- Päätin että tänä vuonna olen sosiaalisempi kuin viime vuonna. Olen ottanut kunnon alkuspurtin, nyt olen hieman väsynyt olemaan sosiaalinen.
- On hyvä että luonani käy ihmisiä. Huomaan, kuinka piintynyt olen omiin tapoihini ja luulen, että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asioita (minun). Harmi että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan tämän ikävällä tavalla. Ja harmikseni huomaan olevani tässä asiassa samanlainen kuin äitini!
- Lumi on kaunista ja tekee maisemasta kauniin. Mieluummin lunta ja pieni pakkanen kuin musta maa. Lumityöt ovat mukavia, saa liikuntaa ja tulee oltua ulkona.
- Sain kahdelta vieraaltani tuliaiseksi lankoja. Molempien vieraiden kanssa opin uusia asioita. Toiselta opin kutomaan sukat niin, että työ aloitetaan kärjestä. Toisen kanssa opettelimme virkkaamaan isoäidin neliöitä.
- Virkkasin eilen koko päivän hartiahuivia. Tarvitsen huivin, koska huushollissa vetää varsinkin nyt pakkasten tultua ja minun niskani ja selkäni palelevat herkästi. Mummomaista? Olkoon!
- Innostun välillä joistain asioista liikaa niin, että teen sitä täysillä väsymykseen saakka, vaikka vähempikin riittäisi. Niinkuin nyt tällä kertaa tämä sosiaalisuus ja virkkaaminen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. tammikuuta 2012
huomioita
Tunnisteet:
hidas elämä,
ihmiset,
mietintöjä,
onni,
oppiminen,
tekemisiä
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
sekaisin kotona
Ajettiin 3300 kilometriä. Paljon kauniita maisemia - vuoria, tuntureita, jäämeri. Sielu on vielä matkalla, vaikka olen kotona.
Koti ei tunnu kodilta. Kummallista.
Koko viikon olen saanut käydä Peräläisen viereen nukkumaan, nyt tuntuu kurjalta olla yksin. Niin äkkiä sitä tottuu toisen läheisyyteen.
Kiitos rakas, että otit minut mukaan matkalle.
Koti ei tunnu kodilta. Kummallista.
Koko viikon olen saanut käydä Peräläisen viereen nukkumaan, nyt tuntuu kurjalta olla yksin. Niin äkkiä sitä tottuu toisen läheisyyteen.
Kiitos rakas, että otit minut mukaan matkalle.
maanantai 22. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
tätä elämää!
Täydellinen lauantai-ilta koostui tänään seuraavista asioista:
- sauna
- puhdas olo
- olut
- jäähdyttely elokuisessa illassa terassilla
- naapurien viljakuivureiden hurina
- kypsän viljan tuoksu
- keltaisen ja oranssin eri sävyt auringon laskiessa
- puhdas vessa
- uuni joka vetää
- kuusiklapien palamisesta syntyvä tulen rätinä
- koira vieressäni sohvalla
- hyvä elokuva
Itse asiassa lauantai taitaa olla suosikkipäiväni.
- sauna
- puhdas olo
- olut
- jäähdyttely elokuisessa illassa terassilla
- naapurien viljakuivureiden hurina
- kypsän viljan tuoksu
- keltaisen ja oranssin eri sävyt auringon laskiessa
- puhdas vessa
- uuni joka vetää
- kuusiklapien palamisesta syntyvä tulen rätinä
- koira vieressäni sohvalla
- hyvä elokuva
Itse asiassa lauantai taitaa olla suosikkipäiväni.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
mykkyröiden läpi
Erinäisistä syistä johtuen Peräläinen ei ole luonani yötä kovin usein, minä en ole hänen luonaan koskaan. Viime maanantai oli ensimmäinen kerta, kun hän lähti mäjentöppäreeltä töihin. Kun nousin ylös aamupäivällä, keittiössä oli iloinen yllätys.
Kesä on ollut merkittävä meille molemmille. Olemme ymmärtäneet toisiamme väärin, mököttäneet, luulleet vääriä asioita toisistamme, olleet loukkantuneita, riidelleet ja itkeneet. Ennen kaikkea olemme oppineet selvittämään riitoja ja mykkyröitä toistemme kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jonka kanssa voin mennä hankalien asioiden läpi eikä tarvitse pelätä niiden kaatavan suhdetta. Ehkäpä minäkin olen jotain oppinut menneiden vuosien aikana ja se kantaa minua tässä ihmissuhteessa.
Kesä on ollut merkittävä meille molemmille. Olemme ymmärtäneet toisiamme väärin, mököttäneet, luulleet vääriä asioita toisistamme, olleet loukkantuneita, riidelleet ja itkeneet. Ennen kaikkea olemme oppineet selvittämään riitoja ja mykkyröitä toistemme kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jonka kanssa voin mennä hankalien asioiden läpi eikä tarvitse pelätä niiden kaatavan suhdetta. Ehkäpä minäkin olen jotain oppinut menneiden vuosien aikana ja se kantaa minua tässä ihmissuhteessa.
tiistai 9. elokuuta 2011
ihana arki
Tätikin heräilee blogimaailmassa. Kesä on mennyt kovin kiireisesti. Raskaita töitä, lisää töitä, lomailua Peräläisen kanssa, ystäviä kylässä, rippijuhlia, kesätapahtumia, helteisiä päiviä, väsymystä, löhöilyä, saunan lämmitystä, klapien pinoamista, pikku retkiä. Paljon on vielä "pitäisi tehdä" -listalla, ainakin klapit pitää saada suojaan ennen lumien tuloa, vanha kukkapenkki odottaa perusteellista siivoamista, sisällä olisi listojen ja portaiden maalausta, ystävältä saadut kirjahyllyn osat kaipaavat maalia. Onhan tuota, vain klapit ovat todella tärkeitä. Onneksi tänään sataa vettä, ei tarvitse tehdä ulkohommia eikä sisälläkään ole pakko tehdä yhtään mitään.
Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.
(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)
Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.
Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.
(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)
Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.
torstai 7. heinäkuuta 2011
kesäelämää
Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minulla on nyt tilaisuus istuskella itsekseni rauhassa ulkona tekemättä mitään. Tähän saakka tekemättömät työt ja remontti ovat vaivanneet. Nyt on liian kuuma tehdä muuta kuin istuskella varjossa, juoda jotain, seikkailla netissä, lukea sanomalehtä ja kirjaa. Minulla on menossa jo toinen kirja tänä kesänä!
Yleensä kesäisin luonani käy paljon ihmisiä. On lomat ja aikaa kyläillä. Parhaan ystäväni piti olla luonani tämä viikko, mutta visiitti peruuntui. Sen sijaan olenkin saanut olla yksin ja nauttia rauhasta, mikä työrupeaman jälkeen tuntuu ylelliseltä. Tänään tulee toinen ystävä luokseni, huomisesta en vielä tiedä. Heinäkuun loppupuolella odotan uusia ihmisiä.
Yleensä kesäisin luonani käy paljon ihmisiä. On lomat ja aikaa kyläillä. Parhaan ystäväni piti olla luonani tämä viikko, mutta visiitti peruuntui. Sen sijaan olenkin saanut olla yksin ja nauttia rauhasta, mikä työrupeaman jälkeen tuntuu ylelliseltä. Tänään tulee toinen ystävä luokseni, huomisesta en vielä tiedä. Heinäkuun loppupuolella odotan uusia ihmisiä.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
valmista
Huoh! Kahden kuukauden stressaava remonttiputki on vihdoin ohi. Ulkokatto on maalattu ja telineet odottavat peräkärryssä palauttamista rautakauppaan. Tänään vedettiin viimeinen maali kattoon ja illalla purettiin telineet. Viikon aikana hiki on virrannut ja kivennäisvettä on juotu litrakaupalla. Suuri kiitos urakan toteuttamisesta kuuluu myös veljelleni, jonka kanssa teimme työn. Vietimme tänään "harjakaisia" ja totesimme, että homma alkoi loppua kohden sujua, joten voisimme laittaa lehteen ilmoituksen: luotettavat kattomaalarit palveluksessa, 30 m2 kattoa maalataan tunnissa. Toki monenlaista kesähommaa on jatkossakin tiedossa, mm. mansikoiden pakastamista, mattojen pesua, marjojen poimintaa ja 60 kuutiota klapeja odottaa pinoamista, mutta mistään niistä en aio ottaa paineita. Nyt on rasittavimmat hommat tehty. Aion nauttia kesästä, veltoista aamuista, varjossa istumisesta, kirjoista, ristikoista ja ennen kaikkea ystävien tapaamisesta.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
enkeleitä
Joskus saa vieraakseen ihmisen, jonka kanssa kokee olevansa hyvyyden ja rakkauden äärellä. Tulee käsittämättömällä tavalla hoidetuksi. Tuon kokemuksen siivittämänä uskaltaa etsiä portteja aidasta, avata niitä, rasvata saranat ja kulkea ulos ja sisään toisen kanssa. Löytää uuden, tuntemattoman maailman, jota alkaa tutkia käsikädessä rakkaan kanssa.
Kiitos K ja T.
Kiitos K ja T.
maanantai 9. toukokuuta 2011
vapaapäivä
On hyvä kun tulee päiviä, jolloin hommat eivät menekään, kuten on etukäteen suunnitellut. Tänään olisi pitänyt laittaa olohuoneeseen suojaukset, että pääsen purkamaan takkaa. Eipä laitettu tänään, vaan vasta huomenna. Tuli vapaapäivä remontista ja tein pihatöitä, jotka eivät siis ole oikeita töitä, vaan harrastus ja mielenvirkistystä. Nyt on harvennettujen syreenipensaiden juurella hevosensontaa ja sen päällä haketta, vielä pitäisi kalkkia laittaa. Kivikkokukkamaahan laitoin muutaman uuden taimen ja jaoin vanhoja sekä lisäsin multaa hiekan päälle.
Klapikone ei tulekaan torstaina, vaan vasta myöhemmin. Saimme Peräläisen kanssa lisäaikaa siirtää pöllejä pilkkomista odottamaan. Helpottaa kun klapien kanssa ei tarvi pitää kiirettä, koska saan pitää konetta rauhassa niin kauan kuin tarvitsen. Mielelläni kyllä pääsisin siitä hommasta eroon toukokuun loppuun mennessä.
Kerkeän uunin purkamisen jälkeen taas hiukan kaivaa maata.
Klapikone ei tulekaan torstaina, vaan vasta myöhemmin. Saimme Peräläisen kanssa lisäaikaa siirtää pöllejä pilkkomista odottamaan. Helpottaa kun klapien kanssa ei tarvi pitää kiirettä, koska saan pitää konetta rauhassa niin kauan kuin tarvitsen. Mielelläni kyllä pääsisin siitä hommasta eroon toukokuun loppuun mennessä.
Kerkeän uunin purkamisen jälkeen taas hiukan kaivaa maata.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
iloja 3
- Työntekoa.
- Mustarastaan varovaista laulun virittelyä.
- Kuistille krysanteemi ja helmihyasintteja.
- Pyykit ulos kuivumaan.
- Ensimmäisen kerran haravan varressa.
- Tyttäret ja vävy tulevat pääsisäiseksi.
- Kylmä olut.
- Mustarastaan varovaista laulun virittelyä.
- Kuistille krysanteemi ja helmihyasintteja.
- Pyykit ulos kuivumaan.
- Ensimmäisen kerran haravan varressa.
- Tyttäret ja vävy tulevat pääsisäiseksi.
- Kylmä olut.
torstai 31. maaliskuuta 2011
pirteänä
Pitkästä aikaa heräsin aamulla aikaisin ja pirteänä. Olin jo aamupäivällä lenkilläkin. En ole koko talvena päässyt kävelyn makuun. Kuulin eräältä ihmiseltä, että hän yrittää joka päivä kävellä ainakin 10 min. Siitä minäkin aloitin viime viikolla. 10 min on niin pieni aika, että sen jaksaa vaikka pää kainalossa ja sellainen aika löytyy joka päivä. Nyt lenkkini on jo pidentynyt 20 minuuttiin.
Leikkasin koiralta kynnet eilen. Yhdestä kynnestä tuli verta myöhemmin niin, että lattiat sotkeentuivat. Tänään kannoin matot pihalle ja pesin lattiat. Ihan tuosta vaan ilman kiukuttelua.
Voi, miten tänään onkaan ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Kuljeskelin pitkin pihaa ja kovasti tekisi jo mieli tehdä jotain. Tuntuu mukavalta ajatella, että nyt saan nauttia rauhassa keväästä ja tehdä pihahommia. Hiukan jo tänään tuntui siltä, että remontin jatkaminenkin alkaa kiinnostaa. Vajaan viikon kun jaksaa riehua sisällä, sen jälkeen alkaa olla valmista.
Leikkasin koiralta kynnet eilen. Yhdestä kynnestä tuli verta myöhemmin niin, että lattiat sotkeentuivat. Tänään kannoin matot pihalle ja pesin lattiat. Ihan tuosta vaan ilman kiukuttelua.
Voi, miten tänään onkaan ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Kuljeskelin pitkin pihaa ja kovasti tekisi jo mieli tehdä jotain. Tuntuu mukavalta ajatella, että nyt saan nauttia rauhassa keväästä ja tehdä pihahommia. Hiukan jo tänään tuntui siltä, että remontin jatkaminenkin alkaa kiinnostaa. Vajaan viikon kun jaksaa riehua sisällä, sen jälkeen alkaa olla valmista.
lauantai 26. helmikuuta 2011
elämän pikku iloja
Yksi suurimpia nautintojani on ehdottomasti saunominen. Tykkään käydä saunassa alkuillasta, jotta saan rauhassa katsella telkkaria koko illan. Tänään oli ensimmäisen kerran valoisaa, kun menin saunaan. Nämä kaksi kamalaa talvikuukautta ovat kohta ohi. Maaliskuussa valo vain lisääntyy ja aurinko lämmittää entistä enemmän.
Olen viettänyt pari viimeistä päivää lukien Jo Nesbön dekkaria Panssarisydän. Viime yönä meni kahteen, kun en malttanut lopettaa aikaisemmin. Kun vihdoin aamupäivällä heräsin, aloin heti lukea. Iltapäivällä kahden maissa kirja oli luettu. Intensiivisen lukemisen jälkeen tuntui vaikealta palata tähän päivään ja mäjentöppäreelle omaan elämääni.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
onnellisuudesta
Tänään oli SK:ssa kirjoitus onnellisuuden voimasta. Minua ärsyttää sinänsä termi positiivinen mieliala ja muut samankaltaiset, mutta käytännössä olen huomannut, että kun kiinnittää huomion pääasiassa elämän hyviin puoliin, se antaa voimaa elämään. Huonojen asioiden jatkuva pöyrittely mielessä vie energiaa. Muinoin huomasin tämän käytännössä mm. terapiassa. Jossain vaiheessa negatiivisten asioiden märehtiminen kääntyikin itseäni vastaan. Mennessäni terapiaan elämä tuntui mukavalta eikä ollut pahemmin ongelmia, kun tulin sieltä pois, tunsin taas itseni sairaaksi ja masentuneeksi ja elämäni kurjaksi. Aika pian tämän havainnon jälkeen lopetinkin terapian.
Ehkä olen ajan kanssa oppinut jotain, sillä elämässä eteen tulevat ikävät asiat eivät enää vaivaa minua pitkiä aikoja vaan pääsen niiden yli melko nopeasti. Niinkuin nyt tämä vesiasia. Sunnuntaina otti pattiin aika rankasti ja teki mieli itkeä. Maanantaiaamuna tartuin toimeen, aloitin soittokierroksen ja lopulta eilen asia tuli kuntoon. Putkimies tulee vielä laittamaan lämpökaapelin vesijohtoon, jotta vastaavaa ei tapahtuisi enää uudelleen ja pääsisin tulevaisuudessa joskus talvellakin lähtemään yöksi pois kotoa. Viimeiset roposet tähän hommaan taas menee, vaikka juuri sain eläkkeen.
Minun elämäni realiteetti pienellä eläkkeellä tuntuu nykyisin olevan rahattomuus. Sekin ottaa aika ajoin rankastikin päähän, joskus iskee kateuskin. Ajattelen kuitenkin, että miksi tuhlaisin voimiani sellaisten asioiden miettimiseen, joille en voi mitään. Parempi keskittyä asioihin, jotka ovat elämässäni hyvin. Kun niitä alkaa miettiä, löytyy paljon iloa ja onnea tuottavia asioita.
Lehtikirjoituksessa kehotettiin kirjoittamaan ylös joka päivä kolme asiaa, jotka ovat sinä päivänä olleet hyvin tai tuottaneet iloa.
- Aurinko paistaa.
- Veli kävi korjaamassa vessanpöntön.
- Menen Peräläisen kanssa Poriin.
Ehkä olen ajan kanssa oppinut jotain, sillä elämässä eteen tulevat ikävät asiat eivät enää vaivaa minua pitkiä aikoja vaan pääsen niiden yli melko nopeasti. Niinkuin nyt tämä vesiasia. Sunnuntaina otti pattiin aika rankasti ja teki mieli itkeä. Maanantaiaamuna tartuin toimeen, aloitin soittokierroksen ja lopulta eilen asia tuli kuntoon. Putkimies tulee vielä laittamaan lämpökaapelin vesijohtoon, jotta vastaavaa ei tapahtuisi enää uudelleen ja pääsisin tulevaisuudessa joskus talvellakin lähtemään yöksi pois kotoa. Viimeiset roposet tähän hommaan taas menee, vaikka juuri sain eläkkeen.
Minun elämäni realiteetti pienellä eläkkeellä tuntuu nykyisin olevan rahattomuus. Sekin ottaa aika ajoin rankastikin päähän, joskus iskee kateuskin. Ajattelen kuitenkin, että miksi tuhlaisin voimiani sellaisten asioiden miettimiseen, joille en voi mitään. Parempi keskittyä asioihin, jotka ovat elämässäni hyvin. Kun niitä alkaa miettiä, löytyy paljon iloa ja onnea tuottavia asioita.
Lehtikirjoituksessa kehotettiin kirjoittamaan ylös joka päivä kolme asiaa, jotka ovat sinä päivänä olleet hyvin tai tuottaneet iloa.
- Aurinko paistaa.
- Veli kävi korjaamassa vessanpöntön.
- Menen Peräläisen kanssa Poriin.
Tunnisteet:
mielenterveys,
mietintöjä,
muutos,
onni,
oppiminen,
raha,
tunteet
lauantai 12. helmikuuta 2011
lauantai-iltapäivällä
Nyt on suunnilleen täydellinen hetki. Olen siivonnut. Kannoin oikein matot pihalle ja pesin lattiat. Nyt on kaikki sisällä ja huusholli tuoksuu hyvälle. Keittiön pöydällä on eilen ostetut, hennon vaaleanpunaiset tulppaanit. Kahvinjuontia. Ulkona viimeiset auringonsäteet. Keittiön ikkunasta näkyy savu, joka tulee saunan piipusta. Odottelen saunaan pääsyä.
perjantai 11. helmikuuta 2011
sananen kuluneesta viikosta
Oikeastaan on ollut mukava viikko. Ihmisiä on poikennut käymään monena päivänä, mikä on aina piristävää. Olen myös jutellut Tuutikin kanssa puhelimessa useampaan kertaan tällä viikolla.
Vaikka olen viettänyt aikaani paljon sisällä ulkolämpötilasta johtuen, auringonpaiste näkyy sisällekin. Kylmä ilma tuntuu inhottavalta, nurkistakin vetää. Sormet kontassa tätä kirjoittelen. Tällä säällä iloitsen suihkun lämpiämästä lattiasta. Minulla ei ole koskaan ennen ollut suihkussa lattialämmitystä, miten se onkaan ihanan tuntuinen jalan alla. Suihku on muuten hienoin tila tässä huushollissa, koska se ainoa täysin uusittu tila.
Sain kirjastosta 663 sivuisen Jo Nesbön dekkarin Panssarisydän. Mukava viikonloppukin tiedossa.
Vaikka olen viettänyt aikaani paljon sisällä ulkolämpötilasta johtuen, auringonpaiste näkyy sisällekin. Kylmä ilma tuntuu inhottavalta, nurkistakin vetää. Sormet kontassa tätä kirjoittelen. Tällä säällä iloitsen suihkun lämpiämästä lattiasta. Minulla ei ole koskaan ennen ollut suihkussa lattialämmitystä, miten se onkaan ihanan tuntuinen jalan alla. Suihku on muuten hienoin tila tässä huushollissa, koska se ainoa täysin uusittu tila.
Sain kirjastosta 663 sivuisen Jo Nesbön dekkarin Panssarisydän. Mukava viikonloppukin tiedossa.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Vuosi vaihtui rakkaiden ystävien seurassa. Toivottavasti toisilleen vieraat ystäväni eivät kovasti kärsineet tilanteesta. Viikonloppu jatkuu sen rakkaimman ystävän kanssa. Syötiin hyvin, yksi ampui raketteja, kaksi ihasteli ja kolmas ? Tytärkin poikkesi yllättäen äitiään tervehtimään. Oli ihan kuulla nuoren ihmisen asioita ja innostusta elämästä.
Puolisen vuotta mäjentöppäreellä on ollut rikasta aikaa. Viihdyn täällä ja tunnen olevani kotona. Uusia asioita, uusia ihmisiä, vanhoja ystäviä uudelleen, sukulaiset ja perhe, rauha ja elämän ihmettely. Peräläinen ja rakkaus. Kaikki hyvä jatkukoon tänä vuonna 2011. Samaa toivon teille lukijani.
Puolisen vuotta mäjentöppäreellä on ollut rikasta aikaa. Viihdyn täällä ja tunnen olevani kotona. Uusia asioita, uusia ihmisiä, vanhoja ystäviä uudelleen, sukulaiset ja perhe, rauha ja elämän ihmettely. Peräläinen ja rakkaus. Kaikki hyvä jatkukoon tänä vuonna 2011. Samaa toivon teille lukijani.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
kuutamolla
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
edistystä
Edistysaskelia. Sain taulut ja peilit seinille. Heti näyttää asteen kotoisammalta.
Löysin sattumalta kaipaamani talvikengät, joita en voinut millään uskoa heittäneeni pois muutossa. Ne olivat sellaisessa laatikossa, josta ei olisi tullut mieleenikään etsiä niitä. Lohdullista että joskus löytyy jotain ilman, että pitää kääntää kaikki ympäri moneen kertaan. Korvakoruteline on edelleen hukassa.
Jouluradion soiminen taustalla tuo kummasti joulumieltä. Hienoa että kuuluu täällä maallakin.
Tunnisteet:
asuminen,
hidas elämä,
musiikki,
onni,
sisustus
tiistai 7. joulukuuta 2010
ihmetystä
Kummallista ja hienoa. Eletään talven pimeimpiä päiviä, maassa on lunta ja on pakkasta. Kaikkea mitä kammosin pari kuukautta sitten. Tuntui että en kestä marraskuuta enkä joulukuuta. On yllätys itsellenikin, että minä viihdyn täällä ja tässä talossa lumen keskellä. Juuri tällaista elämää olen vuosia kaivannut, mutta tyttöjen muuttohaluttomuuden tähden pysyimme Porissa. Toisaalta en halunnut repiä heitä tutuista kuvioista, kun heidän elämänsä muuten oli kahden kodin ja minun sairasteluiden tähden välillä melko repaleista.
Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.
Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.
Tunnisteet:
asuminen,
hidas elämä,
mietintöjä,
muutos,
onni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





