tokkurasta toimintaan

Kellon soittoon heräämiset eivät sovi minulle. Viime viikolla heräsin joka aamu klo 8, kun odotin sähkömiestä, joka lopulta tuli perjantai-iltapäivällä. Tänään ystäväni Porista tuli kylään ja hain häntä junalta. Menee pitkälle iltapäivään ennen kuin olen tolkuissani.

Kylpyhuoneen remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Sain tänään vihdoinkin maalattua ensimmäisen kerran makuuhuoneen pari seinää. Ehkäpä loppuviikolla saan listat paikoilleen. Vähän kerrassaan tulee valmista.

Ilmoittauduin kansalaisopistoon akvarellimaalaukseen ja voimavarat käyttöön -kurssille. Näiden lisäksi menen keramiikkaan. Puutyöt saavat jälleen kerran jäädä. Luulen että hankin oppini isältäni, joka on taitava käsistään ja hänellä on jos jonkinlaisia vehkeitä. Haluaisin tehdä vessaan kaapin.

unohtunut tekeminen

Vaikka kerronkin täällä monenlaisista tekemisistäni ja kuvaan niitä, yksi asia on täysin unohtunut. Olen nimittäin intohimoinen sukankutoja. Aina on menossa jokin kudin. Nyt korjaan asian ja saatte katsella erilaisia sukkia, joita valmistuu tästä verstaasta.

paljastuksiako?

Sain Nöpöstiinalta tällaisen. Tämä ilahdutti. Saajan pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään.

• Olen hullaantunut puuhellaan. Sillä saa nopeasti lämpöä, saa keitettyä samaan aikaan monta kattilallista, roskat häviävät kätevästi ja uunikin on käytettävissä.
• Juuri nyt ei huvittaisi tehdä yhtään mitään. Muutama asia on tänään tehtävä.
• Olen alkanut tykästyä yhä enemmän talooni ja elämääni täällä.
• Pukeuduin eilen alkuperäisväestön koodin mukaan ja kävin kaupassa. Sulauduin hyvin joukkoon ja ensimmäisen kerran koko aikana paikkakunta tuntui aavistuksenomaisesti kotoisalta. Sitä en tiedä mistä tunne johtui.
• Olen kyllästynyt kärpäsiin, joita tuntuu aina vain riittävän.
• Syyskuun loppupuolella olen menossa Tallinnaan Suurelle Hankintamatkalle.
• Tänään vietetään venetsialaisia pikku porukalla pellon laidassa.

Näitä tunnustuksia tuntuu liikkuvan blogeissa tällä hetkellä kosolti. Kärrynpyöriä ja käpylehmiä ja Unelmien mummonmökki saavat minulta tämän merkin.

toimiihan se

En pidä crocseista, mutta nämä löytyivät paikallisesta agrimarketista, 4,90 €. Sopivat hyvin tallusteluun märällä nurmikolla.

Tätä kannua olen himoinnut muutaman vuoden. Humppilan remonttialessa se oli 40%:n alennuksessa ja raskin vihdoin ostaa sen. Nyt on vaniljakastikkeelle sopiva kannu. Ostin sen tulomatkalla U2:n konsertista.

valoa

Keittiöön tuli valot ja pidin niitä päällä koko illan silkasta ilosta.

ilonaiheita

Mikä ihme bloggerissa mättää, kun en saa linkitettyä tähän kuvia. Olisi kuvia niin monenlaisista ilonaiheista, jotka haluaisin jakaa kanssanne.

- sain keittiöön kattovalon
- tein saunalle hienon käytävän
- tein mehikasveille uuden penkin
- ostin mäjentöppäreellä tarpeelliset ulkokengät
- ostin halvennuksella kauan himoitsemani kannun
- olin katsomassa U2:ta viime lauantaina

ny taitaa si olla syksy

Tänään taisi tulla syksy, ainakin täällä oli aamulla kylmä eikä ilma lämmennyt päivän mittaan vaan alkoi sataa vettä. Minulle kaikki muut vuodenajat ovat ookoo, paitsi talvi. Joku päivä sitten kuvittelin itseni keittiön ikkunaan katsomaan ulos ja mitä näinkään. Koko piha oli lumen peitossa. yäk! Vaikka lumeton talvi on raskas ja pimeä, tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin pakkasesta ja lumesta. Seuraavaksi haaveekseni (kun nyt sain talon) taitaa nousta asuminen lämpimässä talvikuukausina. Taisin tästä aiheesta kirjoittaakin jokin aika sitten.

Viileässä ilmassa on sellainen mukava puoli, että nyt saan polttaa puita puuhellassa, tänään ensimmäisen kerran kesän jälkeen. Keitin ohrakryynipuuroa, mustikkakiisseliä, mustikkahilloa, kaalia ja lopuksi paistoin kaalilaatikkoa uunissa.

Alan pikkuhiljaa kaivata suihkua, ettei tarvitsisi kylmässä säässä mennä kylmään saunaan pesulle. Sähkömiehen piti tänään laittaa lattialämmityskaapelit, mutta eipä miestä näkynyt koko päivänä. Toivottavasti tulee huomenna, että hommat etenevät.

kommenteista

Joku lukijoistani pohti, millä perusteella vastaan blogini kommentteihin. Vastaanko vain tutuille? Hän oli ilmeisen pettynyt, kun en ole kommentoinut hänen kommenttiaan. Olen pahoillani. Yleensäkin olen aika laiska kommentoimaan kenenkään blogiin, sama koskee omaani. Olen havainnut että jotkut ihmiset vastaavat aina kaikkiin kommentteihin. Itse olen sen verran laiska, että vastaan vain satunnaisesti. En valitse ketään millään perusteella. Mitä mieltä lukijat ovat, onko syytä huomata jokaisen kommentti erikseen vai riittääkö satunnainen vastaaminen? Muistutan vielä että en välttämättä vastaa kommentteihinne, aina luen kaikki ja ne ilahduttavat minua.

valoa

Ihanaa kun olo- ja makuuhuoneessa toimivat kattovalot, huomenna toivottavasti eteisessäkin. Kylpyhuoneen remontti etenee nyt, kun helteet ovat vihdoin ohi, samoin muukin remontti. Kohta saa alkaa käyttää puuhellaa.

vastenmielisiä asioita?

On ihmisiä jotka ovat huippuhyviä puhumaat toiset ympäri. Ystäväni Tellu puhui viikolla pitävänä talkoot ja kysyi minuakin. Sanoin etten tee helteellä mitään, koska en saa kotonakaan mitään aikaiseksi. Koska minulla oli raskas olo, päätin etten missään tapauksessa mene. Hän soitti eilen uudelleen ja tänään löysin itseni hänen luotaan pesemästä ikkunoita.

Olin veneretkellä Kokemäenjoella, maisemissa, joita en koskaan aiemmin ole katsonut joelta päin. Tämä ex tempore -retki taisi olla tämän kesän paras. (Siis minähän olen tosi paljon retkeillyt...) Takaisin tullessa odotti lämmin sauna ja uiminen. Yllätin itseni syömällä erittäin hyvää grillattua sisäfilepihviä. Minä olen nimittäin sangen kronkeli kokolihan kanssa enkä ole syönyt pihviä moneen vuoteen. Kiitin kokkia vuolaasti.

Ei ollenkaan hullumpi päivä. Iloitsen ystävistäni, jotka saivat minut pois raskaista ajatuksistani.

tänään näin

vaikea päivä

On ollut raskas päivä. Piti tehdä kaikenlaista, mutta en ole kyennyt mihinkään. Olen vain ollut ja välillä itkenyt. Kirjoitin kaksi tuntia ja puin kaikenlaista. Se on minun tapani prosessoida asioita. Monenlaisia raskaita muistoja on tullut mieleen ja ne ovat johtaneet uusiin asioihin. Olen oppinut taas paljon itsestäni. Ei tämä ole ohitse vielä moneen vuoteen, valitettavasti. Voin vain yrittää suojella itseäni eri tavoin, mutta sekin vie minulta energiaa - turhaan.

Sen vain sanon, että kellään ei ole oikeus käyttäytyä miten sattuu, vaikka olisi ollut puiset lelut ja ikkunat metsään!

puhinaa

Tällaisessa mielentilassa ei pitäisi kirjoittaa mitään, mutta kirjoitan kuitenkin. Kiukku on voimaa, mutta joskus se syö ihmistä valtavasti. Olen ollut muutaman tunnin vihainen eikä olo mene ohi, vaikka olen maalannut lautoja ja raahannut tavaroita pitkin ja poikin. Fyysinen tekeminen, joka tavallisesti auttaa, ei tehoa. En enää jaksa tehdä mitään. Olen soittanut parille ystävälle ja puhissut oloani, sekään ei auta. En tiedä mitä tekisin.

Kenelläkään ei ole oikeutta loukata toista ihmistä 48 vuotta ja kuitenkin sama jatkuu edelleen. Välillä en tapaa häntä, mutta viime aikoina olosuhteiden pakosta olen ollut hänen kanssaan tekemisissä. Joka ainut kerta saan henkisesti turpiini - useimmiten pystyn ohittamaan asian, joskus isku uppoaa syvään niinkuin tänään. Tämän elämänpituisen henkisen väkivallan vuoksi olen sairastunut. Terapeuttini kysyi joskus, että olenko ajatellut itseäni koskaan voittajana. Hän tarkoitti sitä että olen hankkinut itselleni ammatin, kasvattanut kaksi lasta ja selviän elämästä. En osaa oikein vieläkään ajatella itseäni tuosta näkökulmasta. Ajattelen että olen joutunut maksamaan liian kovan hinnan tästä helvetistä.

parempi elämä

Sattuneesta syystä minua kiinnostaa ihmisten tekemät elämänmuutokset. Seuraan mm. useampaa aiheeseen liittyvää blogia. Käsiini sattui vastikään ilmestynyt kirja, Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä. Itse olen siirtynyt oravanpyörän ulkopuolelle jo 11 vuotta sitten, eläkkeelle joutumisen myötä. Kirjoittaja on entinen sairaanhoitaja, joka osti vanhan sukutilansa ja alkoi kunnostaa sitä. Hän lähti työstään ja elää nyt luonnonmukaista elämää. Kirjan alku oli tuttua uskoontulleen jargonia, jossa ensin kerrotaan miten kamalaa ja tuhlailevaa elämää on elänyt, mutta nyt kaikki on muuttunut ja henkilö elää oikein ja on onnellinen. Loppuosassa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten muutos oli mahdollinen ja annetaan vinkkejä, miten lukija voi halutessaan edetä pois oravanpyörästä. Kirjassa on paljon käytännön neuvoja ja tietoutta luonnosta. Opin paljon uutta mm. metsätaloudesta.

Minusta ei ole elämään Davisin kuvailemaa elämää, koska olen liian laiska esim. kasvattamaan kaiken ruokani itse. Tuohon suuntaan haluan kuitenkin edetä. Kirjassa ei kerrota epätoivon hetkistä tai muusta negatiivisesta. Elämä yksinkertaisesti on upeaa, kun henkilö on päättänyt elää luonnonvaraista elämää. Kruununa kaiken päälle Davis löysi samanmielisen kumppanin, jonka kanssa hän jakaa elämäänsä. Tulee mieleeni filosofinen elämänkysymys "miksi toiset ja toiset taas ei".

päin prinkkalaa -päivä

Minulla on harvemmin päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu. Tänään oli. Piti aloittaa remontti tauon jälkeen. Ensin oli taltta hukassa,  en joutunut hakkaamaan suihkun lattiaa. Pihalla levitin räytäslautoja, jotta saan ne maalattua. Kun avasin maalipurkin, se oli väärän väristä. Vaikka olin pyytänyt mustaa maalia, myyjä olikin laittanut valkoista. Tästä opin että pitää aina tarkistaa. Laudat takaisin pinoon ja pressut päälle. 

Siirryin sisälle maalaamaan ja jonkin aikaa sudittuani maali loppui. Hiki virtasi. Kävin sitten Porissa ostamassa maalia ja muita tarvikkeita. Kotiin tultuani leikkasin nurmikon. Peseydyin ja nyt istun sohvalla ja valun hikeä. Yritin kirjoittaa viestiä kaverilleni, netti pätki juuri sopivissa kohdin ja teksti hävisi kaksi kertaa. 

Taidan edelleen odottaa ilmojen viilenemistä ennen remontin jatkamista. GRR. Onneksi asun yksin.

huh hellettä

Aivoni alkavat pehmentyä... Mitään järkevää ei jaksa tehdä (ei oikein kirjoittaakaan, siksi pitkät päivitystauot). Tai no. Olen minä kutonut sukkia. Siinäkin touhussa tulee hiki.

Olen tähän saakka pystynyt hillitsemään itseni, etten valita säästä. Nyt alkaa jo olla liikaa. 30 astetta ja ilman kosteus ties mitä. Välillä on tullut vettä ja sitten taas paistaa. Ukkonen kolkutteli jossain kauempana, eikä tullut tänne.

Kaikenlaisista kärpästen surmiksi tarkoitetuista vehkeistä huolimatta kärpäsiä riittää. Sähköinen kärpäslätkä on ihan turha. On ajanhukkaa kulkea sen kanssa ja yrittää osua kärpäseen. Yhtään kärpästä ei ole mennyt kärpäspaperiin. Muita ihmisiä kärpäset tuntuvat haittaavan paljon enemmän kuin minua.

tappovehkeitä

Mittani täyttyi. Ostin monenlaisia tappovehkeitä.

mustikoita

Keitin tänään elämäni ensimmäiset mustikkahillot. Olen nimittäin hurahtanut mustikoiden keräämiseen. Pakastimeen en voi enää laittaa, kun sinne pitää vielä mahtua omenasoseet. Tyttärillä ei ole pakastimia, joten en voi heillekään kerätä. Muille en viitsi antaa ilmaiseksi. Niinpä ilahdutan tyttöjäni ja ystäviäni omatekoisilla mustikkahilloilla. Enpä ole koskaan itsekään maistanut mustikkahilloa. Luulen että se on hyvänmakuista paahtoleivän päällä.