asennekysymyksiä

Puhuin tänään pitkään puhelimessa ystäväni kanssa siitä, miten erilaiset ajattelutavat vaikuttavat toimintaan ja tunteisiin. Itse olen taipuvainen negatiiviseen ajatteluun sekä murehtimiseen. Kuluneen vuoden aikana olen tietoisesti kouluttanut itseni ajattelemaan, että minulla on vain tämä hetki. Mennyt on jo takana enkä tiedä vielä tulevasta. Murehtimisella pilaan juuri tämän hetken ja teen oloni kovin ikäväksi. Toki ihmisen pitää suunnitella huomista, seuraavaa viikkoa, tulevaisuutta, mutta on turha ajatella, mikä tulevassa voi mennä pieleen. Uskon että ajattelemalla asioista etukäteen negatiivisesti tai positiivisesti, käyttäytyy sen mukaisesti ja lopputulemakin on sen mukainen. Kun olen keskittynyt vain kuhunkin käsillä olevaan hetkeen, näen useimmiten paljon hyviä asioita elämässäni.

Huominen päivä vaikuttaa tänään tarkasteltuna aina erilaiselta kuin se elettynä lopulta on.  Emme mitenkään osaa etukäteen ajatella, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan, mitä liittyy kalenterin merkintöihin, ihmisiin joita tapaamme, kauppareissuihin, aivan tavallisiin arkisiin asioihin. Voimme suunnitella vain raamit, mutta eläessä raameihin tulee sisältöä, joka ei useinkaan vastaa sitä, mitä etukäteen kuvittelemme.

Tässä asiassa riittää oppimista loppuelämäksi. Alkusysäys tälle ajattelulle on syntynyt vuosi sitten käymälläni mindfullness-kurssilla.