huomioita

• Päätin että tänä vuonna olen sosiaalisempi kuin viime vuonna. Olen ottanut kunnon alkuspurtin, nyt olen hieman väsynyt olemaan sosiaalinen.
• On hyvä että luonani käy ihmisiä. Huomaan, kuinka piintynyt olen omiin tapoihini ja luulen, että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asioita (minun). Harmi että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan tämän ikävällä tavalla. Ja harmikseni huomaan olevani tässä asiassa samanlainen kuin äitini!
• Lumi on kaunista ja tekee maisemasta kauniin. Mieluummin lunta ja pieni pakkanen kuin musta maa. Lumityöt ovat mukavia, saa liikuntaa ja tulee oltua ulkona.
• Sain kahdelta vieraaltani tuliaiseksi lankoja. Molempien vieraiden kanssa opin uusia asioita. Toiselta opin kutomaan sukat niin, että työ aloitetaan kärjestä. Toisen kanssa opettelimme virkkaamaan isoäidin neliöitä.
• Virkkasin eilen koko päivän hartiahuivia. Tarvitsen huivin, koska huushollissa vetää varsinkin nyt pakkasten tultua ja minun niskani ja selkäni palelevat herkästi. Mummomaista? Olkoon!
• Innostun välillä joistain asioista liikaa niin, että teen sitä täysillä väsymykseen saakka, vaikka vähempikin riittäisi. Niinkuin nyt tällä kertaa tämä sosiaalisuus ja virkkaaminen. 

yöllä

Kuvat ovat Peräläisen ottamia.

ihana arki

Tätikin heräilee blogimaailmassa. Kesä on mennyt kovin kiireisesti. Raskaita töitä, lisää töitä, lomailua Peräläisen kanssa, ystäviä kylässä, rippijuhlia, kesätapahtumia, helteisiä päiviä, väsymystä, löhöilyä, saunan lämmitystä, klapien pinoamista, pikku retkiä. Paljon on vielä "pitäisi tehdä" -listalla, ainakin klapit pitää saada suojaan ennen lumien tuloa, vanha kukkapenkki odottaa perusteellista siivoamista, sisällä olisi listojen ja portaiden maalausta, ystävältä saadut kirjahyllyn osat kaipaavat maalia. Onhan tuota, vain klapit ovat todella tärkeitä. Onneksi tänään sataa vettä, ei tarvitse tehdä ulkohommia eikä sisälläkään ole pakko tehdä yhtään mitään.

Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.

(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)

Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.

maalaiset pääkaupungissa

Oli kiva olla hetken pois kotoa. Kaipasin todellakin pientä taukoa. Yhtä ihanaa on palata kotiin. Minulle tulee aina hengästynyt ja kiireinen olo Helsingissä, vaikka itsellä ei ole kiire mihinkään. Ihmettelin jälleen miten kukaan voi voida hyvin kivitalojen, autojen, melun ja tuhansien ihmisten keskellä. Heitäkin on, minä en kuulu heihin.

Kävimme mm. Kiasmassa ARS 11 -näyttelyssä, jossa esiteltiin afrikkalaista nykytaidetta. Teemoina on mm. aidsin vaikutus Afrikassa, siirtolaisuus, Ruandan teurastus, Afrikka Euroopan kaatopaikkana ja monet ympäristöongelmat sekä kaupungistuminen. Itseäni näyttely puhutteli valtavasti.

Helsingissä on melkeinpä pakko päästä Akateemiseen kirjakauppaan haistelemaan kirjoja sekä katselemaan, mitä kaikkea onkaan tarjolla. Aika monta kirjaa tarttuikin mukaan (kaikki eivät suinkaan Akateemisesta).

Maanantai-iltana olimme Eric Claptonin konsertissa, mikä oli reissun alkuperäinen tarkoitus. Ennen illan pääesiintyjää lavalle putkahti pitkätukkainen nuorimies kitaransa kanssa. Ihmettelin mikä tuokin muka on, kuinka tuollainen tyyppi on otettu lämmittäjäksi. Toisen kappaleen kohdalla tajusin, että pitkätukka olikin Anssi Kela! Clapton soitti aluksi muutaman tasapaksun kappaleen uudelta levyltään (jota en ole ostanut, koska arvostamani musiikkikriitikko moitti sitä latteaksi). Näiden jälkeen hän soitti akustisesti kappaleita Me and Mr Johnson -levyltään ja loppu meni tuttujen biisien kera sähkökitaralla. Kaiken kaikkiaan esitys kesti vain tunti ja 50 minuuttia. Koko aikana herra ei sanonut muuta kuin 'thank you' kappaleiden välillä ja esitteli urkurin ja pianistin näiden soolojen jälkeen. Odotin enemmän hittibiisejä ja pidempää konserttia. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä ihailemani kitaristi lavalla, 20 vuoden odotuksen jälkeen.

Kotimatkalla Peräläinen halusi ajaa muuta kuin 2-tietä pitkin. Poikkesimme Liesjärven kansallispuistossa. Kävelimme hiukan ja minä makailin penkillä ja kuuntelin tuulen suhinaa puissa ja lintujen laulua. Mistään ei kuulunut ihmisen aiheuttamia ääniä. Kokemus oli lähinnä ekstaattinen.

Poikkesimme Nuutajärvellä, missä oli mm. Kaj Franckin 100-vuotissyntymäjuhlan kunniaksi upea näyttely. Ihmeellistä mitä kaikkea taiteilijat osaavat tehdä lasista. Minä sorruin ostamaan kuusi uniikkia lasipalloa - melkoisen kallis heräteostos.

Kun harvoin pääsee täältä töppäreeltä pääkaupunkiin, tulee käytettyä liikaa rahaa. Edessä onkin kukkaron nyörien kiristys. Täällä ei onneksi ole muuta ostettavaa kuin ruoka.

taas hakkasin päätä seinään

Neljän tunnin yöunet, viiden tunnin unet jne. Eilen olin niin väsynyt, etten lopulta jaksanut tehdä sitä, mitä olin suunnitellut ja itkin kaikenlaisia asioita. Aivan selkeät merkit väsymyksestä. Muutamaksi viikoksi olisi vielä pakollisia hommia tiedossa. Nyt alkaa olla takki tyhjä, kun olen päivittäin tehnyt raskaita töitä huhtikuun puolesta välistä saakka, välillä jopa kuutena päivänä viikossa.

Peräläisen kanssa olemme tänään lähdössä Helsinkiin turisteilemaan ja maanantaina Eric Claptonin konserttiin, jonne ostin liput jo marraskuun alussa. Viimeiset viikot olen jaksanut sen voimin, että on mukava tauko/loma tiedossa. Eilen eräs ihminen arvosteli minua ja sanoi, että kesken remontin ei saa lomailla, varsinkin kun muut tulevat minulle töihin. Tuo sanominen loukkasi. Kysymys oli töistä, joissa minua ei tarvita, olisi vaan täytynyt olla kotona. Yöllisen valvomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että siirrän hommaa viikolla eteenpäin, koska minulla on muutenkin kaikenlaista menoa ensi viikon aikana. Töiden uudelleen organisoimisella saan itselleni lisää aikaa enkä tarvitse kyseisen ihmisen apua. Harvemmin mikään asia on niin kiireellinen, etteikö se voisi muutaman päivän odottaa. Tästä Peräläinen on sanonut minulle jatkuvasti.

Onneksi sentään edes jossain kohtaa tajuan, että minulla on rajani. Taisin kuitenkin taas mennä liian pitkälle.

vapaapäivä

On hyvä kun tulee päiviä, jolloin hommat eivät menekään, kuten on etukäteen suunnitellut. Tänään olisi pitänyt laittaa olohuoneeseen suojaukset, että pääsen purkamaan takkaa. Eipä laitettu tänään, vaan vasta huomenna. Tuli vapaapäivä remontista ja tein pihatöitä, jotka eivät siis ole oikeita töitä, vaan harrastus ja mielenvirkistystä. Nyt on harvennettujen syreenipensaiden juurella hevosensontaa ja sen päällä haketta, vielä pitäisi kalkkia laittaa. Kivikkokukkamaahan laitoin muutaman uuden taimen ja jaoin vanhoja sekä lisäsin multaa hiekan päälle.

Klapikone ei tulekaan torstaina, vaan vasta myöhemmin. Saimme Peräläisen kanssa lisäaikaa siirtää pöllejä pilkkomista odottamaan. Helpottaa kun klapien kanssa ei tarvi pitää kiirettä, koska saan pitää konetta rauhassa niin kauan kuin tarvitsen. Mielelläni kyllä pääsisin siitä hommasta eroon toukokuun loppuun mennessä.

Kerkeän uunin purkamisen jälkeen taas hiukan kaivaa maata.

lyhyesti

Molemmat tyttäret ja väykokelas olivat täällä viettämässä pääsiäistä. Viimeksi tytöt ovat olleet samaan aikaan luonani kaksi vuotta sitten ennen kuin esikoinen muutti omilleen. Pälätystä riitti. Vaikutti että neidit nauttivat myös toistensa seurasta. Huomasin heidän aikuistuneen, kun sain apua ruuanlaittoon ilman rutinoita. Koira nautti rapsuttelusta.

Toukokuu tulee olemaan työntäyteinen. Minulle tulee uusi uuni neljän viikon päästä. Sitä ennen pitää maalata yläkerran huone, jonne muutan nukkumaan remontin ajaksi. Olohuone, jossa uuni sijaitsee, pitää suojata ja tyhjentää. Tietenkin vanha uuni pitää myös purkaa. Aikamoista sotkua on tiedossa. Pihalla odottaa puutyömaa.

Koitan keskittyä elämään kussakin hetkessä ja päivässä välittämättä ulkoapäin tulevista paineista. Olen taas tilanteessa, jossa on luotava suojamuureja itsen ympärille, etteivät muut ihmiset ala sanella, miten minun pitää elää. Välillä tuntuu kuin raatelemaan valmis susilauma pyörisi ympärilläni.

Vihdoinkin kamala talvi on ohi ja kevät on kunnolla tullut.

iloja 3

- Työntekoa.
- Mustarastaan varovaista laulun virittelyä.
- Kuistille krysanteemi ja helmihyasintteja.
- Pyykit ulos kuivumaan.
- Ensimmäisen kerran haravan varressa.
- Tyttäret ja vävy tulevat pääsisäiseksi.
- Kylmä olut.

ilon aiheita tänään 2

• Parvi peippoja hyppeli pihassa. Tähän havaintoon päädyin lintukirjaa tutkimalla. Voiko tähän aikaan vuodesta ylipäätään nähdä peippoja?
• Tein neljä tuntia fyysistä työtä. Käsiin sattui helkutisti. Lupasin mennä huomenna jatkamaan.
• Tekstinkäsittely on mainio asia, sain nimittäin kopiomalla ja pienillä muutoksilla tehtyä esityslistan vanhan pohjan päälle. (Mikä havainto!)
• Insinööri ja humanisti onnistuivat ratkaisemaan akuutin kommunikointiongelman molempia tyydyttävällä tavalla. Kyse saattaa olla myös naisen ja miehen välisestä ajattelu- ja keskustelutapojen erilaisuudesta, joka korostuu etenkin, kun nainen on humanisti ja mies insinööri. 
• Pihan santa-alueelta on melkein kaikki lumi sulanut. Kunhan kerkeän, voin vaihtaa kesäkumit auton alle.

yhdessäoloa

Vietämme Peräläisen kanssa laatuaikaa yhdessä. Hän istuu sohvalla oma tietokone sylissään, minä nojatuolissa omani kanssa. Kohta mennään saunaan.

pulloja

Savityöpäivä ystävän luona. Olen pitkän aikaa suunnitellut ja aikonut tehdä kotona muutaman työn, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Kummasti sain aikaiseksi, kun oli seuraa. Minun piti alunperin tehdä savesta lintuja, mutta tulikin pulloja, oikein enemmälti. Jahka joskus saan ne uunista lasitettuna, laitan kuvia. Viiden tunnin keskittyneen tekemisen jälkeen olen ollut koko illan totaalisen väsynyt, piti jopa nukkua päiväunet. Loppuillan istun tiiviisti tv:n ääressä enkä ajattele mitään.

pakkasen armoilla

Meijerielämää -blogissa keskustellaan elämisestä tässä ja nyt. Kirjoittaja ihmettelee ihmisten kevät-odotuksia. Vaikka mielestäni elänkin aika paljon tässä ja nyt -elämää, kyllä minäkin odotan jo kevättä, jos ei muuta niin hiukan lämpimämpää säätä. Nämä lähellä -30° olevat pakkaset käyvät jo hermoille ja kukkarollekin. Yhtenä päivänä keksin, että saunan terassilla on mukava istuskella maalis- ja huhtikuun aurinkoisina päivinä. Siihen paistaa suoraan aurinko, kesällä paikka on aivan liian kuuma minulle. Auringon valo ja pitenevät päivät ilahduttavat jo nyt.

Olimme Peräläisen kanssa viikonloppuna kyläilemässä pk-seudulla. Kotona odotti ikävä yllätys, jäätynyt vesiputki. Onneksi minulla on saunan vieressä kaivo, josta sain käyttövettä. Juomaveden hain muualta. Tänään aamulla soitin ensin yhdelle putkimiehelle, sitten hänen ehdottamalleen sähkömiehelle. Lopulta viiden soiton jälkeen löytyi putkimies, joka pystyy sulattamaan muoviputken. Selvisi ettei talon putket olleet jäässä, vaan kaivosta talolle tuleva putki. Hänellä oli mukanaan 30 metriä sulatusputkea, joka ei aivan riittänyt siihen, että olisi päässyt jäätyneeseen kohtaan saakka. Kaivon ja talon välillä kulkee tie ja todennäköisesti putki on jäässä juuri siltä kohtaa. Samalla tuli tarkistettua, että kaivossa on vettä riittävästi. Olen ollut välillä huolissani siitäkin asiasta. Hän palaa huomenaamulla ja toivottavasti huomenna hanasta lorisee taas vesi.

sisällä ja ulkona

Muutamana menneenä kesänä olen pidättäytynyt manaamasta hellettä. Täytyy tunnustaa, että viime kesänä sorruin siihen elokuun alussa, kun helle purkautui öisiin ukkosiin, mutta jatkui päivisin eli oli kuumaa ja kosteaa. Toimin helteellä hiukan samoin kuin nyt, istuskelin ja luin, silloin tosin varjossa ulkona. Nyt ei tulisi mieleenkään mennä ulos istumaan. Minusta helle on miellyttävämpää kuin tämä pakkanen. Tänään ei ole ulkolämpötila noussut -17 asteen yläpuolelle. Olen puun- ja lehdenhakureissuja lukuunottamatta istunut sisällä lukien mielenkiintoista blogia Talo.

Pehvaani alkaa vissiin vaivata iskias. Googletin asiaa ja parin sivun jälkeen päätin olla ajattelematta koko kipua. Sen havainnon olen tehnyt, mikä sivuillakin luki, että istuminen on pahasta. Mitä muutakaan tällaisella pakkasella voi sisällä tehdä? Paitsi lisätä koko päivän puita hellaan.

Eilen mietin puolitosissani kenen kaverini luokse menen pakkasta pakoon, toisaalta taloakaan ei voi jättää kokonaan lämmittämättä. Kaikkein ikävävintä on vedon tunne. Sitä poistaakseni kävin puunhakureissullani heittelemässä lisää lunta kivijalkaan, kun sinne alkutalvesta kärräämäni lumi oli aika tavalla painunut. Tällä tavalla siis velton tädin huushollissa.

Tiedättekö mikä tämä on?

Tästä jo arvaakin.

Sitä voi käyttää myös syömisen apuvälineenä.

Kun lähtee insinöörin kanssa metsäretkelle suunnitelmissa paistaa laavulla makkaraa, tarvitaan TELESKOOPPIMAKKARATIKKU.

postitusta

Päivä on mennyt paikallisen taideseuran jäsenkirjeen monistamiseen ja postittamiseen. Tämmöiset hommat harvemmin sujuvat ongelmitta. Ensin loppuu tulostimesta muste. Täti ajelee kodinkoneliikkeeseen ja ostaa yhden kasetin mustetta. 100 sivun jälkeen muste loppuu uudelleen. Ja jälleen kauppaan, tällä kertaa tuomisina on kaksi mustekasettia. Toinen kaseteista loppuu tarralappujen tulostamisessa, mutta ei hätää, kun on vielä yksi kasetti jäljellä.  Osoitetarrojen kohdistuksessa on ongelmia ja erinäisiä osoitteita jakautuu kahdelle tarralle. Täti asemoi tarroja uudelleen. Saatuaan printtauksen valmiiksi täti levittää keittiön pöydälle pakkaustehtaan. Eikö puolivälissä lopu kirjekuoret kesken. Taas kylälle, tällä kertaa kirjakauppaan.  Viiden tunnin tappelun ja ahertamisen jälkeen jäsenkirjeet ovat kuorissa, postimerkit päällä odottamassa postitusta.

Miten tämmöistä kerkeäisi tehdä, jos kävisi työssä?

ajelulla

Kyllä ihmisillä on sitten kummallisia töitä. Vaihteeksi taas kolasin pihaa ja vieressä kulkevaa pikkutietä ajoi hitaasti uuden karhea Volvo. Yleensä tässä ei ole pahemmin liikennettä eikä kukaan tuntematon poikkea pihaani. No, tämäpä kääntyikin pihaan, ilmeisesti kun näki mun olevan siinä. Autosta tuli ulos nelikymppinen mies, joka alkoi myydä minulle uusia kattopeltejä, ikkunoita ja seinälautoja. Selitin hänelle, että kattomaalit on jo, en aio vaihtaa katon materiaalia, ikkunat aion itse kunnostaa, en vaihtaa ja seinille en tee mitään. Ihme kyllä, hän uskoi ilman sen kummempia jankkaamisia ja jatkoi matkaansa.

On tuokin työ, ajella maaseudulla pikkuteitä ja kytätä, missä olisi oikein huonokuntoisen näköinen talo ja kun löytää sellaisen, mennä sinne sitten tyrkyttämään peruskorjaustarpeita. Toisaalta, ajelen minäkin välillä huvikseni pikkuteitä ja kyttään ihmisten taloja ja pihoja. Voisihan siitä ottaa rahaa ja selittää sitten työnantajalle, että ei ollut kiinnostuneita ostajia.

Seinät alkavat kaatua päälle. Olen ollut kotona riittävän ajan. Talossa ei ole juuri nyt erityistä hommaa, varsinkaan kun ei huvita maalata.

Olen pohtinut paljon viimeisen parin vuoden aikana, missä minua tarvittaisiin. Lapset ovat maailmalla eivätkä enää tarvitse minua päivittäin. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä enkä vain puuhastella itsekseni. Mietin myös rakkautta, jota koen Peräläisen kanssa. Saan häneltä paljon hyvää elämääni, enkä osaa antaa hänelle enempää rakkautta kuin mitä nyt teen. Sen sijaan voisin jakaa kokemaani rakkautta muille ihmisille.

Heräsin viime viikolla uneen, joka muistutti jo viime keväänä pyörittämästäni ajatuksesta, jota olin pohtinut kesän lopulla ja jonka olin siirtänyt mielessäni tälle keväälle ja lopulta unohtanut. Kyse on masentuneiden vertaistukiryhmän perustamisesta perustaa tälle paikkakunnalle. 

Samana päivänä sattui kummallisia asioita. 

Olin saanut ystävältäni joululahjaksi Owe Wikströmin kirjan Hyvyys ja myötätunto. Aloitin kirjan lukemisen ja huomasin, että kirjassa puhuttiin samasta asiasta. Pyörimme oman napamme ympärillä emmekä huomaa kärsimystä ja ystävyyden tarvetta lähellämme. Asioita, joita voimme omassa ympäristössämme lieventää pienillä teoilla.  Wikströmin mukaan oma-apukirjallisuus tukee keskittymistä itseen. Juuri tätä minä olen tehnyt vuosikausia! Lopulta omat kuvioni ja pääni ovat käyneet tosi pieniksi.

Kesken lukemisen ystäväni soitti ja sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, että on kamalan ahdistunut. Keskustelimme jonkin aikaa hänen asioistaan. 

Tuntui kuin minulle olisi sinä päivänä sormella osoitettu, että tarvitaan kuuntelijaa, tarvitaan lähimmäisiä jakamaan arkea, tarvitaan ystävyyttä. 

Tänään olen soittanut muutaman puhelun ja ryhmäasia on lähtenyt liikkeelle. 

Tapaninpäivänä

Hain eilen hammasharjaani. Arvelin että se oli vahingossa joutunut nuorison tavaroihin. Onneksi kaapissa oli uusi harja. Tänä aamuna löysin hammasharjani kynien joukosta.

Koira halusi aamulla ulos. Avasin sille oven. Se kurkisti ovesta ulos, totesi ilmeisesti, että liikaa lunta,  ja kääntyi samantien takaisin sisälle.

Pihapiirin kaksi oravaa leikkivät abroobaatteja ja liito-oravia kurkottaessaan ruokaa lintulaudalta. Aivan vieressä maassa on kippo täynnä maapähkinöitä niitä varten. Hapsukorvat kurkistelevat välillä kippoon, mutta eivät tajua, että siinä on ruokaa. Kyllä orava on tyhmä eläin.

Unohdin ostaa jouluksi konvehteja. Ei ollut kinkkua eikä laatikoita. Ei tarvitse lähteä kinkunsulatuslenkille.

Lunta oli satanut yöllä 20 senttiä. Tein puolitoista tuntia lumitöitä. Siltikään en pysty ajamaan pihastani pois. Tie on auraamatta ja auton pohja ottaa lumeen. Tänne pääsee kätevästi helikopterilla.

Peräläinen on joutunut lumen saartamaksi, kun sivukylillä teitä ei aurata Tapaninpäivänä eikä ylipäänsä sunnuntaisin.

Pihaa kolatessa alkoi tehdä mieli saunaan. Sinne vedet tulevat käsipelillä kaivosta. Nostoköysi putosi sangon mukana kaivoon. Monen kokeilun jälkeen löysin riittävän pitkän laudanpätkän ja sain köyden ylös. Pudotin sangon uudelleen kaivoon, ihmettelin miksi sanko ei täyty. Sangon nostokahvan kiinnitys oli pettänyt. Ajattelin että p..le minähän saunon tänään ja kannoin sisältä vedet saunalle.

Kolasin välillä lunta.

Saunan padan alla tuli ei tahtonut syttyä. Laitoin tulet monta kertaa. Lopulta sauna oli lämmin, mutta vesi kylmää. ggrrr. Otin kovat löylyt ja välillä koitin sytyttää tulta laihoin tuloksin. Löylyteltyäni riittävästi juoksin sisälle suihkuun.

Saunaan kuulin kuinka naapurin isäntä aurasi tieni auki. Saan aamulla lehden.

siivous

Sataa isoja lumihiutaleita. Aloittelen joulusiivousta. Inhoan perusteellista siivoamista, pikaimurointi vielä menee. Puulämmityksestä tulee sisällekin sotkua, joten paras vaan kantaa matot pihalle ja ottaa rätti käteen ja pyyhkiä mustaa pölyä hyllyjen päältä.

kuusen hankintaa

Pääsin tänään elämässäni toista kertaa kuusimetsään. Monena vuonna olen ostanut joulukuusen milloin mistäkin. Peräläisellä sattuu olemaan omaa metsää ja hän ystävällisenä miehenä lupasi minulle sieltä kuusen. Niinpä tallustelimme pitkin ja poikin metsää niin, että poskipäitä alkoi nipistellä hyisessä viimassa. Minulla ei ole kuuselle kummoistakaan tilaa, joten kuusi ei saanut olla kovin iso. Löysimme sopivat, toinen siis Peräläiselle, mutta senkin jälkeen piti vielä kulkea pitkä lenkki, jos olisi löytynyt parempi. Ei löytynyt.