ihana arki

Tätikin heräilee blogimaailmassa. Kesä on mennyt kovin kiireisesti. Raskaita töitä, lisää töitä, lomailua Peräläisen kanssa, ystäviä kylässä, rippijuhlia, kesätapahtumia, helteisiä päiviä, väsymystä, löhöilyä, saunan lämmitystä, klapien pinoamista, pikku retkiä. Paljon on vielä "pitäisi tehdä" -listalla, ainakin klapit pitää saada suojaan ennen lumien tuloa, vanha kukkapenkki odottaa perusteellista siivoamista, sisällä olisi listojen ja portaiden maalausta, ystävältä saadut kirjahyllyn osat kaipaavat maalia. Onhan tuota, vain klapit ovat todella tärkeitä. Onneksi tänään sataa vettä, ei tarvitse tehdä ulkohommia eikä sisälläkään ole pakko tehdä yhtään mitään.

Kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, tavallinen arki tuntuu taas hyvältä. Pinosin eilen puita, leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkkiä. Välillä ja samalla juttelin pitkät puhelut ystävän ja tyttären kanssa. Äitikin poikkesi. Puuhatessa meni iltaan saakka. Itsekseen oleminen ja tekeminen oman tahtiin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa.

(Maininnat puiden pinoamisesta saattavat ihmetetyttää, mutta kun niitä riittää enkä ole kovin innokas tekemään hommaa. Alkukesästä ajattelin tekeväni tunnin joka päivä, mutta olen lipsunut siitäkin. Ensi talven puut ovat sisällä, mutta seuraavan talven puut pitää vielä saada pinoon ja peitteen alle. Suuri puumäärä johtuu tästä.)

Tilda kulki koko päivän perässäni ulkona ja oli illalla täysin uuvahtanut.