kodista2

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, minulle tärkeintä ovat kodissa asuvat ihmiset. Siis minä! :D Eihän täällä asu muita kuin minä ja koira. Olennaista on, että minun on hyvä ja helppo olla tässä kodissa. Ei ole ikäviä naapureita, ei naapureita ollenkaan. Nautin tästä rauhasta ja tilasta, jota täällä on ympärillä. Pikkulinnut ja oravat keittiön ikkunan alla olevalla lintulaudalla ilahduttavat joka päivä.

Nautin kun elämäntilanteeni sallii vihdoin sen, että minun ei tarvitse olla jatkuvasti muita varten vaan saan olla kodissani täysin itsekäs oma itseni ja olla miten haluan. On myös suuri ilo, kun minulle tulee vieraita ja he viihtyvät luonani. Useampikin ystävä on sanonut, että luonani on kotoista, mikä tietenkin tuntuu hyvältä.

Seinillä ja sisustuksella on minulle väliä. Pidän kauniista ympäristöstä ja olen tehnyt kotini oman makuni mukaan kauniiksi. Olen aina haaveillut puuhellasta ja nyt minulla on sellainen sekä täydellinen uuni. Talo ei ulkoapäin ole mikään erikoinen, mutta kunhan jaksan, muuttuu talon ulkonäkö enemmän minun makuni mukaiseksi. Koteihini on alusta saakka kuulunut kirjoja, ensin vain muutama, vuosien varrella määrä vain kasvaa kasvamistaan. Lisähyllyt odottavat maalausta veljeni varastossa.

Yksi syy miksi ihastuin tähän paikkaan, oli se että tässä on iso piha, jonne voin tehdä oman mieleni mukaisen  puutarhan. Vielä en ole jaksanut myllätä kovinkaan paljon, mutta odotan kevättä sormet syyhyten. Ensi keväänä ja kesänä pitäisi olla enemmän aikaa puutarhatöille. Ihanaa!

kodista

Joskus muinoin ymmärsin kodistani tärkeän asian: seinät eivät tee kotia, vaan siellä asuvat ihmiset. Mitä koti on sinulle? Mikä merkitys on sisustuksella ja ympäristöllä? Mitkä asiat tekevät kodistasi kodin? Mitä ilman et halua olla? Mistä voisit luopua?

ekopaasto

Joutessani (!) surffailin erilaisilla sivustoilla ja törmäsin tälläiseen www.ekopaasto.fi. Tämä liittyy kirkolliseen paastoperinteeseen uudella tavalla. En ole koskaan elämässäni paastonnut, heikko luonne kun olen. Sinänsä ei ole ollenkaan huono ajatus tarkastella 40 päivän ajan omia ruokailu- ja kultutustottumuksiaan. Vaikka minulla ei ole kuin 2,5 km:a kauppaan, käyn siellä autolla. Asia mistä soimaan itseäni jatkuvasti. Ehkä tässä voisi olla hyvä paaston aihe minulle. Syön yleensä lähiruokaa, sitä kun saa paikallisesta marketista. Ehkä voisin kokeilla kasvisruokailua paaston ajan.

Haastan sinut mukaan miettimään ekopaastoa.

myrskyn jälkeen

Viime vuonna Tapaninpäivänä satoi reippaasti lunta sekä yöllä että päivällä. Peräläinen oli kotonaan lumen vankina, samoin kuin minä täällä.

Viime yönä kuulostelin tuulta ja pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle. Koiraa pelotti ja otin sen viereeni. Ehkä se kuuli minua paremmin, mitä ulkona tapahtui. Kun aamulla avasin verhoja, oli naapurin isäntä traktorin kanssa raivaamassa pihatielle kaatuneita puita. Yhden ison kuusen latva oli katkennut ja pudonnut tielle, kaksi isoa mäntyä oli niin ikään kaatunut tielle. Piha oli täynnä risuja, joita iltapäivällä tuulen laannuttua haravoin pois. Olen onnekas, kun minulla noin avulias naapuri, joka ilman pyyntöjä huolehtii minunkin kulkemisista.

Peräläisen talon päälle kaatui koivu ja tänään hän on muidenkin kaatuneiden puiden vankina. Niiden raivaaminen syrjäkylillä  vie aikansa. Lisäksi sähköt ovat olleet tuntikausia poikki, siis Peräläisellä, ei minulla.

hellajuttuja 3

Eilen yritimme Peräläisen kanssa saada hellaa vetämään. Nyt oli apuna kaasupuhallin, kosaniksi jotkut sitä kuuluvat sanovan. Peräläinen tuikki liekillä kaikista mahdollisista lävistä - hormista, nuohousluukusta ja vielä hellan pesästä. Ei pitänyt olla enää mistään kylmää eikä minkäänlaisia ilmalukkoja. Eipä vaan hella vetänyt, taas kerran huusholli savustui. Kun mietimme asiaa, päädyimme siihen, että hormin täytyy olla jollain tavoin tukossa noin puolentoista metrin matkalta, koska samassa hormissa ylempänä oleva uuni vetää oikein hyvin ja koska savu tunkee sisälle hellan pellin raosta, mitä se ei viime talvena tehnyt. Tänään Peräläinen tuo töistään erilaisia rasseja, joilla hän yrittää saada hormin auki. Jos homma ei onnistu alakautta, pitää hakea veljeltä rautakuula ja pudottaa se piipusta alas. Argh! Kesän aikana hormista kuului merkillistä rapinaa, ikään kuin lintu tai hiiri olisi mennyt siellä. Saapi nyt nähdä mitä tulee alas. Toivottavasti tulee jotain.

Myöhemmin.
Rassi juuttui hormiin. Jouduin leikkimään nokisutaria ja menemään katolle rautakuulan kanssa. Sitä kun aikani pudottelin hormiin, tukkeuma lähti. Ilmeisesti silloin kun purin vanhan uunin, hormin sisään meni tiilenkappale, siihen päälle laastisotkua ja ongelma oli valmis. Hella lähti kerrasta vetämään. Hienoa! Peräläinen ihmetteli hiukan, miten olen näin pienestä niin iloinen. Huomenaamulla voin taas keittää puuroa ja teevettä puuhellalla.

hella

Käsittelin eilen lieden grafiittipastalla. Tuli ostettua sitä viime vuonna uunin suuluukkujen mustaamiseen. Kuinka ollakaan homma jäi tekemättä ja nyt vanhat luukut ovat ulkorakennuksessa. Aamulla oli aika vilakkaa, joten menin innoissani keittiöön, jossa kuivat puut odottivat. Hellassa oli nokisutarin jäljiltä valmiina lehti, päälle vaan pari kalikkaa ja tulta kehiin. Hetken päästä hellan päältä alkoi tunkea savua, sitä tuli ja tuli. Tarkistin pariin kertaan, että pelli on varmasti auki. Avasin ikkunat ja oven, palovaroitinkin huusi ja oli pakko ottaa siitä patteri irti. Lopulta otin kytevät kalikat pois hellasta ja vein ne ulos. Poltin hormissa paperia ja pellin välistä alkoi tunkea savua sisään. Vielä oli pakko koittaa, josko hella jo vetäisi ja laitoin sinne hiukan paperia palamaan. Eipä vetänyt. Savu sai erävoiton tällä kertaa.

Poltin uunissa pesällisen, ei mitään savuttamisaongelmia. Kokeilin hellan kanssa uudelleen, kun piippu oli lämmin. Ei perkule. Taas lykkäsi hella kaikki savut sisälle. Soitin uunin asentajalle varmistaakseni, että hormissa ei ole mitään ylimääräistä. Ei ole. Taitaa olla vika matalapaineessa, joten jään odottamaan korkeapainetta ja tuulista säätä.

Viikonlopun aktiviteetit taisivat olla hieman liikaa. Nyt väsyttää ja paikkoja särkee. Vaikka minun ei periaatteessa tarvitse tehdä eikä jaksaa juuri mitään, niin siitä huolimatta selittelen ja puolustelen asiaa itselleni. Kun piha ja talo vaativat vielä monenlaista työtä, on vaikea antaa itsensä vain olla. On asioita, jotka olin ajatellut tekeväni tänä kesänä/syksynä, kuitenkaan mikään niistä ei ole pakollista. Miten onkaan niin hankalaa olla ajattelematta tekemättömiä töitä? Ei tämä huusholli eikä piha tule koskaan valmiiksi, se on kuitenkin fakta.

töitä

Kaksi tuollaista kasaa olisi vielä jäljellä. Takimmainen on suurempi kuin tämä edessä oleva. Piti tänään aloittaa, mutta tulikin vesisade. Sitä ennen kerkesin onneksi leikata nurmikon. Peräläinen nimittäin tuli taannoin mukanaan uusi ruohonleikkuri, josta olin aiemmin lukenut Harrastelijat harjulla -blogista. Nurmikon leikkuu muuttui voimainkoetuksesta huomattavasti miellyttävämmäksi. Ei se silti vieläkään mielipuuhiani ole.

ikävä

Olimme Peräläisen kanssa päivän Porissa kahdessa paikassa meren rannalla. Minä onneton en älynnyt ottaa uimapukua mukaan, merivesi oli ihanan lämmintä. Kaiken kaikkiaan oli mukava ja leppoisa päivä. Paluumatkalla ajelimme tuttuja maisemia ja ajaessamme kaupungista pois minuun iski suunnaton ikävä Poriin. Kaupunki oli kuitenkin kotini yli 20 vuotta.

Ikävässä ja kaipauksessa on mukana mm. surua siitä, että elämä on vuodessa muuttunut totaalisesti. Tytöt ovat lähteneet omille teilleen, minä olen vaihtanut paikkakuntaa ja elämä on nyt yksinäisen ihmisen elämää. Kamala sanoa, että onneksi on Peräläinen. Ilman häntä en varmaan olisi kestänyt viime talvea täällä. Kamala siksi, että mielestäni ei saisi ripustautua tällä tavalla toiseen ihmiseen. Tosiasia on kuitenkin, että hän on tuonut elämääni paljon hyviä asioita.

Elämäni Porissa nyt ei olisi sen ihmeempää kuin ennenkään. Oli paljon yksinäisyyttä - yksinäisiä polkupyöräajeluita ja kävelylenkkejä, kahvilassa istumisia, lehtien lukemista kirjastossa, kaupoissa ja kaupungilla vaeltelua sekä yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja. Oli toiveita ja haaveita, joista suurimmat koskivat sopivan kumppanin löytymistä. Oli tekemisen puutteesta johtuvaa turhautumista. Monenlaista kipua ja surua liittyi noihin vuosiin. On suruja joista ei luultavasti koskaan pääse eroon, niiden kanssa oppii elämään.

Täällä minulla on tekemistä niin paljon kuin ikinä jaksan ja haluan. Minulla on itseni ikäisiä ystäviä  pitkästä aikaa, olen saanut muutaman uudenkin ystävän.  Saan asua haaveilemallani tavalla. Luonto on joka päivä lähellä omassa pihassani. On toimiva parisuhde, joka tuo minulle onnea joka päivä.

Muutos on ollut niin valtava monella tapaa, että menettäminen ja saaminen ovat päässäni sekaisin.  Porista tullessa mieleen tunki suru - entiseen ei ole paluuta, nykyinen ja tuleva on lopulta kohdattava yksin. Kuitenkin -  kiitos Peräläinen, että olet olemassa.

tätä elämää!

Täydellinen lauantai-ilta koostui tänään seuraavista asioista:
- sauna
- puhdas olo
- olut
- jäähdyttely elokuisessa illassa terassilla
- naapurien viljakuivureiden hurina
- kypsän viljan tuoksu
- keltaisen ja oranssin eri sävyt auringon laskiessa
- puhdas vessa
- uuni joka vetää
- kuusiklapien palamisesta syntyvä tulen rätinä
- koira vieressäni sohvalla
- hyvä elokuva

Itse asiassa lauantai taitaa olla suosikkipäiväni.

kitisevä täti

Epistä! Kun pääsee yhdestä vuosia vaivanneesta taudista eroon (?) siis masennuksesta, tulee toinen joka vie voimat, fibromyalgia. Koko päivä on mennyt totaalisen uupumuksen sekä lihas- ja nivelkipujen kanssa. Kauppaan oli pakko raahautua, kun kaapista ei löytynyt enää edes voita leivän päälle eikä maitoa kahviin. Vessan valokin oli pimeänä pari päivää, kun lamppu sammui.

Ulkona on sen verran viileää, että voin kokeilla uutta uuniani. Käyttöönotosta oli tarkat ohjeet, kullakin kerralla saa polttaa vain tietyn kilomäärän puita. Tänään poltan kilon, jos huomenna on illalla viileää, poltan kaksi kiloa.

Perhana! Savut tulee sisään niin kuin ihan ekalla poltollakin. Tulee piipustakin savua, tarkistin. Kiva kun koko huusholli haisee savulle. Ehkä piipussa oli ilmalukko, kun ei ole käytetty sitten toukokuun alun. Toivottavasti savut alkaa mennä kokonaan piippuun, kunhan käyttönotto on ohi ja ilmat viilenee kunnolla. Uunissa on kosteutta ja vesi valuu luukun lasia pitkin. No, nyt alkoi palovaroitinkin huutaa!

Edit. Uunissa on hieno kesä- ja talvipeltisysteemi ja mullahan oli talvipelti päällä eli savu kiertää koko uunin, eikä mikään ihme, että savutti. Kesäpellillä uuni toimii kuin takka eli lämpö menee harakoille, tässä tapauksessa olisi saanut mennäkin. Asia tuli mieleen yöllä.

valmista

Huoh! Kahden kuukauden stressaava remonttiputki on vihdoin ohi. Ulkokatto on maalattu ja telineet odottavat peräkärryssä palauttamista rautakauppaan. Tänään vedettiin viimeinen maali kattoon ja illalla purettiin telineet. Viikon aikana hiki on virrannut ja kivennäisvettä on juotu litrakaupalla. Suuri kiitos urakan toteuttamisesta kuuluu myös veljelleni, jonka kanssa teimme työn. Vietimme tänään "harjakaisia" ja totesimme, että homma alkoi loppua kohden sujua, joten voisimme laittaa lehteen ilmoituksen: luotettavat kattomaalarit palveluksessa, 30 m2 kattoa maalataan tunnissa. Toki monenlaista kesähommaa on jatkossakin tiedossa, mm. mansikoiden pakastamista, mattojen pesua, marjojen poimintaa ja 60 kuutiota klapeja odottaa pinoamista, mutta mistään niistä en aio ottaa paineita. Nyt on rasittavimmat hommat tehty. Aion nauttia kesästä, veltoista aamuista, varjossa istumisesta, kirjoista, ristikoista ja ennen kaikkea ystävien tapaamisesta.

huomioita 1

• Mäjentöppäre tuntuu erittäin turvalliselta asuinpaikalta, kun poliisiauto näyttää kulkevan ohitseni useampia kertoja päivän aikana. (Voi olla mahdollista, että ne tarkkailevat minua.)
• Olen vuosikausia haaveillut tv:stä sängyn päädyssä. Nyt se on siellä. Sängyssä ei saa kunnon asentoa tv:n katseluun vaan joutuu olemaan niska klinkussa. 
• Uimapuku on käytännöllinen vaate uuninpurkuhommissa - ei tarvitse hikoilla epämiellyttävässä suojahaalarissa ja se on helppo pestä, itsensä joutuu joka tapauksessa pesemään.  Suojapuku säästyy muita hommia varten, joita ei nyt juuri tule mieleen.
• Kovia ääniä pelkäävä koira kannattaa pitää pihalla kiinni, ettei se päätä lähteä matkalle esim. Helsinkiin. Varsinkin jos äänet tulevat koiran kodista. 

erilaista asumista

Yksi kesäajan mukavista huveista on pikkuteillä ajelu sekä ihmisten talojen ja pihojen tiirailu joko auton ikkunasta tai pyörän selästä. Tänään ajoimme Peräläisen kanssa pienen lenkin lähitienoolla, lähinnä parilla uudehkolla omakotialueella. Kotipihassa seisoessani totesin olevani tyytyväinen siitä, että asun hiukan syrjässä, että minulla on iso tontti eikä naapureita. En halua olla pakkososiaalinen naapureiden kanssa. Iloitsen pihastani, josta saan muokata sellaisen kuin haluan.

voivoivoivoi

Tänään tuli pihaan metsätyökone ja pisti osan pihapuista matalaksi. Kyllä on piha nyt masentavan näköinen. Olen hokenut itselleni, että se oli pakko tehdä, mutta aina tuntuu pahalta, kun näen pihan. On niin toisen näköistä. Pohjoistuuli pääsee puhaltamaan suoraan pihaan syntyneestä aukosta.

Se miksi osa puista oli pakko kaataa, johtuu edellisistä asukkaista. He pitivät hevosia pihan metsikössä. Vanhojen 15 metriä korkeiden kuusten juuret kärsivät siitä, että hevoset talloivat niitä. Hevosenpaska on liian tuhtia lannoitetta kuusille. Paskaa tuolla on sangen paksu kerros. Puut kuolivat. Viime myrskyllä lensi isoja oksia pitkin pihaa, jopa talon katolle saakka. Jokaisen seuraavan myrskyn aikana olisin jännittänyt kaatuuko puu ja mihin kaatuu.

vuosi

Tänään on vuosi siitä, kun tein talokaupat. Peräläinen totesi: otan osaa. Onhan tässä monenlaisia yllätyksiä tullut, mitäpä ei vanhassa talossa, tulee niitä uusissakin. Kaikkein ikävin yllätys on se, että takka/uuni savuttaa kahdelta sivulta seinän vierestä. Syksyllä tilkitsin seinän vierustaa ja se auttoi pahimpaan savutukseen. Takka on kuitenkin pakko purkaa. Argh kaikkea tuhkaa ja pölyä mitä siitä tulee. Ja tavaroiden roudaamista. Ja siivoamista. Olen löytänyt kaksi mieleistä uunimallia. Toiseen tulisi uunifirmalta asennus, toiseen pitäisi hommata muurari, mikä onkin ongelma.

Pikkuhiljaa tämä paikkakunta alkaa tuntua kotoisalta, mikä varmaan johtuu siitä, että harrastusten ja yhdistysten kautta olen tutustunut ihmisiin. Nyt kun maa paljastuu lumen väistyttyä, kevätkin tuntuu toisenlaiselta kuin kaupungissa. Lopulta vuosi on mennyt nopeasti.

pirteänä

Pitkästä aikaa heräsin aamulla aikaisin ja pirteänä. Olin jo aamupäivällä lenkilläkin. En ole koko talvena päässyt kävelyn makuun. Kuulin eräältä ihmiseltä, että hän yrittää joka päivä kävellä ainakin 10 min. Siitä minäkin aloitin viime viikolla. 10 min on niin pieni aika, että sen jaksaa vaikka pää kainalossa ja sellainen aika löytyy joka päivä. Nyt lenkkini on jo pidentynyt 20 minuuttiin.

Leikkasin koiralta kynnet eilen. Yhdestä kynnestä tuli verta myöhemmin niin, että lattiat sotkeentuivat. Tänään kannoin matot pihalle ja pesin lattiat. Ihan tuosta vaan ilman kiukuttelua.

Voi, miten tänään onkaan ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Kuljeskelin pitkin pihaa ja kovasti tekisi jo mieli tehdä jotain. Tuntuu mukavalta ajatella, että nyt saan nauttia rauhassa keväästä ja tehdä pihahommia. Hiukan jo tänään tuntui siltä, että remontin jatkaminenkin alkaa kiinnostaa. Vajaan viikon kun jaksaa riehua sisällä, sen jälkeen alkaa olla valmista.

slow life

Kiinnostaisi kovin tietää, miten ihmiset elävät hidasta elämää. Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että tammikuulla selvisi, miten minun pitää järjestää energiajätteen keräys. Silloin oli tarkoitus hoitaa homma huomenna. Viime viikolla sain vihdoin soitettua jäteyhtiöön ja sovittua asian. Tänään heräsin ulkoa kuuluvaan kolinaan ja lehteä hakiessani huomasin energiajäteastian tulleen. Kunhan saan luuni liikkeelle, kiikutan liiteristä ja sisältä muutaman muovikassillisen muovia jäteastiaan. Koko hommaan meni vain kaksi ja puoli kuukautta, oikeastaan aika nopeaa toimintaa.

Sitä minä ihmettelen, että jätefirmat määräävät kuinka usein astiat tyhjennetään.  Sain sovittua että kaatopaikkajäte haetaan kerran 8 viikossa, energiajäte joka 4. viikko. Nämäkin tyhjennysvälit ovat liian tiuhat minulta kertyvän jätteen määrään nähden.

Komposti on ollut jäässä pakkasten alkamisesta saakka. Nyt pitäisi toimeentua sulattamaan sitä. Peräläinen toi minulle työpaikaltaan isoja peltiämpäreitä, joihin olen jonkin aikaa säilönyt kompostijätteen. Tuntui niin pahalta laittaa sitä kaatopaikkajätteen joukkoon. Miten kompostin saa toimimaan koko talven?

kunpa

Kovasti tekisi jo mieli laittaa kaikenlaisia siemeniä kasvamaan kesää varten. Minun on kuitenkin pakko malttaa mieleni, koska ei ole kukkapenkkiä tai kasvimaata, mihin taimia laittaisi. En kerennyt enkä kuumuudelta jaksanut viime kesänä kunnostaa vanhaa kukkapenkkiä, joten muutossa mukaan ottamani kukat ovat talvehtineetkin valeistutuksessa. Luulisin että talvehtiminen on mennyt hyvin, koska päällä on aika kasa lunta, mutta totuus paljastuu myöhemmin. Kunhan maa sulaa, alan kääntää kukkapenkkiä, perkaan sieltä pois kaikki rikkaruohot ja siirrän taimeni uuteen maahan. Odotan jo näitä ulkotöitä.

Talon osalta olen suunnitellut kaikenlaista pientä fiksaamista. Suurin työ alkukesästä on peltikaton maalaaminen. Aion maalata myös ikkunanpielet ja nurkkalaudat. Toki olisi paljon isompaakin tekemistä, kuten ulkolaudoituksen uusiminen, mutta siihen eivät rahani riitä vielä vuosiin. Siksi täytyy tyytyä pikkufiksauksiin, joilla talon ulkonäköä saa kuitenkin kohennettua aika tavalla. 

Liityin tänään Hyötykasviyhdistykseen ja Rakennusperinteen ystäviin.

kipuja

Tuohon piikkiin kun lyö päänsä lattialistoja imuroidessa, sattuu muuten vietävästi.

Hiiri oli löytänyt tiensä tiskipöydän alla olevaan laatikoon ja syönyt siellä koiran keksejä. Sieltä niitä voi vihdoinkin pyydystää. Viime yönä ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) hiiri löysi tiensä räpsään.