WAU

Olen vuosia ollut virran vietävänä, yrittänyt löytää suuntaa elämälleni.

Nyt on löytynyt suvanto, paikka jossa haluan olla - uiskennella, polskutella, kelluskella ja sukellella. Rauhassa ajan kanssa. Tänne asiat elämässäni ovat minua vieneet.

Olo ei ollenkaan ole seesteinen vaan että WAU! Kyllä se tästä rauhoittuu - ajan kanssa.

Halusin vain jakaa ensi fiilikset teidän kanssa.

aamuhämärissä

- Yläkertaan menevissä rappusissa on viimein valo, enhän ole asunut täällä vasta kuin puolitoista vuotta. Tämä on todellista hidasta elämää, mikä tuli mieleen tästä.
- On ihanaa, kun tulee ulkoa kylmästä sisälle ja on lämmintä. Tähän perusasiaan en ole ennen kiinnittänyt huomiota. Ilmeisesti se että lämmitän taloa puilla, tekee lämmöstäkin huomionarvoisen asian. Uusi uuni on tehokas.
- Ikkunoista ei enää vedä, koska olen teipannut niitä liimapaperilla.
- Olen onnellinen Peräläisestä ja minusta. Tuntuu aina vaan paremmalta.
- Menen muutamaksi päiväksi tänne.

hyötykäyttöä

Muutamasta keväällä kaadetusta puusta sahautin lautoja. Niistä jäi kuorilautoja, jotka ovat oivaa materiaalia lehtikompostin seiniksi. Isäni kanssa värkättiin niistä tänään 3 x 2,20 m:n kokoinen aitaus. Sinne mahtuu hyvin tekemään kaksi lehtikasaa ja on tilaa käännellä ja siirrellä niitä tarpeen mukaan. Kottikärryillä pääsee helposti viemään jätettä ja kärräämään tulevaa multaa pois.

pari uutta pöytäliinaa

Ostin kankaat kesällä Ikeasta, tänään sain ne ommeltua. Hitsi kun tuon alimmaisen kanssa en huomannut leikatessa katsoa, miten kankaan kuviot menevät. Onneksi ei maksanut kuin 7 €:a.

päivän positiiviset

Ei ainoankaan hiiren rapistusta. Olin muutaman yön pois kotoa, viime yön nukuin ilman korvatulppia enkä kuullut ylimääräisiä ääniä. Tänään laitoin alapohjan tuuletusaukkoihin lisää rotanmyrkkyä, kaikki edelliset olikin jo syöty. Ainakin hetkeksi hiiriongelma on ratkaistu.

Paska-auto kävi aamulla tyhjentämässä likakaivot, joten voin rauhallisin mielin suorittaa suolen ja virtsarakon tyhjennystä seuraavan vuoden ajan. Jos lukijoiden joukossa sattuu olemaan pilkunviilaaja, lisään että homman tekemiseen tarvittiin auton kuljettajaa. Minä tyydyin pitämään nenästäni kiinni ja katselemaan.

Leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä vuonna - vihdoin. Kitkin myös yhden kukkapenkin ja haravoin lehtiä. Ulkona meni mukavasti pari tuntia. Mieluummin teen pihahommia kuin menen kävelylle, vaikka sekin olisi tarpeellista. Löysin lehtien alta muutaman kanttarellin, elämäni ensimmäiset.

Illalla olin Mieli maasta -ryhmässä, jonne tuli taas uusi ihminen. Olen erittäin tyytyväinen, että aloitin ryhmän. Olen tutustunut mukaviin ihmisiin ja uskon että ryhmässä kaikki virkistyvät.

askareita

Neljä päivää on mennyt pääasiassa puhuessa, mitä kenenkin kanssa, kasvotusten tai puhelimessa. Tänään en jaksa enää puhua yhtään mitään, onneksi saankin olla kotona omissa oloissa yksikseni. (Ehkä nyt sentään puhun rakkaan Peräläisen kanssa puhelimessa.) Taidan laittaa aivot narikkaan ja katsella loppuillan tallennettuja tv-ohjelmia, mm. Downton Abbey on vielä katsomatta.

En ole koskaan ennen tehnyt laastia. En olisi välittänyt tehdä sellaista tätä ekaa kertaakaan, mutta oli pakko. Ja vielä tällätä sitä yhteen reikään. Reikä on nyt ummessa ja voin huomenna laittaa tulen yläkerran pieneen Porin Mattiin. Ei tarvittu miehiä tuon olemattoman homman tekemiseen. Laastia tuli tietenkin liikaa, joten levittelin loput ulkorappusille pariin kohtaan, joihin kertyy sateella vettä ja talvella jäätä. Jälki ei todellakaan ole kovin tyylikäs, mutta mitä väliä.

Laitoin minä vuorivillaakin yhteen ikkunan koloon, kun sieltä tuuli niin hemmetisti. Tuuli ja veti koko viime talvenkin, mutta silloin en kiinnittänyt asiaan erityisemmin huomiota, kun keskityin noin yleisesti ihmettelemään kaikkea vetoa, mikä tässä huushollissa tuntuu. Tänään piti myös liimata papereita ikkunoihin, mutta en jaksanut. Puhumisessa ja laastiasioissa oli riittävästi aktiviteettia tälle päivälle.

elämän ihmeitä

Muutama päivä sitten kirjoitin tehtävästä, johon minua oli ehdotettu. Kyse oli erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Viikonlopun mietittyäni ja muutaman puhelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että suostun ottamaan tehtävän vastaan, jos minut siihen vuosikokouksessa valitaan. Kävi kuitenkin niin, että henkilö joka minua ehdotti, muuttikin mielensä ja halusi lopulta itse tehtävään olettaen, että se sopii minulle. Kokouksessa häntä ja minua ehdotettiin puheenjohtajaksi. Minä kieltäydyin, koska olisin puheenjohtajana joka tapauksessa joutunut toimimaan hänen kanssaan samassa hallituksessa, eikä se tämän episodin jälkeen ollut minulle mahdollista. Kesäkuun alusta maanantai-iltaan asti ko. henkilö oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän jatka puheenjohtajana, myös perjantaina käydyissä epävirallisissa "hallitusneuvotteluissa", joissa hän itse ehdotti minua puheenjohtajaksi. 

Ihmeellistä on elämä. 

häiriöääniä

Taas on rapina, hiissaaminen, vipinä, nakerrus ja kolina alkanut. Ottaa pattiin, kun pitää nukkua korvatulpat päässä, vaikka Peräläinen ei edes ole vieressä kuorsaamasaa. Helkutti mokomia elukoita! Mistään en pääse laittamaan loukkua tilohin, joissa otukset metelöivät. On vain odotettava, että ne eksyvät syötin äärelle ajan kanssa. Yksi pirulainen on niin röyhkeä, ettei edes tiskikoneen ääni pelota sitä, vaan nakerrus jatkuu viemärin vierestä. Äänikarkottimeen se on jo tottunut. Kuollut hiiri on paras hiiri, olen vakaasti sitä mieltä. Voivathan ne olla myyriäkin.

väriä elämään

Usein yön yli nukkuminen avartaa ajatusmaailmaa, niin nytkin. Kaikki uusi sisältää monenlaisia elementtejä - innostavia, iloisia, pelottavia, ahdistavia. Uudessa tehtävässä astuisin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, se houkuttaa ja pelottaa. Mitään muutosta ei tapahdu, jos aina junnaa samoissa, tutuissa kuvioissa. Tässä tarjoutuu tilaisuus oppia itsestä ja ihmisyydestä uusia asioita. Jospa en nyt kuitenkaan ajattelisi itselleni tyypilliseen tapaan asioita, jotka voivat mennä pieleen, vaan näkisinkin tämän mahdollisuutena toimia, oppia uutta sekä tutustua uusiin ihmisiin.  Kyse on kuitenkin vain hommasta, johon sitoutuisin yhdeksi kalenterivuodeksi.

vaikea päätös

Ahdistaa. Minua on ehdotettu tehtävään, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Asia pitäisi päättää parin päivän sisällä. Välillä olen sitä mieltä, että suostun, välillä taas päinvastaista mieltä. Pitää kai valita se vaihtoehto, joka ahdistaa vähemmän. Mutta kun en ole varma siitäkään. Koko tilanne ahdistaa.

keräilystä

Millan heitti taannoin haasteen keräilystä. En kerää varsinaisesti mitään muuta kuin marjoja. Varsinkin mustikoita on pakko saada ja paljon. Tänä vuonna oli niin lämmin ilma mustikka-aikaan, että keräsin vain sen, mitä itse tarvitsen eli n.30 litraa. Puolukoitakin tuli kerättyä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sillä pakastin niitä äitiäni varten. En ole aiemmin erityisesti välittänyt puolukoista, mutta nyt keksin lisätä survokseen riittävästi sokeria ja se olikin oikein hyvän makuista.

Mielestäni en keräile kirjoja, niitä vain tarttuu mukaan, niinkuin eilen. Tulessani laivalta poikkesin Helsingissä Akateemiseen kirjakauppaan, jossa sattui olemaan Hullut päivät. Kummasti kassiin tuli läjä kirjoja.

Taannoin pohdin turhista tavaroista luopumista. Esineet ja tavarat ovat minulle tärkeitä, ne tuovat kotiini oman tunnelmansa. Kirjat yksinkertaisesti kuuluvat elämääni enkä kykene luopumaan niistä kokonaan. Muutaman metrin kirjoja olen antanut muualle, kun en ole niitä tarvinnut. Kyse oli lähinnä ammattikirjallisuudesta.

Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin kirjoja. Kirjoitin eilen Akateemisessa pikku vihkooni ylös mielenkiintoisten kirjojen nimiä. Aion etsiä niitä kirjastosta, koska ne olivat niin kalliita, ettei minulla ole niihin varaa.

taas mennään

Hitto että ihmisen pitää herätä neljän tunnin unien jälkeen, vaikka saisi vielä nukkua. Oonkohan tulossa vanhaksi? Matkakuumetta? Ikää tulee lisää päivä päivältä, matkakuumetta en tunnusta. Parin tunnin päästä pitää olla linja-autoasemalla suuntana Helsinki ja Tukholma. Töitä tiedossa MTKL:n koulutuksen arvioinnin parissa, ei siis mikään hupimatka.

minkäs teet?

Eläminen sekoittaa ajatuksia. Välillä ahdistaa, toisinaan tuntuu onnelta ja kaikkea noiden väliltä. Onneksi mikään ei ole kiveen hakattua, riittävästi kuitenkin. Luulin elämäni asettuvan rauhallisiin uomiin. En jaksaisi tätä itsensä kanssa hukassa olemista, sitä ollut jo tarpeeksi. Minkäs teet?