sunnuntai 9. lokakuuta 2011
häiriöääniä
Taas on rapina, hiissaaminen, vipinä, nakerrus ja kolina alkanut. Ottaa pattiin, kun pitää nukkua korvatulpat päässä, vaikka Peräläinen ei edes ole vieressä kuorsaamasaa. Helkutti mokomia elukoita! Mistään en pääse laittamaan loukkua tilohin, joissa otukset metelöivät. On vain odotettava, että ne eksyvät syötin äärelle ajan kanssa. Yksi pirulainen on niin röyhkeä, ettei edes tiskikoneen ääni pelota sitä, vaan nakerrus jatkuu viemärin vierestä. Äänikarkottimeen se on jo tottunut. Kuollut hiiri on paras hiiri, olen vakaasti sitä mieltä. Voivathan ne olla myyriäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yritä saada kissa lainaan joltain.
VastaaPoistaSitten menee koiralta hermot, mistä seuraa aivan helvetillinen sirkus.... :D
Noi voih! Justiin meinasin äänikarkotinta ehdottaa kunnes luin koko postauksesi. Kissa olisi kyllä kova sana...
VastaaPoistaSaattaa olla, että hiirulaisilla on lattiassa jokin reitti taloosi. =(
Kissa en voi ottaa edes lainaksi, kun koirani ei tule toimeen kissojen kanssa.
VastaaPoistaHiirillä on selvästi useampi reitti taloon. :(
Meil oli kissat viimeyönä ihan pimeitä. Kahtee eri kertaa piti mut nuolemalla harättää eikä mitää hätää ollu.
VastaaPoistaHiiristä: Paappas pikkupurkkeihin etikkaa, sinnettänne, ei kantta päälle. Tepsii ainaki tääl hämees. Ja toiseks: Meil nakataa pussilliin rotanmyrkkyy näin syksysin yläpohjaa. Ei oo ku yks hiiri eksynny meil sisää, 16v aikana.
Kiitos vinkeistä Partapappa. Kunhan vaan keksisin, miten sinne yläpohjaan "pääsee", talon alle voin viskata kissanluukusta. Mutta nyt heti laitan sitä etikkaa.
VastaaPoistaPitääpä kokeilla etikkaa minunkin.
VastaaPoistaKeväällä kun tulimme talven jälkeen asumaan kesäkotiin, taloksi oli asettunut hyvin tomera hiiri joka ei millään meinannut tajuta että nyt on isännyys vaihtunut. Rapisteli yöt seinän välissä ja vilahteli pirtissä uunin taakse. Avasi pussin ja söi auringonkukansiemenet, muun muassa. Lopulta laitoin karjakeittiöstä löytyneen hiiribaarin kulkureitilleen. Aamulla katsoin tyytyväisenä että kaikki siniset hiutaleet on syöty, kyllä nyt tuli hiirestä vainaa. Parin tunnin päästä tuli kammarista kiukkuinen mies villapaidan kanssa, jonka mutkassa ne kaikki siniset hiutaleet olivat. Syökää ite myrkkynne... Toisena yönä sama, paitsi että hiutaleita oli nyt minunkin vaatteitteni mutkissa. Se hiiribaari taisi olla jo vanhentunutta kamaa. Sitten kokeilimme hiirenloukkuja juustosyötillä. Juustot hävisivät, hiiri ei. Ei ennenkuin tuli tarpeeksi lämpimät kelit. Nyt se sitten näköjään mellastaa kellarissa, siellä oli styroksinhiutaleita ympäri ämpäri ja pahvilaatikkokin järsitty hajalle.