ei tällaista elämää

Aurinko paistaa vihdoin. Heräsin pirteänä, mutta aamupalan jälkeen väsymys kietoi minut pauloihinsa. Eilen nukuin kahden tunnin päikkärit, toissapäivänä tunnin. Juuri ja juuri jaksan tehdä päivän toimet, en mitään ylimääräistä. Tänään ei särje kuin vähän sormen niveliä, muina päivinä särky on ollut jaloissa ja käsissä. Aika kuluu haahuillessa. Kaksi tuntia olen taistellut väsymystä vastaan ja yrittänyt saada aikaiseksi lähteä kauppaan, jotta voisin nukkua sen jälkeen. Ei tämä ole elämää! En halua tällaista! Jos tätä jatkuu vielä pitkään, alkaa mielialakin laskea.

Myöhemmin
Muistin viimein tänään kysyä terkkarista maanantaina otetun kilpirauhaskokeen tuloksia. Arvot ovat ihan viitearvojen alarajoilla. Löytyi yksi selkeä syy väsymykseen ja ajatuksen takkuisuuteen. Kuinkahan kauan olon korjaantuminen kestää? Aion omatoimisesti nostaa lääkitystä hieman enkä odotella lääkärin soittoa parin viikon päästä. Oon sen verran tämänkin taudin lääkityksen kanssa tullut tutuksi.

hellajuttuja 3

Eilen yritimme Peräläisen kanssa saada hellaa vetämään. Nyt oli apuna kaasupuhallin, kosaniksi jotkut sitä kuuluvat sanovan. Peräläinen tuikki liekillä kaikista mahdollisista lävistä - hormista, nuohousluukusta ja vielä hellan pesästä. Ei pitänyt olla enää mistään kylmää eikä minkäänlaisia ilmalukkoja. Eipä vaan hella vetänyt, taas kerran huusholli savustui. Kun mietimme asiaa, päädyimme siihen, että hormin täytyy olla jollain tavoin tukossa noin puolentoista metrin matkalta, koska samassa hormissa ylempänä oleva uuni vetää oikein hyvin ja koska savu tunkee sisälle hellan pellin raosta, mitä se ei viime talvena tehnyt. Tänään Peräläinen tuo töistään erilaisia rasseja, joilla hän yrittää saada hormin auki. Jos homma ei onnistu alakautta, pitää hakea veljeltä rautakuula ja pudottaa se piipusta alas. Argh! Kesän aikana hormista kuului merkillistä rapinaa, ikään kuin lintu tai hiiri olisi mennyt siellä. Saapi nyt nähdä mitä tulee alas. Toivottavasti tulee jotain.

Myöhemmin.
Rassi juuttui hormiin. Jouduin leikkimään nokisutaria ja menemään katolle rautakuulan kanssa. Sitä kun aikani pudottelin hormiin, tukkeuma lähti. Ilmeisesti silloin kun purin vanhan uunin, hormin sisään meni tiilenkappale, siihen päälle laastisotkua ja ongelma oli valmis. Hella lähti kerrasta vetämään. Hienoa! Peräläinen ihmetteli hiukan, miten olen näin pienestä niin iloinen. Huomenaamulla voin taas keittää puuroa ja teevettä puuhellalla.

sekaisin kotona

Ajettiin 3300 kilometriä. Paljon kauniita maisemia - vuoria, tuntureita, jäämeri. Sielu on vielä matkalla, vaikka olen kotona.

Koti ei tunnu kodilta. Kummallista.

Koko viikon olen saanut käydä Peräläisen viereen nukkumaan, nyt tuntuu kurjalta olla yksin. Niin äkkiä sitä tottuu toisen läheisyyteen.

Kiitos rakas, että otit minut mukaan matkalle.

viime tipassa

Tämä on ollut noin kymmenen vuotta vaiheessa. Tänään sain vihdoin valmiiksi. On ihanan lämmin ja vielä valmiinakin haisee lampalle. Niinkuin ystäväni totesi, on hyvä kun on viime tippoja, tulee valmista. Huomenna lähdemme Peräläisen kanssa Lappiin. Hän on käynyt siellä joka vuosi, välillä kaksikin kertaa vuodessa. Minun viime kerrasta on 30 vuotta.

asennekysymyksiä

Puhuin tänään pitkään puhelimessa ystäväni kanssa siitä, miten erilaiset ajattelutavat vaikuttavat toimintaan ja tunteisiin. Itse olen taipuvainen negatiiviseen ajatteluun sekä murehtimiseen. Kuluneen vuoden aikana olen tietoisesti kouluttanut itseni ajattelemaan, että minulla on vain tämä hetki. Mennyt on jo takana enkä tiedä vielä tulevasta. Murehtimisella pilaan juuri tämän hetken ja teen oloni kovin ikäväksi. Toki ihmisen pitää suunnitella huomista, seuraavaa viikkoa, tulevaisuutta, mutta on turha ajatella, mikä tulevassa voi mennä pieleen. Uskon että ajattelemalla asioista etukäteen negatiivisesti tai positiivisesti, käyttäytyy sen mukaisesti ja lopputulemakin on sen mukainen. Kun olen keskittynyt vain kuhunkin käsillä olevaan hetkeen, näen useimmiten paljon hyviä asioita elämässäni.

Huominen päivä vaikuttaa tänään tarkasteltuna aina erilaiselta kuin se elettynä lopulta on.  Emme mitenkään osaa etukäteen ajatella, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan, mitä liittyy kalenterin merkintöihin, ihmisiin joita tapaamme, kauppareissuihin, aivan tavallisiin arkisiin asioihin. Voimme suunnitella vain raamit, mutta eläessä raameihin tulee sisältöä, joka ei useinkaan vastaa sitä, mitä etukäteen kuvittelemme.

Tässä asiassa riittää oppimista loppuelämäksi. Alkusysäys tälle ajattelulle on syntynyt vuosi sitten käymälläni mindfullness-kurssilla.

viikon varrelta

- Taisin niistää tänään aivojakin ulos. Niistäminen tuntui oikean puolen etuhampaiden takana. Päässä on kummallinen olo, mutta minulla ei ole flunssaa. Jostain syystä nenäni on jatkuvasti tukossa. Vanhassa talossa asujalle tulee kaikenlaista pelottavaakin mieleen.

- Olen lopultakin saanut pinottua kaikki klapit. Nyt on polttopuuta kolmeksi talveksi. Kummasti tuollainen pitäisi ja on pakko -juttu vie energiaa. Nyt on vapautunut olo, saan tehdä mitä haluan.

- Parhaasta ystävästäni tuli mummu. Seuraan kaikkea suurella mielenkiinnolla. Vauvan äiti on myös läheinen minulle - olen tuntenut hänet vauvasta saakka.

- Minulle on tullut ikäkriisi.

- Mitä on rakkaus?

hella

Käsittelin eilen lieden grafiittipastalla. Tuli ostettua sitä viime vuonna uunin suuluukkujen mustaamiseen. Kuinka ollakaan homma jäi tekemättä ja nyt vanhat luukut ovat ulkorakennuksessa. Aamulla oli aika vilakkaa, joten menin innoissani keittiöön, jossa kuivat puut odottivat. Hellassa oli nokisutarin jäljiltä valmiina lehti, päälle vaan pari kalikkaa ja tulta kehiin. Hetken päästä hellan päältä alkoi tunkea savua, sitä tuli ja tuli. Tarkistin pariin kertaan, että pelli on varmasti auki. Avasin ikkunat ja oven, palovaroitinkin huusi ja oli pakko ottaa siitä patteri irti. Lopulta otin kytevät kalikat pois hellasta ja vein ne ulos. Poltin hormissa paperia ja pellin välistä alkoi tunkea savua sisään. Vielä oli pakko koittaa, josko hella jo vetäisi ja laitoin sinne hiukan paperia palamaan. Eipä vetänyt. Savu sai erävoiton tällä kertaa.

Poltin uunissa pesällisen, ei mitään savuttamisaongelmia. Kokeilin hellan kanssa uudelleen, kun piippu oli lämmin. Ei perkule. Taas lykkäsi hella kaikki savut sisälle. Soitin uunin asentajalle varmistaakseni, että hormissa ei ole mitään ylimääräistä. Ei ole. Taitaa olla vika matalapaineessa, joten jään odottamaan korkeapainetta ja tuulista säätä.