Viikonlopun aktiviteetit taisivat olla hieman liikaa. Nyt väsyttää ja paikkoja särkee. Vaikka minun ei periaatteessa tarvitse tehdä eikä jaksaa juuri mitään, niin siitä huolimatta selittelen ja puolustelen asiaa itselleni. Kun piha ja talo vaativat vielä monenlaista työtä, on vaikea antaa itsensä vain olla. On asioita, jotka olin ajatellut tekeväni tänä kesänä/syksynä, kuitenkaan mikään niistä ei ole pakollista. Miten onkaan niin hankalaa olla ajattelematta tekemättömiä töitä? Ei tämä huusholli eikä piha tule koskaan valmiiksi, se on kuitenkin fakta.

valmista

Huoh! Kahden kuukauden stressaava remonttiputki on vihdoin ohi. Ulkokatto on maalattu ja telineet odottavat peräkärryssä palauttamista rautakauppaan. Tänään vedettiin viimeinen maali kattoon ja illalla purettiin telineet. Viikon aikana hiki on virrannut ja kivennäisvettä on juotu litrakaupalla. Suuri kiitos urakan toteuttamisesta kuuluu myös veljelleni, jonka kanssa teimme työn. Vietimme tänään "harjakaisia" ja totesimme, että homma alkoi loppua kohden sujua, joten voisimme laittaa lehteen ilmoituksen: luotettavat kattomaalarit palveluksessa, 30 m2 kattoa maalataan tunnissa. Toki monenlaista kesähommaa on jatkossakin tiedossa, mm. mansikoiden pakastamista, mattojen pesua, marjojen poimintaa ja 60 kuutiota klapeja odottaa pinoamista, mutta mistään niistä en aio ottaa paineita. Nyt on rasittavimmat hommat tehty. Aion nauttia kesästä, veltoista aamuista, varjossa istumisesta, kirjoista, ristikoista ja ennen kaikkea ystävien tapaamisesta.

liikaa

Liikaa töitä, liikaa menoja, liikaa stressiä, liikaa kaikkea. Olen väsynyt. Haluaisin vain maata rauhassa muutaman päivän, mutta on vain pakko jaksaa tehdä tietyt jutut. Ahdistaakin.

taas hakkasin päätä seinään

Neljän tunnin yöunet, viiden tunnin unet jne. Eilen olin niin väsynyt, etten lopulta jaksanut tehdä sitä, mitä olin suunnitellut ja itkin kaikenlaisia asioita. Aivan selkeät merkit väsymyksestä. Muutamaksi viikoksi olisi vielä pakollisia hommia tiedossa. Nyt alkaa olla takki tyhjä, kun olen päivittäin tehnyt raskaita töitä huhtikuun puolesta välistä saakka, välillä jopa kuutena päivänä viikossa.

Peräläisen kanssa olemme tänään lähdössä Helsinkiin turisteilemaan ja maanantaina Eric Claptonin konserttiin, jonne ostin liput jo marraskuun alussa. Viimeiset viikot olen jaksanut sen voimin, että on mukava tauko/loma tiedossa. Eilen eräs ihminen arvosteli minua ja sanoi, että kesken remontin ei saa lomailla, varsinkin kun muut tulevat minulle töihin. Tuo sanominen loukkasi. Kysymys oli töistä, joissa minua ei tarvita, olisi vaan täytynyt olla kotona. Yöllisen valvomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että siirrän hommaa viikolla eteenpäin, koska minulla on muutenkin kaikenlaista menoa ensi viikon aikana. Töiden uudelleen organisoimisella saan itselleni lisää aikaa enkä tarvitse kyseisen ihmisen apua. Harvemmin mikään asia on niin kiireellinen, etteikö se voisi muutaman päivän odottaa. Tästä Peräläinen on sanonut minulle jatkuvasti.

Onneksi sentään edes jossain kohtaa tajuan, että minulla on rajani. Taisin kuitenkin taas mennä liian pitkälle.

nonni

Nyt se on valmis. Torstaina uunifirman miehet asensivat paikoilleen.

Eilen siivosin olohuoneen - heitin suojamuovit pois ja pesin pinnat lattiasta kattoon. Tänään maalasin seinät ja lattian. Uunin vierusta pitää maalata kolmeen kertaan. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Uunin  lattianrajaan tulee vielä kaakelilistat (tehtaalla oli tehty etulistasta 1cm liian lyhyt, joten tulevat laittamaan sen kunhan saavat sopivan mittaisen). Kuukauden pitää varrota kuivumista, että saa koekäyttää.

uuni

Nyt näyttää tältä.

Uunin taus on tasattu ja maalattu. Uunin osat on kannettu sisään. Asentajat tulevat torstaina ja uunin pitäisi olla samana päivänä valmiina. Sitten on siivous ja lattian maalaaminen, koska uusi uuni on pienempi kuin vanha.

Ulkona on iso klapityömaa. Aloitin homman viime viikolla isäni (73v) kanssa. Minä nostelin tukit ja hän käytti klapikonetta. Seuraavana päivänä oikea olkapää oli niin kipeä, että itketti. Klapihommat ovat minun osaltani ohi. On aika lailla syyllinen ja ahdistunut olo, kun isä jatkaa hommia yksin. Klapien teko hänen kanssaan olisi työ, jota voisin aivan hyvin tehdä ilman kipeää olkapäätäni. Olkapää on vihoitellut ennenkin ja sain noin kuukausi sitten siihen kortisonipiikin, joka ei auttanut. En halua rikkoa olkapäätä yhtään enempää, koska kättä pitää pystyä käyttämään vastedeskin.

Vaihtelevat ilmat tuovat omat ongelmansa: niveliä särkee ja välillä väsyttää tolkuttomasti. Hitto että ihmiselle pitää tulla kaikenlaisia kremppoja.

paska homma, mutta tulipahan tehtyä

Oon mä vaan aika täti. Uuni tuli purettua. Oli perhanan raskasta työtä. Peräläinen osti ystävällisesti mulle "vasaran". Tänään isä sanoi, että tuohan on kumivasara, olisi pitänyt olla moska, joka on kuulemma pieni leka. Kieltämättä eilen aloittaessani hommaa tuli mieleen, että leka olisi kova juttu. Kun en moisista työkaluista tiennyt, hajotin uunin siis taltalla ja kumivasaralla. Loppuihin tarvitsin jo järeämpää työkalua ja isä toi mulle jonkun sortin poran.

Viime keväänä veljeni teki uuniin uuden pinnan ja minä maalasin sen. Talven aikana nokea oli tullut sieltä täältä, eikä uuni ollut enää näin puhtoinen.

Tämmöinen jäi jäljelle.

Tiilikasasta tuli melkoinen, osa on jo viety pois.

Nyt tiedän mitä on kuuraaminen, oli nimittäin pakko pestä itseni harjalla ja saippualla kahteen kertaan saunassa. Palkitsin itseni lakritsikermajäätelöllä.

Rastahuoneesta tuli varsin mukava. Joskus kesäkuussa maalaan vielä lattian, yhden kaapin oven ja veljeni vaihtaa toisen kaapin oven vanhaksi.

Huomenna taidan pitää lepopäivän, on sen verran väsynyt olo.

huomioita 1

• Mäjentöppäre tuntuu erittäin turvalliselta asuinpaikalta, kun poliisiauto näyttää kulkevan ohitseni useampia kertoja päivän aikana. (Voi olla mahdollista, että ne tarkkailevat minua.)
• Olen vuosikausia haaveillut tv:stä sängyn päädyssä. Nyt se on siellä. Sängyssä ei saa kunnon asentoa tv:n katseluun vaan joutuu olemaan niska klinkussa. 
• Uimapuku on käytännöllinen vaate uuninpurkuhommissa - ei tarvitse hikoilla epämiellyttävässä suojahaalarissa ja se on helppo pestä, itsensä joutuu joka tapauksessa pesemään.  Suojapuku säästyy muita hommia varten, joita ei nyt juuri tule mieleen.
• Kovia ääniä pelkäävä koira kannattaa pitää pihalla kiinni, ettei se päätä lähteä matkalle esim. Helsinkiin. Varsinkin jos äänet tulevat koiran kodista. 

rastahuone

Yläkerrassa on rastahuone. Edellinen asukas on maalannut sen. Mitähän on ollut mielessä, kun on tuollaiset värit valinnut. Koska joudun takan purkamisen tieltä väistymään joksikin aikaa yläkertaan, maalaan huoneen, koska nuo värit ahdistavat minua sen verran, etten pysty olemaan huoneessa. Eilen sain katon maalattua, tänään olisi ollut vuorossa seinät, mutta selkä teki tenän. Kesken tavallisten aamutoimien tuli karsea selkäkipu oikealle ristiselkään ja lonkkaan niin, ettei kävelemisestä meinannut tulla mitään. Maalaaminen piti jättää tältä päivältä. Jospa selkä olisi huomenna paremmassa kunnossa, että saisi homman alkuun.

lyhyesti

Molemmat tyttäret ja väykokelas olivat täällä viettämässä pääsiäistä. Viimeksi tytöt ovat olleet samaan aikaan luonani kaksi vuotta sitten ennen kuin esikoinen muutti omilleen. Pälätystä riitti. Vaikutti että neidit nauttivat myös toistensa seurasta. Huomasin heidän aikuistuneen, kun sain apua ruuanlaittoon ilman rutinoita. Koira nautti rapsuttelusta.

Toukokuu tulee olemaan työntäyteinen. Minulle tulee uusi uuni neljän viikon päästä. Sitä ennen pitää maalata yläkerran huone, jonne muutan nukkumaan remontin ajaksi. Olohuone, jossa uuni sijaitsee, pitää suojata ja tyhjentää. Tietenkin vanha uuni pitää myös purkaa. Aikamoista sotkua on tiedossa. Pihalla odottaa puutyömaa.

Koitan keskittyä elämään kussakin hetkessä ja päivässä välittämättä ulkoapäin tulevista paineista. Olen taas tilanteessa, jossa on luotava suojamuureja itsen ympärille, etteivät muut ihmiset ala sanella, miten minun pitää elää. Välillä tuntuu kuin raatelemaan valmis susilauma pyörisi ympärilläni.

Vihdoinkin kamala talvi on ohi ja kevät on kunnolla tullut.

vuosi

Tänään on vuosi siitä, kun tein talokaupat. Peräläinen totesi: otan osaa. Onhan tässä monenlaisia yllätyksiä tullut, mitäpä ei vanhassa talossa, tulee niitä uusissakin. Kaikkein ikävin yllätys on se, että takka/uuni savuttaa kahdelta sivulta seinän vierestä. Syksyllä tilkitsin seinän vierustaa ja se auttoi pahimpaan savutukseen. Takka on kuitenkin pakko purkaa. Argh kaikkea tuhkaa ja pölyä mitä siitä tulee. Ja tavaroiden roudaamista. Ja siivoamista. Olen löytänyt kaksi mieleistä uunimallia. Toiseen tulisi uunifirmalta asennus, toiseen pitäisi hommata muurari, mikä onkin ongelma.

Pikkuhiljaa tämä paikkakunta alkaa tuntua kotoisalta, mikä varmaan johtuu siitä, että harrastusten ja yhdistysten kautta olen tutustunut ihmisiin. Nyt kun maa paljastuu lumen väistyttyä, kevätkin tuntuu toisenlaiselta kuin kaupungissa. Lopulta vuosi on mennyt nopeasti.

kunpa

Kovasti tekisi jo mieli laittaa kaikenlaisia siemeniä kasvamaan kesää varten. Minun on kuitenkin pakko malttaa mieleni, koska ei ole kukkapenkkiä tai kasvimaata, mihin taimia laittaisi. En kerennyt enkä kuumuudelta jaksanut viime kesänä kunnostaa vanhaa kukkapenkkiä, joten muutossa mukaan ottamani kukat ovat talvehtineetkin valeistutuksessa. Luulisin että talvehtiminen on mennyt hyvin, koska päällä on aika kasa lunta, mutta totuus paljastuu myöhemmin. Kunhan maa sulaa, alan kääntää kukkapenkkiä, perkaan sieltä pois kaikki rikkaruohot ja siirrän taimeni uuteen maahan. Odotan jo näitä ulkotöitä.

Talon osalta olen suunnitellut kaikenlaista pientä fiksaamista. Suurin työ alkukesästä on peltikaton maalaaminen. Aion maalata myös ikkunanpielet ja nurkkalaudat. Toki olisi paljon isompaakin tekemistä, kuten ulkolaudoituksen uusiminen, mutta siihen eivät rahani riitä vielä vuosiin. Siksi täytyy tyytyä pikkufiksauksiin, joilla talon ulkonäköä saa kuitenkin kohennettua aika tavalla. 

Liityin tänään Hyötykasviyhdistykseen ja Rakennusperinteen ystäviin.

selittelyä

Saattaisi luulla, ettei minulla ole pahemmin tekemistä, sillä olen myös tänään lukenut mielenkiintoista blogia Rekous, jossa kerrotaan vanhan talon korjauksesta. Olen minä tehnyt muutakin, sillä minulla on käynyt vieraita, olen leiponut sämpylöitä ja kuherrellut Peräläisen kanssa. Ja joka välissä lukenut em. blogia.

Nyt kun olen perehtynyt kahden pariskunnan ajatuksiin vanhasta talosta, tulee itselle hiukan sellainen olo, että pitäisi muka selitellä omaa ratkaisua. Minun taloni on rakennettu 1928 ja tässä on tehty monenlaista remppaa. Ehkä eniten minua harmittaa, että jossain vaiheessa ikkunat on vaihdettu "uudenaikaisiin", ns. rintamamiestalomallisiin. Viimeisimmän tuhoremontin on tehnyt monitoimimies, jolta ostin talon. Rinta rottingilla hän selitti, mitä kaikkea hän on tehnyt itse. Tuota kaikkea olen sitten hissukseen korjaillut ja kiroillut, ensimmäisenä suihkutilan kanssa. Hän on myös levyttänyt seinät joka huoneessa kipsilevyillä ja laittanut päälle lasikuitutapetin. (Ilmeisesti ja onneksi ei kuitenkaan ole eristänyt seiniä.)

Minä lähdin tämän homman kanssa siitä, että lähinnä maalaan kaiken valkoisen eri sävyillä. Keittiönkin hän oli laittanut uuteen uskoon, ilmeisesti kantanut toimivan puuhellan pois, samoin kuin yläkerran pönttöuunin. Minä ostin huutonetistä uuden puuhellan ja yläkertaan kannettiin vanha Porin Matti, jota ei kuitenkaan voi käyttää koska joku valopää on laittanut hormiin tuuletusputken. (Asia ilmeni kun joulun aatonaattona laitoin tulen siihen ja savu tuli ulos aivan kummallisesta paikasta.) Keittiön kaappien ovet vaihdoin, koska niissä oli samat standardiovet kuin nykyisin näyttää olevan kaikissa normikeittiöissä ja minullakin oli rivarissa ja joita olen aina inhonnnut. Suihkua lukuunottamatta en ole tehnyt täällä mitään muuta uutta. Aika kalliisti joudun vielä korjailemaan hänen jälkiään, mutta siitä sitten kun se on ajankohtaista.

Kaikenlaista tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta teen sitten kun huvittaa. (Tällä hetkellä odotan, että piristyn kun auringon valoa tulee lisää.)  Minusta on pääasia että täällä voi asua, minua ei haittaa keskeneräisyys, joka näkyy heti kun astuu pihaan ja jatkuu sisällä.

mielenvaihteluita

Joskus on päiviä, että aamusta alkaen on nuttu nurinpäin. Eilen oli sellainen päivä. Otti pattiin, että aamulla oli kylmä ja oli heti alettava lämmittämään. Asia mistä olen nauttinut, mutta en eilen. Suikussa oli kylmä ja kalseaa.

Yritin laittaa tauluja seinille, mutta ensimmäiset asettelut eivät miellyttäneet ja homma jäöi kesken. Koska melkein kaikki seinät ovat cyprocia, on mietittävä tarkkaan taulujen paikka, ettei tule turhia reikiä. Nyt niitä tuli hirsiseinään.

Olin unohtanut torstaina hammaslääkärin. Siitä tulee turha lasku.

Tarkastelin rahatilannettani, joka on surkea. Sähkö- ja putkimiehen jälkeen remonttirahat ovat loppu. Kaikki olennainen on onneksi tehty ja minulla on paljon maaleja, joilla jatkaa, jopa ensi kesän katon maalausta varten on maalit. Jos olisin ajatellut asioita riittävästi etukäteen, olisin jättänyt Tallinnan reissun tekemättä. Laskuja on niin, että eläkkeen tullessa ei jää paljon mitään. Pitää elää kuukausi niin, että ei osta muuta kuin ruuan, senkin tarkkaan miettien.

Kuitenkin kiitos Tallinnan reissun, tänään oli laadukasta paperia, kun menin kansalaisopiston akvarellimaalauskurssille. Sain siellä tehdä, mitä halusin eli leikkiä väreillä. Opettajana oli loistava Tello Anttila, joka löysi aloittelijankin työstä kehuttavaa. En ymmärrä mitään sommittelusta ja muista hienouksista, mutta ehkä tulevan talven aikana opin jotain.

Remonttimiehet  siirsivät saunan pataa ja laittoivat siihen uuden savuputken. Olin erittäin iloinen, kun pata syttyi muutamalla kalikalla eikä savuttanut lainkaan. Vesi kiehui jo ennen kuin sauna oli lämmin. Aikaisemmin jouduin lämmittämään veden ennen kiukaan sytytystä, koska pata savutti turkasesti.  Oli aivan uusi kokemus saunoa, kun ulkona oli pimeää ja pikkupakkanen viilensi, kun tulin saunasta sisälle.

Onneksi päivät eivät ole toistensa sisaria.

kipu

Remontti on sisällä edennyt. Kaikki listat ovat paikoillaan, osa maalaamista vaille. Monenlaista maalaamista sisällä on vielä tiedossa. Teen kun jaksan ja huvittaa. Siivosin huushollin ja laitoin matot lattioille. Verhot saan kun maalaan tangot vielä kerran. Kuistin siivoaminen saa vielä odottaa, samoin pihan.

Olen väsynyt. Annan itselleni aikaa lepoon enkä jatka remonttia tai tavaroiden järjestelemistä ennen kuin olen kunnolla levännyt. Syyskuun alusta saakka elämä on ollut juoksemista paikasta toiseen. Menen maanantaina viimeiselle jaksolle kouluttajakoulutukseen ja kun pääsen sieltä keskiviikkona kotiin, olen muutaman viikon jouten. Kalenterissakaan ei onneksi ole kuin tyhjää.

Hullun lailla kutominen on saanut niskani ja hartiani jämähtämään niin, että joudun pakosta pitämään taukoa. Aion tänään katsoa paikalliselta Tokmannilta piikkimattoa, jos sillä saisin apua särkyyn. Täytyykin olla niin typerä, ettei voi uskoa ensimmäisiä merkkejä lihasten jämähtämisestä. Nyt sitten taistelen kivun kanssa oman typeryyteni vuoksi.

onnea

Kylppäri aiheutti valmistuttuaan Suuren huolen. Viemäri nimittäin meni tukkoon saman tien. Vessanpöntön vesikin laski huolestuttavan hitaasti. Neljä tuntia viemäriä yrittettiin aukaista mitä erilaisimmilla konsteilla. Viimein isäni haki kaupungin varastolta sinne 40 vuotta sitten ostamansa vehkeen, jolla rassasin hänen kanssaaan viemäriä tunnin verran, kunnes se vihdoin alkoi vetää. Kerkesin jo pelätä pahinta, mikä olisi tietänyt ulkohuussissa käymistä, peseytymisongelmia sekä erittäin kallista viemäriremonttia. Tuntui mahtavalta saada laittaa ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörimään omassa koneessa. Aamuinen suihku tuntui ylelliseltä.

Eilen olin pikkukoululla oppilaiden taidenäyttelyn avajaisissa. Eskarilaiset esittivät kaksi näytelmää.

1-3 -luokkalaisten savityöt pääsivät vitriiniin.

4-6 -luokkalaiset maalasivat akryyliväreillä monenlaisia juttuja.

Viikolla julkaistiin myös uusi antologia, jossa on myös minun novellini.

Nuorempi tytär tuli luokseni viikonlopuksi.

pikkutarkkaa

Kun oikein ruvetaan nipottamaan, maalataan 60 verhoripustinta juuri halutun värisiksi.

Molemmat tyttäreni pääsivät opiskelemaan sinne, minne halusivatkin. Toinen aloitti opinnot Turun ja toinen Helsingin yliopistossa. Minua ilahduttaa jutella tyttöjen kanssa puhelimessa ja kuulla, miten he aloittavat akateemista taivaltaan. Mieleen nousee oma opiskeluaika Helsingissä. Miten vuodet ovat menneetkin niin nopeaan, aloitin opinnot 29 vuotta sitten ja muistan kaiken oikein hyvin.

tokkurasta toimintaan

Kellon soittoon heräämiset eivät sovi minulle. Viime viikolla heräsin joka aamu klo 8, kun odotin sähkömiestä, joka lopulta tuli perjantai-iltapäivällä. Tänään ystäväni Porista tuli kylään ja hain häntä junalta. Menee pitkälle iltapäivään ennen kuin olen tolkuissani.

Kylpyhuoneen remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Sain tänään vihdoinkin maalattua ensimmäisen kerran makuuhuoneen pari seinää. Ehkäpä loppuviikolla saan listat paikoilleen. Vähän kerrassaan tulee valmista.

Ilmoittauduin kansalaisopistoon akvarellimaalaukseen ja voimavarat käyttöön -kurssille. Näiden lisäksi menen keramiikkaan. Puutyöt saavat jälleen kerran jäädä. Luulen että hankin oppini isältäni, joka on taitava käsistään ja hänellä on jos jonkinlaisia vehkeitä. Haluaisin tehdä vessaan kaapin.

ilonaiheita

Mikä ihme bloggerissa mättää, kun en saa linkitettyä tähän kuvia. Olisi kuvia niin monenlaisista ilonaiheista, jotka haluaisin jakaa kanssanne.

- sain keittiöön kattovalon
- tein saunalle hienon käytävän
- tein mehikasveille uuden penkin
- ostin mäjentöppäreellä tarpeelliset ulkokengät
- ostin halvennuksella kauan himoitsemani kannun
- olin katsomassa U2:ta viime lauantaina

ny taitaa si olla syksy

Tänään taisi tulla syksy, ainakin täällä oli aamulla kylmä eikä ilma lämmennyt päivän mittaan vaan alkoi sataa vettä. Minulle kaikki muut vuodenajat ovat ookoo, paitsi talvi. Joku päivä sitten kuvittelin itseni keittiön ikkunaan katsomaan ulos ja mitä näinkään. Koko piha oli lumen peitossa. yäk! Vaikka lumeton talvi on raskas ja pimeä, tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin pakkasesta ja lumesta. Seuraavaksi haaveekseni (kun nyt sain talon) taitaa nousta asuminen lämpimässä talvikuukausina. Taisin tästä aiheesta kirjoittaakin jokin aika sitten.

Viileässä ilmassa on sellainen mukava puoli, että nyt saan polttaa puita puuhellassa, tänään ensimmäisen kerran kesän jälkeen. Keitin ohrakryynipuuroa, mustikkakiisseliä, mustikkahilloa, kaalia ja lopuksi paistoin kaalilaatikkoa uunissa.

Alan pikkuhiljaa kaivata suihkua, ettei tarvitsisi kylmässä säässä mennä kylmään saunaan pesulle. Sähkömiehen piti tänään laittaa lattialämmityskaapelit, mutta eipä miestä näkynyt koko päivänä. Toivottavasti tulee huomenna, että hommat etenevät.