keskiviikko 12. tammikuuta 2011

ajelulla

Kyllä ihmisillä on sitten kummallisia töitä. Vaihteeksi taas kolasin pihaa ja vieressä kulkevaa pikkutietä ajoi hitaasti uuden karhea Volvo. Yleensä tässä ei ole pahemmin liikennettä eikä kukaan tuntematon poikkea pihaani. No, tämäpä kääntyikin pihaan, ilmeisesti kun näki mun olevan siinä. Autosta tuli ulos nelikymppinen mies, joka alkoi myydä minulle uusia kattopeltejä, ikkunoita ja seinälautoja. Selitin hänelle, että kattomaalit on jo, en aio vaihtaa katon materiaalia, ikkunat aion itse kunnostaa, en vaihtaa ja seinille en tee mitään. Ihme kyllä, hän uskoi ilman sen kummempia jankkaamisia ja jatkoi matkaansa.

On tuokin työ, ajella maaseudulla pikkuteitä ja kytätä, missä olisi oikein huonokuntoisen näköinen talo ja kun löytää sellaisen, mennä sinne sitten tyrkyttämään peruskorjaustarpeita. Toisaalta, ajelen minäkin välillä huvikseni pikkuteitä ja kyttään ihmisten taloja ja pihoja. Voisihan siitä ottaa rahaa ja selittää sitten työnantajalle, että ei ollut kiinnostuneita ostajia.

2 kommenttia:

  1. Postilaatikkokyttääjämummo12. tammikuuta 2011 klo 22.09

    Muinoin kun rakentamamme autotalli oli aika pitkään ilman räystäskouruja, meillä poikkesi ERITTÄIN moni kourukauppias. Toki vielä senkin jälkeen, kun ne kourut oli jo ostettu, koska meni vielä pari vuotta ennen kuin ne saatiin paikoilleen.

    VastaaPoista
  2. Joskus kauppiaat ärsyttävät, toisaalta ajattelen ettei heillä kai ole muitakaan töitä.
    Tuskin monikaan tekee noita myyntimatkoja muuten kuin pakon edestä.

    VastaaPoista