taas hakkasin päätä seinään

Neljän tunnin yöunet, viiden tunnin unet jne. Eilen olin niin väsynyt, etten lopulta jaksanut tehdä sitä, mitä olin suunnitellut ja itkin kaikenlaisia asioita. Aivan selkeät merkit väsymyksestä. Muutamaksi viikoksi olisi vielä pakollisia hommia tiedossa. Nyt alkaa olla takki tyhjä, kun olen päivittäin tehnyt raskaita töitä huhtikuun puolesta välistä saakka, välillä jopa kuutena päivänä viikossa.

Peräläisen kanssa olemme tänään lähdössä Helsinkiin turisteilemaan ja maanantaina Eric Claptonin konserttiin, jonne ostin liput jo marraskuun alussa. Viimeiset viikot olen jaksanut sen voimin, että on mukava tauko/loma tiedossa. Eilen eräs ihminen arvosteli minua ja sanoi, että kesken remontin ei saa lomailla, varsinkin kun muut tulevat minulle töihin. Tuo sanominen loukkasi. Kysymys oli töistä, joissa minua ei tarvita, olisi vaan täytynyt olla kotona. Yöllisen valvomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että siirrän hommaa viikolla eteenpäin, koska minulla on muutenkin kaikenlaista menoa ensi viikon aikana. Töiden uudelleen organisoimisella saan itselleni lisää aikaa enkä tarvitse kyseisen ihmisen apua. Harvemmin mikään asia on niin kiireellinen, etteikö se voisi muutaman päivän odottaa. Tästä Peräläinen on sanonut minulle jatkuvasti.

Onneksi sentään edes jossain kohtaa tajuan, että minulla on rajani. Taisin kuitenkin taas mennä liian pitkälle.