudun vielä korjailemaan hänen jälkiään, mutta siitä sitten kun se on ajankohtaista.

Kaikenlaista tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta teen sitten kun huvittaa. (Tällä hetkellä odotan, että piristyn kun auringon valoa tulee lisää.)  Minusta on pääasia että täällä voi asua, minua ei haittaa keskeneräisyys, joka näkyy heti kun astuu pihaan ja jatkuu sisällä.

sisällä ja ulkona

Muutamana menneenä kesänä olen pidättäytynyt manaamasta hellettä. Täytyy tunnustaa, että viime kesänä sorruin siihen elokuun alussa, kun helle purkautui öisiin ukkosiin, mutta jatkui päivisin eli oli kuumaa ja kosteaa. Toimin helteellä hiukan samoin kuin nyt, istuskelin ja luin, silloin tosin varjossa ulkona. Nyt ei tulisi mieleenkään mennä ulos istumaan. Minusta helle on miellyttävämpää kuin tämä pakkanen. Tänään ei ole ulkolämpötila noussut -17 asteen yläpuolelle. Olen puun- ja lehdenhakureissuja lukuunottamatta istunut sisällä lukien mielenkiintoista blogia Talo.

Pehvaani alkaa vissiin vaivata iskias. Googletin asiaa ja parin sivun jälkeen päätin olla ajattelematta koko kipua. Sen havainnon olen tehnyt, mikä sivuillakin luki, että istuminen on pahasta. Mitä muutakaan tällaisella pakkasella voi sisällä tehdä? Paitsi lisätä koko päivän puita hellaan.

Eilen mietin puolitosissani kenen kaverini luokse menen pakkasta pakoon, toisaalta taloakaan ei voi jättää kokonaan lämmittämättä. Kaikkein ikävävintä on vedon tunne. Sitä poistaakseni kävin puunhakureissullani heittelemässä lisää lunta kivijalkaan, kun sinne alkutalvesta kärräämäni lumi oli aika tavalla painunut. Tällä tavalla siis velton tädin huushollissa.

lauantai-iltapäivällä

Nyt on suunnilleen täydellinen hetki. Olen siivonnut. Kannoin oikein matot pihalle ja pesin lattiat. Nyt on kaikki sisällä ja huusholli tuoksuu hyvälle. Keittiön pöydällä on eilen ostetut, hennon vaaleanpunaiset tulppaanit. Kahvinjuontia. Ulkona viimeiset auringonsäteet. Keittiön ikkunasta näkyy savu, joka tulee saunan piipusta. Odottelen saunaan pääsyä.

sananen kuluneesta viikosta

Oikeastaan on ollut mukava viikko. Ihmisiä on poikennut käymään monena päivänä, mikä on aina piristävää. Olen myös jutellut Tuutikin kanssa puhelimessa useampaan kertaan tällä viikolla.

Vaikka olen viettänyt aikaani paljon sisällä ulkolämpötilasta johtuen, auringonpaiste näkyy sisällekin. Kylmä ilma tuntuu inhottavalta, nurkistakin vetää. Sormet kontassa tätä kirjoittelen. Tällä säällä iloitsen suihkun lämpiämästä lattiasta. Minulla ei ole koskaan ennen ollut suihkussa lattialämmitystä, miten se onkaan ihanan tuntuinen jalan alla. Suihku on muuten hienoin tila tässä huushollissa, koska se ainoa täysin uusittu tila.

Sain kirjastosta 663 sivuisen Jo Nesbön dekkarin Panssarisydän. Mukava viikonloppukin tiedossa.

pois

Nyt on sellainen olo, että pitäis päästä joksikin aikaa kotoa pois, niin että tulisi sellanen olo, että on kiva olla taas kotona. Enää ei riitä että käyn kavereiden luona kyläilemässä. En tiedä mihin menisin ja toiseksi ei ole rahaa mennä minnekään. Luulen että alan lukea jotain kirjaa, se on halvin ja helpoin tapa päästä pois.

Tunnelmia tältä päivältä.

tavallisena talvisena torstaina

Aurinko on muutamana päivänä näyttäytynyt pitkästä aikaa täälläkin. Päivä on selkeästi pidempi kuin tammikuun alussa. Olin tänään kävelyllä. Näin ruman talon ja sen sekaisen pihapiirin sekä kauniin vanhan talon, joka näytti olevan autiona.

Mielessä on pyörinyt kaksi hauskaa satakuntalaista sanaa, nöösi ja kölvi. Nöösi tarkoittaa pikkupoikaa ja kölvi ehkä noin murrosikäisestä vanhempaa poikaa. Minun lapsuudenkodissani ei käytetty noita sanoja, koska kumpikaan vanhemmistani ei ole satakuntalainen. Peräläinen sen sijaan puhuu mainiota paikkakuntalaista murretta.

tänään

Maiju ja Maina muistivat minua tunnustuksilla, joihin liittyy velvoite kertoa itsestään seitsemän asiaa. Kaikenlaista on jo tullut tunnustettuakin, mutta ehkä keksin jotain uutta.

1. Rakastan hitaita aamuja.
2. Olen laiska kuntoilemaan.
3. Välillä toivon, että tässä huushollissa olisi myös sähkösauna, että pääsisin nopeasti saunaan. En viitsi näin talvella lämmittää ulkosaunaa kuin kerran viikossa, koska saunan lämpiäminen kestää kaksi tuntia.
4. Haluaisin matkustaa Kreikkaan huhtikuussa. Haaveeksi se jää, koska rahat menevät pirttiin.
5. Pidän punaisesta.
6. Keittiöni on tällä hetkellä hävityksen tilassa eikä minua huvita pätkääkään tehdä kaaokselle mitään.
7. Nahka kyynärpäissäni on karhea, vaikka olen ahkerasti rasvannut niitä.

Nämä on tarkoitus jakaa edelleen, mutta tunnustan vielä kahdeksanneksi, että olen liian laiska nimeämään mitään blogia. Joten kaikki reippaasti julkaisemaan omia tunnustuksia.

pakkaslauantaina

Kun raotin aamulla peittoa, tuntui kylmältä. Mittari oli sisällä +16°, ulkona -25°. Ei mikään ihme, että oli viileää. Meni kahteen saakka ennen kuin väsymys ja tokkura päästäni kaikkosi. Ihmettelen oloani. Kyllä ihmisen pitäisi kymmentuntisten unien jälkeen olla pirteä, mutta en muista koska olisin herännyt pirteänä. Yölääkevähennys on menossa.

Luin netistä kaiken mahdollisen kilpirauhasen toiminnasta. Minulla todettiin vajaatoiminta kuusi vuotta sitten. Yhtäkkiä viime syksynä lääkettä olikin liikaa. Onko tämä nyt liikatoimintaa vai mitä? Mistään en  löytänyt tekstiä, mikä sopisi mun tilanteeseeni. Jos tämä on tuttua jollekin lukijalleni, kertoisitko omista kokemuksistani. Ilmeisesti tämä tilanne osaltaan myös väsyttää. Joka tapauksessa arvojen tasaantuminen vie aikaa.

Tänään tulee teemalta dokumenttielokuva pölynimurikauppiaista. Juuri kuluneella viikolla puhuimme Peräläisen kanssa aiheesta ja hän viittasi kyseiseen ohjelmaan.

loskaa

Synkeä päivä tulossa. Heräsin siihen, kun lumi tulla ryski katolta alas. Lehteä hakiessa vihmoi vettä. En viitsi kolata yöllä satanutta loskaa pois, koska sen jälkeen piha olisi liukas kuin luistinrata eikä minulla ole sopivaa hiekkaa liukkautta torjumaan. Liivian kuvat Venetsiasta lietsovat kaipuuta jonnekin muualle, pois loskaisesta maisemasta. Näemmä viehättyäkseen Venetsiasta ei tarvita kesää.

En ole koskaan lukenut vaateblogeja, koska ne ovat minulle sangen turhanaikaisia. Tätä on kuitenkin pakko seurata vastedes.

Eräässä fb-päivityksessä on kuva koiranpennusta, joka olisi myytävänä. Minut pelastaa ainoastaan se, ettei minulla ole rahaa. Hiukan asiaan vaikuttaa myös vanhaneiti Tilda, jonka rauhallista elämää jack russelin pentu häiritsisi liikaa.