maanantai 17. tammikuuta 2011

hoh hoijaa

Ei sovi kellon soittoon herääminen edelleenkään tämän tädin elämään. Oli pakko laittaa kello soimaan yhdeksältä, kun oli mentävä aamupäivällä keramiikkaan. Viime viikolla en jaksanut enkä olisi nytkään. Meitä ei ole ryhmässä kuin viisi eikä kukaan saisi olla pois, ettei ryhmää vain lopeteta, siksi on välillä toisten vuoksi mentävä. Kiva siellä on aina käydä, nytkin sain paljon aikaiseksi.

Kello tulee kohta neljä ja minua väsyttää edelleen.

Luin muutamana päivänä Liza Marklundin kirjan Uhatut, joka oli vihdoinkin kirja, joka vei mukanaan. Aihepiiri oli ahdistava ja se tuli minulle jopa uneen. Heräsin toissayönä omaan huutooni, hiestä märkänä kädet tiukasti rinnan päällä. Tämä on erittäin harvinaista minulle. Yhden kerran aiemmin kirja on tullut uniini. Kaikesta huolimatta tykkäsin kirjasta. Yritän lukea Antti Nylénin kirjaa Halun ja epäluulon esseet. Juuri tällä hetkellä kirja tuntuu liian raskaalta minulle. Yritän vielä toista lukua, ensimmäisen harpoin silmäillen läpi muutaman ajatuksella luetun sivun jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Minä olen myös ollut väsynyt.
    Tuo Uhatut- kirja oli kyllä hyvä, vaikka onkin aihepiiri rankka ja toi mulle omia muistoja mieleen. Luin sen jo aikaa sitten ja jatko-osan Turvapaikka, joka myös on hyvä!

    VastaaPoista
  2. Nylen on hyvä livenä mutta en minäkään sen kirjaa saanut luettua!
    Marklundit on aina hyviä.

    VastaaPoista