onnellisuudesta

Tänään oli SK:ssa kirjoitus onnellisuuden voimasta. Minua ärsyttää sinänsä termi positiivinen mieliala ja muut samankaltaiset, mutta käytännössä olen huomannut, että kun kiinnittää huomion pääasiassa elämän hyviin puoliin, se antaa voimaa elämään. Huonojen asioiden jatkuva pöyrittely mielessä vie energiaa. Muinoin huomasin tämän käytännössä mm. terapiassa. Jossain vaiheessa negatiivisten asioiden märehtiminen kääntyikin itseäni vastaan. Mennessäni terapiaan elämä tuntui mukavalta eikä ollut pahemmin ongelmia, kun tulin sieltä pois, tunsin taas itseni sairaaksi ja masentuneeksi ja elämäni kurjaksi. Aika pian tämän havainnon jälkeen lopetinkin terapian.

Ehkä olen ajan kanssa oppinut jotain, sillä elämässä eteen tulevat ikävät asiat eivät enää vaivaa minua pitkiä aikoja vaan pääsen niiden yli melko nopeasti. Niinkuin nyt tämä vesiasia. Sunnuntaina otti pattiin aika rankasti ja teki mieli itkeä. Maanantaiaamuna tartuin toimeen, aloitin soittokierroksen ja lopulta eilen asia tuli kuntoon. Putkimies tulee vielä laittamaan lämpökaapelin vesijohtoon, jotta vastaavaa ei tapahtuisi enää uudelleen ja pääsisin tulevaisuudessa joskus talvellakin lähtemään yöksi pois kotoa. Viimeiset roposet tähän hommaan taas menee, vaikka juuri sain eläkkeen.

Minun elämäni realiteetti pienellä eläkkeellä tuntuu nykyisin olevan rahattomuus. Sekin ottaa aika ajoin rankastikin päähän, joskus iskee kateuskin. Ajattelen kuitenkin, että miksi tuhlaisin voimiani sellaisten asioiden miettimiseen, joille en voi mitään. Parempi keskittyä asioihin, jotka ovat elämässäni hyvin. Kun niitä alkaa miettiä, löytyy paljon iloa ja onnea tuottavia asioita.

Lehtikirjoituksessa kehotettiin kirjoittamaan ylös joka päivä kolme asiaa, jotka ovat sinä päivänä olleet hyvin tai tuottaneet iloa.

- Aurinko paistaa.
- Veli kävi korjaamassa vessanpöntön.
- Menen Peräläisen kanssa Poriin.

rajallisuudesta

Seinät kaatuu päälle. Soittelin erinäisille ihmisille ja tarjosin itseäni kylään. Kaikilla oli jotain menoa. Toisaalta autossa ei ole riittävästi bensaa ajella Poriin. Maanantaina saan rahaa ja elämä helpottuu pikkasen.

Luin päivän lehdestä suomalaisten entistä voimakkaammasta jakaantumisesta kahtia, 70%:lla kansalaisista menee kohtuullisen tai erittäin hyvin, 30%:lla surkeasti.  Olen aina ihmetellyt, mikä on köyhyyden euromääräinen raja. Yleensä vain selitetään kapulakielellä, että 60% mediaanitulon alapuolella tienaavat ovat köyhiä. Siis mitä? Vuonna 2008 köyhä oli se, jolla oli kuukaudessa käytettävissä alle 1100 €.  Jos taloudessa oli kaksi aikuista, lisättiin 500 € ja lapsesta tuli 300 €. Tämän mukaan vuonna 2008 olin köyhä. Tämän vuoden alussa valtio teki  jalomielisesti nuorena eläkkeelle joutuneille kertakorotuksen eläkkeisiin, niinpä minun tuloni nousivat juuri köyhyysrajan yläpuolelle. Kiinnostaisi tietää, mikä tämän vuoden tai ensi vuoden köyhyyden euromääräinen raja on? Minä olen kuitenkin hyväosainen köyhä, jos ajattelee niitä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai perus- tai vähimmäistoimeentulolla.

Samaisen lehden pääkirjoituksessa muistutettiin, että elämänlaatu ei ole kiinni tulotasosta. Ottaa päähän tuollaiset kirjoitukset. Hyvä- tai keskituloisen on niin kiva kirjoittaa elämänlaadusta. Joskus menee päiviä, kun murehdin, miten saan sumplittua rahat niin, että ne riittävät elämiseen. Myönnän että välillä tulee ostettua turhia asioita, mutta parempituloinen voi ostaa turhuuksia ilman, että se vaikuttaa talouteen kovinkaan paljon. Välttämättä tarvitsemani puukuorma sotki raha-asiani täydellisesti. Ei minulla ole varaa säästää isoihin hankintohin, aina on laskuja ja menoja, joihin kuukauden eläke menee. Tällä hetkellä toivon, että 15 vuotta vanha pesukoneeni ei hajoa. Se että joutuu murehtimaan perusasioista, vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta elämänlaatuun.

Toisaalta on myös niin, että elämänlaatu ja onni ei ole kiinni rahasta. Pellon pientareella -blogissa on mainio kertomus samasta aiheesta. Minä olen onnellinen tänään tässä elämäntilanteessa täällä. On kaunis koti, puita liiterissä, ruokaa, oma piha ja rakkaita ihmisiä. Ennen kaikkea iloitsen päivittäin siitä, että minulla on aikaa. Jos olisin työelämässä, minulla olisi jatkuva kiire, olisin väsynyt ja kiukkuinen. Nyt voin käyttää tunnin tämän kaiken kirjoittamiseen ja silti kaikki jatkuu entiseen, rauhalliseen tahtiin. Seinätkin ovat entisellään.

klapei

Niinko erellisen postauksen kommentis Enkunalma totes, ny on si raktorin peräkärrylline klapei liiteris ja täti voi lämmittää pirttiään miälinmäärin eikä tartte heti pelät, et puut loppuu. Peräläisen kans huhkittii kovast muutama tunti ja kui ollakkaa valmist tuli, vaik itte ensteks luulin, et puusouvis mennee koko pyhäseutu. Kovasti kiitos Peräläisel avust. Mulla olis yksi menny kaks tai kolme päivää siin hommas.

Rahast viälä. Enkunalma on siinki oikees, et kyl raha riittää kaikkee tarpeellissee. Oon miättiny viime aikaissii ostoksii ja torennu, et vallan hyvin olis pärjänny ilmanki. Et ihan turhaan rahojas laittaa. Paitsi ne tohvelit kyl tarttin. On sitä tarttunu mukkaa muutama joululahjaki. Hyvin tulen toimeen ilman rahhaa pari viikkoa, ko o pakko. Voi täs miättii samal ommii kulutustottumuksiaanki. Paljo olis parantamisen varraa. Tääl maal ei kulu rahhaa ko ruakaa, mut auta armias ko mennee Porrii. Siäl sitä rahhaa vast menneeki. Nyt ei si tehrä Porin reissuja, pittää säästää pensaaki.