sunnuntai 18. syyskuuta 2011

sekaisin kotona

Ajettiin 3300 kilometriä. Paljon kauniita maisemia - vuoria, tuntureita, jäämeri. Sielu on vielä matkalla, vaikka olen kotona.

Koti ei tunnu kodilta. Kummallista.

Koko viikon olen saanut käydä Peräläisen viereen nukkumaan, nyt tuntuu kurjalta olla yksin. Niin äkkiä sitä tottuu toisen läheisyyteen.

Kiitos rakas, että otit minut mukaan matkalle.

2 kommenttia:

  1. Voe halaavattu millai matka. Ehämmä aja vuodeskaa noin paljoo ku te reissussanne.
    Se kaveri vieres kuorsaamas on kyl niin mukava tunne, et sen etee kannattaa tehä töit enempiki...

    VastaaPoista
  2. Siellä ON ihanaa! Sieluun jää kaiho.

    VastaaPoista