maanantai 9. elokuuta 2010

päin prinkkalaa -päivä

Minulla on harvemmin päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu. Tänään oli. Piti aloittaa remontti tauon jälkeen. Ensin oli taltta hukassa,  en joutunut hakkaamaan suihkun lattiaa. Pihalla levitin räytäslautoja, jotta saan ne maalattua. Kun avasin maalipurkin, se oli väärän väristä. Vaikka olin pyytänyt mustaa maalia, myyjä olikin laittanut valkoista. Tästä opin että pitää aina tarkistaa. Laudat takaisin pinoon ja pressut päälle. 

Siirryin sisälle maalaamaan ja jonkin aikaa sudittuani maali loppui. Hiki virtasi. Kävin sitten Porissa ostamassa maalia ja muita tarvikkeita. Kotiin tultuani leikkasin nurmikon. Peseydyin ja nyt istun sohvalla ja valun hikeä. Yritin kirjoittaa viestiä kaverilleni, netti pätki juuri sopivissa kohdin ja teksti hävisi kaksi kertaa. 

Taidan edelleen odottaa ilmojen viilenemistä ennen remontin jatkamista. GRR. Onneksi asun yksin.

3 kommenttia:

  1. Onneksi noita päiviä on harvoin! Sitkeästi kuitenkin jatkoit hommia, vaikka tuli mutkia matkaan oikein urakalla. Kyllä se siitä :).

    VastaaPoista
  2. Luin ensin tuon parempi elämä jutun - ja juuri nämä huonot päivät noista elämänmuutoskertomuksista usein puuttuvatkin.
    Millaista on maalla kun on pimeää ja räntäistä, tai tuiskuttanut tiet tukkoon ja pakkanen jäädyttänyt vesijohdot.
    Tai kun tuntuu ettei vain jaksa.
    Ja kai joskus tulee epäilyksen hetkiäkin, ainakin halua päästä joskus vähän helpommalla.
    Mutta muuten elämän muutos kannattaa ehdottomasti jos vaihtoehtona on jatkaa epätyydyttävää ja uuvuttavaa entistä elämää.
    Tuo yksin asuminen on joskus onneksi, joskus tosiaan toivoisi ettei olisi niin itsenäinen.
    Tai antanut sellaista kuvaa itsestään.

    Huh, tulipa pitkä kommentti, kai sallitaan?

    VastaaPoista