maalaiset pääkaupungissa

Oli kiva olla hetken pois kotoa. Kaipasin todellakin pientä taukoa. Yhtä ihanaa on palata kotiin. Minulle tulee aina hengästynyt ja kiireinen olo Helsingissä, vaikka itsellä ei ole kiire mihinkään. Ihmettelin jälleen miten kukaan voi voida hyvin kivitalojen, autojen, melun ja tuhansien ihmisten keskellä. Heitäkin on, minä en kuulu heihin.

Kävimme mm. Kiasmassa ARS 11 -näyttelyssä, jossa esiteltiin afrikkalaista nykytaidetta. Teemoina on mm. aidsin vaikutus Afrikassa, siirtolaisuus, Ruandan teurastus, Afrikka Euroopan kaatopaikkana ja monet ympäristöongelmat sekä kaupungistuminen. Itseäni näyttely puhutteli valtavasti.

Helsingissä on melkeinpä pakko päästä Akateemiseen kirjakauppaan haistelemaan kirjoja sekä katselemaan, mitä kaikkea onkaan tarjolla. Aika monta kirjaa tarttuikin mukaan (kaikki eivät suinkaan Akateemisesta).

Maanantai-iltana olimme Eric Claptonin konsertissa, mikä oli reissun alkuperäinen tarkoitus. Ennen illan pääesiintyjää lavalle putkahti pitkätukkainen nuorimies kitaransa kanssa. Ihmettelin mikä tuokin muka on, kuinka tuollainen tyyppi on otettu lämmittäjäksi. Toisen kappaleen kohdalla tajusin, että pitkätukka olikin Anssi Kela! Clapton soitti aluksi muutaman tasapaksun kappaleen uudelta levyltään (jota en ole ostanut, koska arvostamani musiikkikriitikko moitti sitä latteaksi). Näiden jälkeen hän soitti akustisesti kappaleita Me and Mr Johnson -levyltään ja loppu meni tuttujen biisien kera sähkökitaralla. Kaiken kaikkiaan esitys kesti vain tunti ja 50 minuuttia. Koko aikana herra ei sanonut muuta kuin 'thank you' kappaleiden välillä ja esitteli urkurin ja pianistin näiden soolojen jälkeen. Odotin enemmän hittibiisejä ja pidempää konserttia. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä ihailemani kitaristi lavalla, 20 vuoden odotuksen jälkeen.

Kotimatkalla Peräläinen halusi ajaa muuta kuin 2-tietä pitkin. Poikkesimme Liesjärven kansallispuistossa. Kävelimme hiukan ja minä makailin penkillä ja kuuntelin tuulen suhinaa puissa ja lintujen laulua. Mistään ei kuulunut ihmisen aiheuttamia ääniä. Kokemus oli lähinnä ekstaattinen.

Poikkesimme Nuutajärvellä, missä oli mm. Kaj Franckin 100-vuotissyntymäjuhlan kunniaksi upea näyttely. Ihmeellistä mitä kaikkea taiteilijat osaavat tehdä lasista. Minä sorruin ostamaan kuusi uniikkia lasipalloa - melkoisen kallis heräteostos.

Kun harvoin pääsee täältä töppäreeltä pääkaupunkiin, tulee käytettyä liikaa rahaa. Edessä onkin kukkaron nyörien kiristys. Täällä ei onneksi ole muuta ostettavaa kuin ruoka.