Eilen yritimme Peräläisen kanssa saada hellaa vetämään. Nyt oli apuna kaasupuhallin, kosaniksi jotkut sitä kuuluvat sanovan. Peräläinen tuikki liekillä kaikista mahdollisista lävistä - hormista, nuohousluukusta ja vielä hellan pesästä. Ei pitänyt olla enää mistään kylmää eikä minkäänlaisia ilmalukkoja. Eipä vaan hella vetänyt, taas kerran huusholli savustui. Kun mietimme asiaa, päädyimme siihen, että hormin täytyy olla jollain tavoin tukossa noin puolentoista metrin matkalta, koska samassa hormissa ylempänä oleva uuni vetää oikein hyvin ja koska savu tunkee sisälle hellan pellin raosta, mitä se ei viime talvena tehnyt. Tänään Peräläinen tuo töistään erilaisia rasseja, joilla hän yrittää saada hormin auki. Jos homma ei onnistu alakautta, pitää hakea veljeltä rautakuula ja pudottaa se piipusta alas. Argh! Kesän aikana hormista kuului merkillistä rapinaa, ikään kuin lintu tai hiiri olisi mennyt siellä. Saapi nyt nähdä mitä tulee alas. Toivottavasti tulee jotain.
Myöhemmin.
Rassi juuttui hormiin. Jouduin leikkimään nokisutaria ja menemään katolle rautakuulan kanssa. Sitä kun aikani pudottelin hormiin, tukkeuma lähti. Ilmeisesti silloin kun purin vanhan uunin, hormin sisään meni tiilenkappale, siihen päälle laastisotkua ja ongelma oli valmis. Hella lähti kerrasta vetämään. Hienoa! Peräläinen ihmetteli hiukan, miten olen näin pienestä niin iloinen. Huomenaamulla voin taas keittää puuroa ja teevettä puuhellalla.
Olitpas rohkea kun katolle uskaltauduit.
VastaaPoistaLämmin hella ja savuton huusholli eivät ole mitään pikkujuttuja!
Olen katolla ollut kesällä aiemminkin, kun veljen kanssa maalattiin se.
VastaaPoistaOnnittelut! Sinniä ja päänvaivausta joskus vaatii nuo tulipesät. Täälläkin on törmätty naakanpesiin ja tippuneisiin tiiliin, pienemmistä, mutta yhtä tehokkaista hormintukkeista puhumattakaan.
VastaaPoista-Pöö-