Kuvittelinko minä keväällä, kesällä, syksyllä että elämä muuttuisi jotenkin helpommaksi täällä? Että ongelmat olisivat ohi ja voisin elää mukavaa ja huoletonta elämää maalla? Olihan se niin.
En minä täälläkään pääse karkuun itseäni enkä sitä että olen taipuvainen masentumaan, että tietyt asiat aiheuttavat ahdistusta ja tuntuvat vievän ilon elämästä. Tällä hetkellä en voi asioille mitään, joten miksi annan niiden vaikuttaa näin paljon? Siksi että ahdistus ja masennus ovat minun tapani reagoida raskaisiin asioihin. Kerkesin jo kuukausia kuvitella elämän olevan kevyempää kuin ennen. En minä ole niin paljon muuttunut, etteikö selkärankaan piintyneet tunnekaavat puskisi pintaan jossain vaiheessa.
Sateinen loskapäivä tuntuu raskaalta.
Toisina öinä nukun hyvin, toisina olen hereillä vähän väliä. Jospa tänä yönä nukkuisin paremmin.
Tämä pimeä aika ja "joulunjälkeinen krapula", niinkuin yhessä blogissa sanottiin, verottaa jotenkin voimia. Tuntuu, että talvi on kestänyt jo pitkään ja kevääseen on kauan...väsyttää, ärsyttää, tuntuu tylsältä. Mutta paistaa se päivä vielä risukasaankin!
VastaaPoistaTuo on lohdullista. Kai tämä osaltaan on todellakin joulun jälkeistä krapulaa.
VastaaPoistaNo voi...iskee se masennus tännekkin..Nyt esim tuntuu että hatuttaa kaikki..olen kypsä kaikkeen..ja mikään ei huvita..
VastaaPoistaMutta ihan varmasti täältä noustaan...minulla ei masennus vaivaa kuin loka- marraskuussa...inhoan niitä..ja tammikuussa syntyneenä..alan elämään...
Tsemppiä...
Sellaistahan se on.Minä esimieheni kiusaamiseen ja työni turhaksi kokemiseen väsyneenä unelmoin siitä omasta mökistä ja vapaudesta, vaikka köyhästäkin. Todellisuus voisi sitten kuitenkin olla toisenlainen koska itseään ei tosiaan pääse pakoon,vanhat toiminta- ja reagointimallit istuvat lujassa ja elämä tuo aina eteen uusia ja uudenlaisia kriisejä. Huoh. Osaisipa aina ottaa nykyhetkestä sen mikä on hyvää ja olla siitä kiitollinen, unelmiaan kadottamatta.
VastaaPoista