tiistai 26. huhtikuuta 2011

lyhyesti

Molemmat tyttäret ja väykokelas olivat täällä viettämässä pääsiäistä. Viimeksi tytöt ovat olleet samaan aikaan luonani kaksi vuotta sitten ennen kuin esikoinen muutti omilleen. Pälätystä riitti. Vaikutti että neidit nauttivat myös toistensa seurasta. Huomasin heidän aikuistuneen, kun sain apua ruuanlaittoon ilman rutinoita. Koira nautti rapsuttelusta.

Toukokuu tulee olemaan työntäyteinen. Minulle tulee uusi uuni neljän viikon päästä. Sitä ennen pitää maalata yläkerran huone, jonne muutan nukkumaan remontin ajaksi. Olohuone, jossa uuni sijaitsee, pitää suojata ja tyhjentää. Tietenkin vanha uuni pitää myös purkaa. Aikamoista sotkua on tiedossa. Pihalla odottaa puutyömaa.

Koitan keskittyä elämään kussakin hetkessä ja päivässä välittämättä ulkoapäin tulevista paineista. Olen taas tilanteessa, jossa on luotava suojamuureja itsen ympärille, etteivät muut ihmiset ala sanella, miten minun pitää elää. Välillä tuntuu kuin raatelemaan valmis susilauma pyörisi ympärilläni.

Vihdoinkin kamala talvi on ohi ja kevät on kunnolla tullut.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

voivoivoivoi

Tänään tuli pihaan metsätyökone ja pisti osan pihapuista matalaksi. Kyllä on piha nyt masentavan näköinen. Olen hokenut itselleni, että se oli pakko tehdä, mutta aina tuntuu pahalta, kun näen pihan. On niin toisen näköistä. Pohjoistuuli pääsee puhaltamaan suoraan pihaan syntyneestä aukosta.

Se miksi osa puista oli pakko kaataa, johtuu edellisistä asukkaista. He pitivät hevosia pihan metsikössä. Vanhojen 15 metriä korkeiden kuusten juuret kärsivät siitä, että hevoset talloivat niitä. Hevosenpaska on liian tuhtia lannoitetta kuusille. Paskaa tuolla on sangen paksu kerros. Puut kuolivat. Viime myrskyllä lensi isoja oksia pitkin pihaa, jopa talon katolle saakka. Jokaisen seuraavan myrskyn aikana olisin jännittänyt kaatuuko puu ja mihin kaatuu.





lauantai 9. huhtikuuta 2011

vuosi

Tänään on vuosi siitä, kun tein talokaupat. Peräläinen totesi: otan osaa. Onhan tässä monenlaisia yllätyksiä tullut, mitäpä ei vanhassa talossa, tulee niitä uusissakin. Kaikkein ikävin yllätys on se, että takka/uuni savuttaa kahdelta sivulta seinän vierestä. Syksyllä tilkitsin seinän vierustaa ja se auttoi pahimpaan savutukseen. Takka on kuitenkin pakko purkaa. Argh kaikkea tuhkaa ja pölyä mitä siitä tulee. Ja tavaroiden roudaamista. Ja siivoamista. Olen löytänyt kaksi mieleistä uunimallia. Toiseen tulisi uunifirmalta asennus, toiseen pitäisi hommata muurari, mikä onkin ongelma.

Pikkuhiljaa tämä paikkakunta alkaa tuntua kotoisalta, mikä varmaan johtuu siitä, että harrastusten ja yhdistysten kautta olen tutustunut ihmisiin. Nyt kun maa paljastuu lumen väistyttyä, kevätkin tuntuu toisenlaiselta kuin kaupungissa. Lopulta vuosi on mennyt nopeasti.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

iloja 3

- Työntekoa.
- Mustarastaan varovaista laulun virittelyä.
- Kuistille krysanteemi ja helmihyasintteja.
- Pyykit ulos kuivumaan.
- Ensimmäisen kerran haravan varressa.
- Tyttäret ja vävy tulevat pääsisäiseksi.
- Kylmä olut.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

ilon aiheita tänään 2

  • Parvi peippoja hyppeli pihassa. Tähän havaintoon päädyin lintukirjaa tutkimalla. Voiko tähän aikaan vuodesta ylipäätään nähdä peippoja?
  • Tein neljä tuntia fyysistä työtä. Käsiin sattui helkutisti. Lupasin mennä huomenna jatkamaan.
  • Tekstinkäsittely on mainio asia, sain nimittäin kopiomalla ja pienillä muutoksilla tehtyä esityslistan vanhan pohjan päälle. (Mikä havainto!)
  • Insinööri ja humanisti onnistuivat ratkaisemaan akuutin kommunikointiongelman molempia tyydyttävällä tavalla. Kyse saattaa olla myös naisen ja miehen välisestä ajattelu- ja keskustelutapojen erilaisuudesta, joka korostuu etenkin, kun nainen on humanisti ja mies insinööri. 
  • Pihan santa-alueelta on melkein kaikki lumi sulanut. Kunhan kerkeän, voin vaihtaa kesäkumit auton alle.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

sumuista päässä ja ulkona

Taisinpa viime kerralla kirjoittaessani olla pirteä. No, päivät eivät ole toistensa kaltaisia. Tänään mietin mahdanko milloinkaan tottua tähän äkilliseen väsymykseen. Ystävieni puheista olen ymmärtänyt, että fibrovaivat vaihtelevat sään mukaan. Nyt on matalapaine ja sumuisen kosteaa. Nilkkoja särkee ja väsyttää. Olin keramiikassa kolme tuntia ja on kuin olisin tehnyt pidemmänkin työpäivän.

Vaikka ulkona on nyt mahdollisimman rumaa, liukasta ja harmaata, sää ei kuitenkaan masenna, koska lumet sulavat ja illalla on vielä valoisaa. Mielellään kevät saisi olla samassa vaiheessa kuin Keski-Euroopassa, jossa puut jo vihertävät.