keskiviikko 28. joulukuuta 2011

valossa

Yhtähyvin kuin pimeys tunkeutuu sieluun, myös valo tekee saman. Kolmena päivänä on paistanut aurinko ja olen heti paljon virkeämpi ja hyvällä mielellä. Olen jopa käynyt kävelemässä.


Kun otin ylläolevan kuvan heinäkuun lopulla, ihanan lämpimänä päivänä, ajattelin että katselen tätä kuvaa talvella ja muistan auringon, lämmön ja kesän. Toki muistankin, mutta samaan tunnelmaan on vaikea päästä.

maanantai 26. joulukuuta 2011

myrskyn jälkeen

Viime vuonna Tapaninpäivänä satoi reippaasti lunta sekä yöllä että päivällä. Peräläinen oli kotonaan lumen vankina, samoin kuin minä täällä.

Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.

Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä  vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.

lauantai 24. joulukuuta 2011

valoisaa joulua

torstai 22. joulukuuta 2011

ohi on


                          Nyt se on jo ohi, pimeyden taittuminen siis. Valoa ja kevättä kohden.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

vielä neljä päivää


       Vuoden pimein aika tuntuu menevän sisuksiin asti. Valitettavasti.

perjantai 16. joulukuuta 2011

tyhjä olo


Listoista huolimatta en saa mitään aikaiseksi. Aika vain kuluu. Olen tyytymätön itseeni ja olemiseeni. Kukaan muukaan ei voi tätä muuttaa. Jospa voisikin ruveta talviunille, nyt olisi sellainen aika.

tiistai 13. joulukuuta 2011

mökkitäti

Kylläpä tää täti on mökkiytynyt. Eilen oli reissu Turkuun kouluttajahomman merkeissä. Jo viime viikolla ajatus tökki pahemman kerran. Sunnuntaina havahduin, että huomennako pitää mennä ja millä bussilla menen. Kello soitti 5.30, niin kerkesin lämmittää huushollin ja lukea Hesarini rauhassa.

Naapuripaikkakunnan bussiasemalla tapasin koulukaverini 30 vuoden takaa, ei olla nähty kuin kerran sen jälkeen. Hänen kanssaan syntyi heti hyvä kontakti ja kerkesimme 15 minuutissa puhua kipeistäkin asioista. Taidan jatkossakin suosia Turun reissuilla bussia, oli niin miellyttävää menoa molempiin suuntiin.

Kotiin päästyä lysähdin väsyneenä nojatuoliin telkkarin eteen, jossa istuin koko illan. Kävin minä välillä päästämässä koiraa ulos ja sisään ja tietysti jääkaapilla. Kun telkkarista tulee hyvää ohjelmaa, on sen tuijottaminen mainio tapa rentoutua. Tämä päivä on mennyt toipuessa. Nukuin aamulla pitkään, päiväunetkin olivat tarpeen.

Kaamos tekee minusta kotihiiren. On niin mukava olla sisällä lämpimässä ja hiljaisuudessa pehmeiden valojen keskellä. Minua ei huvita lähteä yhtään mihinkään. Kun on loskainen ja vetinen keli, en saa itseäni edes lenkille, vaikka se olisi tarpeenkin. Minkäänlaisia ajanvietto-ongelmia minulla ei ole, vaikken teekään mitään mainittavaa. Paljon aikaa menee blogeja lueskellessa ja nettiä selatessa. Eräänä päivänä käytin monta tuntia siihen, että tutkin millaista luonnonkosmetiikkaa on olemassa. Tähän hommaan minut innosti Tiina omalla kirjoituksellaan.

Blogit ovat minun kontaktini ulkomaailmaan. Suurimman osan ajasta olen yksin. Ilman blogeja tuntisin varmaan itseni yksinäiseksi. Nyt saan välähdyksiä monenlaisten ihmisten elämästä eri puolilta maatamme ja muutamien ulkosuomalaistenkin elämästä. Toisaalta jos blogeja ei olisi, lukisin enemmän kirjoja.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

kauneimmat joululaulut

Olen ollut siinä käsityksessä, että Kauneimmat joululaulut on YHTEISLAULUtilaisuus, jossa tarkoitus on laulaa vihkosen joululaulut läpi. Ainakin minä menin tänään kirkkoon sillä mielellä, että saan laulaa, kun muuten ei ole tilanteita, joissa tulisi laulettua joululauluja. Suureksi harmikseni puolet lauluista jäi laulamatta. Sen sijaan kuultiin viuluesitys, kirkkokuoron laulua, kanttorin urkuesitys ja loputtomasti tilaisuuden juontaneen papin jaaritusta lauluista. Seurakunnassa kannattaisi miettiä jo pr-mielessäkin, kuka juontaa kyseisen tilaisuuden, joka on yksi seurakunnan suosituimmista. Tämänkertainen juontajapappi sekoili niin paljon, että kuorolaiset juotuivat useampaan kertaan oikomaan hänen puheitaan. Oletan että esim. kirkkovaltuustossa on myös fiksuja ihmisiä, joista varmaan joku juontaisi mielellään tilaisuuden, jos vain saisi siihen mahdollisuuden. En varmaankaan ole ainoa, joka oli tänään pettynyt. Valitettavasti paikallinen seurakunta tuntuu olevan monelle työntekijälle suojatyöpaikka. Kun kirkon kuva täällä on tällainen, pistää miettimään, miksi kuulua tähän seurakuntaan.

lauantai 10. joulukuuta 2011

sisällä räntäsateessa

Euroasia jatkuu aamun lehdessä, taisi olla peräti neljä sivua. Sikäli kuin asiasta jotain ymmärsin, käsittääkseni paikallaolijatkaan eivät ymmärtäneet, mitä jatkossa tapahtuu. Lehden mukaan Jyrkikin totesi, että katsotaan nyt.

Lopetin jokin aika sitten Satakunnan Kansan tilaamisen. Se on kuulunut aamulukemisiini 13-14 -vuotiaasta saakka, Helsingin vuosia lukuunottamatta. Suurin piirtein saman ajan olen lukenut Helsingin Sanomia. Viime aikoina Hesari jäi usein lukematta. Kun noiden kahden lehden välillä piti tehdä valinta, se oli aika selkeä. Nyt en kylläkään tiedä, mitä Porin kaupoissa on tarjouksessa tai mitä mielenkiintoisia tapahtumia maakunnassa on. Toisaalta viihdyn pääasiassa omissa pienissä kuvioissani ja minulle riittää paikallisten markettien tarjonta oikein hyvin.

Täällä oli eilen talvimyrsky. Ympäristön puut pysyivät pystyssä. Välillä valot vilkkuivat siihen malliin, että katsoin aiheelliseksi laskea vettä kanisteriin sähkökatkoksen varalta. Minulla on nimittäin oma kaivo, josta vesi tulee pumpulla sisälle ja pumppu toimii sähköllä. Huuhtelin nyt aamulla vessanpöntön kanisterin vedellä.

Leivoin sitten ne piparit. Kattelin uunin mittaria huolimattomasti eikä se ollutkaan lämmennyt tarpeeksi, joten osasta tuli liian vaaleita. Paistoin ne siis hellan uunissa enkä kuluttanut sähköä.

Lopun päivää rasitin silmiäni oikein urakalla, kun luin Sarah Watersin kirjan Vieras kartanossa. Olin minä aloittanut sen jo torstaina, en ihan 592 sivua päivässä lue. Kylläpä oli mukava upota kirjan maailmaan. Kirja on niin helppo ja halpa keino siirtyä pois omasta todellisuudesta. Harmi kun täällä ei ole mitään kirjallisuuspiiriä, jossa saisi vaihtaa ajatuksia kirjoista ja olla sosiaalinen. Porissahan vedin yhtä piiriä seitsemän vuotta ja se toimii siellä edelleen. En tässä vaiheessa jaksa aloittaa täällä sellaista, vaikka asia onkin välillä ollut mielessä.

perjantai 9. joulukuuta 2011

jotkut menee sekaisin...

Tuuli viuhuu nurkissa ja puissa. Onneksi lahot puut on kaadettu ja voin käyttää niitä polttopuina. Sisällä on lämmin, on tulet hellassa ja uunissa. Äsken kävin hakemassa korillisen puita juuri ennen sadetta. Jääkaapissa on piparitaikina odottamassa leipomista. Toissapäivänä olin ahkera ja kuvittelin jaksavani leipoa vielä seuraavanakin päivänä. Ei oikein nyt nappaa, mutta kai ne piparit on väännettävä ennen kuin taikina happanee.

Tällaisen tavallisen eläkeläisen pää on kyllä aika sekaisin, kun yrittää ymmärtää näitä eurokuvioita. Aamun lehdessä oli monta sivua juttua asiasta. Ei tunnu mukavalta, jos suomalaisten asioista päätetään jatkossa yhä enemmän Brysselissä ja meikäläiset joutuvat jatkossa aina vaan enemmän muiden maiden velkojen maksumiehiksi, onhan täällä ihan kotikutoisiakin ongelmia.

En minä ymmärrä sitäkään, että työmatkojen verotusvähennyksiä esitetään luovuttavaksi. On ihan oikein patistaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä siellä, missä siihen on mahdollisuus. Täällä maaseudulla ei valitettavasti joukkoliikenne toimi ja monien on pakko ajaa pitkääkin työmatkaa, kun työpaikka ei ole pyöräily- tai kävelymatkan etäisyydellä. Taannoin minäkin ajoin päivittäin sadan kilometrin työmatkaa. Aikaa meni suuntaansa sama kuin opiskeluaikoina kympin ratikkalinjalla päästä päähän. Ei maaseudun ihmisiä tarvitse rangaista siitä, että ei ole toimivaa joukkoliikennettä tai että työmatkat ovat pitkiä.

Välillä on ihan riittävästi pää pyörällä omissa asioissa eikä aina ymmärrä itseäkään.

torstai 1. joulukuuta 2011

tyälista

Piti oikei vilkasta säätiarotusta, ko nilkkoi ja polvii alko yhtäkkii kolottaa niin kamalasti ja on sellanen kuumeine olo, vaikkei mittää kuumetta ookkaa. Saretta luvattiin jo tänäpän. Hyvä ko löytyy selitykset kolotuksil.

Alkuviikost mää ihmettelin kovast, mikä mun oiken o, ko päivät meni haaveilles. En mää tykkää semmosest elämäst, et en oo ittessäni läsnä vaan elän jossain iha muual. Muutama päivä siin meni ennen ko tartuin kynnää ja aloin pohtimaa asiaa. Ei mun siinä kauaa tarttenu kirjottaa, ko kekkasin mist haaveilu johtu. Mää olin tyytymätön itteeni, siihen etten saa mittää aikaseks ja paikat on sekasi. Mää päätin, et teen itelleni määräyksen joka päivä tehrä joku piäni tyä, minkä mää jaksan. Eilen imuroittin, ko en ollu ainakaan viikkoo tehny sitä. Tälle päivälle oli kirjotuspöyrän siivoominen, joka oli sangen nopea toimitus, mutta tulipahan nyt tehtyä.

Olin muuten aamulla lenkillä koiran kanssa pitkäst aikaa. Ko oli hyvä ilma, jäinkin ulos. Kannoin kompostiin kesäkukkaset (ne kukki viäl marraskuun alus) ja haravoittin pihan viäl kertaallee, tost hiakan päält vaan. Tuli siin sit tehtyy ens viikonki hommii, ko sain ne kukanröntit viätyy pois.