Maisematutkija Eeva Sinerjoki paljastaa kolumnissaan (SK 10.1.) kovin vanhanaikaisen käsityksensä mielialalääkkeistä. Hän vertaa niiden vaikutusta alkoholiin ja huumeisiin, jotka saavat aikaan ihmiselle euforisen olon. Huumeista minulla ei ole kokemusta, enkä alkoholistakaan ole saanut koskaan euforista oloa, lähinnä rentoutuneen ja miellyttävän olotilan, joskus jopa huonon olon. Olen syönyt erilaisia mielialalääkkeitä vuosien ajan enkä ole koskaan saanut niistä Sinerjoen kuvaamaa euforista oloa. Jos niillä olisi sen kaltainen vaikutus, niitä syötäisiin varmaan tuhatkertaisesti nykyiseen verrattuna, mikä sekin on tilastoiden mukaan paljon. Jos näin olisi luulisin että masennuslääkkeitä liikkuisi laittomassa katukaupassa melkoisesti, nyt ne eivät kiinnosta pillereistä huumaavaa vaikutusta hakevia.
Tutkijankin kannattaa tutustua alan tutkimukseen, jota on tarjolla helposti saatavana myös netissä, ennen kuin kirjoittaa kolumnia lehteen. Mielialalääkkeet toimivat tyystin toisella tavalla kuin Sinerjoki väittää. Masennus ei ole kiinni yksilön asenteista tai henkisestä tilasta. Jos se olisi, tuskin maassamme olisi näin paljon masentuneita. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei halua tieten tahtoen sairastua masennukseen, monet kuitenkin sairastuvat tahtomattaan.
Nyt odottelen mielenkiinnolla, julkaistaanko kirjoitukseni.
Hyvä että kirjoitit vastineen, minullakin oikein kuohahti kun luin tuon kolumnin (täältä blogistasi). Luulisi, että joku psykiatrikin tarttuu väitteisiin ja korjaa ne oikeiksi. Surullista, että tuolla tietämyksellä ja noilla asenteilla varustettu henkilö saa suuresta lehdestä palstatilaa kolumnin muodossa.
VastaaPoistaHieno, napakka vastine. Hyvä, että kirjoitit! Eiköhän tuo tule julkaistuksi.
VastaaPoistaEilisessä postauksessani ei ollut koko kolumni vaan osa, joka käsitteli mielialalääkkeitä.
VastaaPoistaSatakuntalaiset psykiatrit eivät yleensä kirjoittele mitään, valitettavasti.
Hyvä kun reagoit! On se kumma mitä käsityksiä mielialalääkkeistä liikkuu, vieläkin! Haluaisin myös kumota väitteet, joiden mukaan ne vievät kyvyn suureen iloon ja suruun, lihottavat, ja vievät seksuaalisen halun. Ja pöh, sanon minä!
VastaaPoistaHyvä, hyvä! Kummallisia käsityksiä on jopa lääkäreillä. Kirjoititko muuten omalla nimellä vai nimimerkillä? Minä olen kerran kirjoittanut omalla nimellä ja se sai olla viimeinen kerta. Sain nimittäin ryöpyn haukkuja niskaani, siis oikein nimeltä mainiten mutta nimettömästi haukuttuna ja kaiken lisäksi asian vierestä. Toivottavasti sinulle ei käy samoin.
VastaaPoistaHienoa kun sait vastineen aikaiseksi.
VastaaPoistaMiksei julkaistaisi, selkeästi ja asiallisesti perustelit kantasi.
Tosi hyvä, että reagoit. Niin moni meistä tyytyy vain kauhistelemaan kotisohvalla.
VastaaPoistaAjatella, että Satakunnan kansa vielä maksaa tuollaiselle kolumnistille. Väitteessähän ei ole edes mitään uutta. Ei tämä neropatti keksinyt edes mitään omaperäsitä. Tuollaisia väitteitä esitettiin joitakin vuosia sitten yleiseeminkin. Nyt ne puheet on muuten vähentyneet. Kai mielialalääkkeet on vakiinnuttamassa asemaansa siinä kuin antibiootitkin.
Liisa
Minä kirjoitan aina nimelläni, koska tosiaan seison mielipiteeni takana. Tässä oli vielä "tittelikin" MTKL:n aluekouluttaja. heh
VastaaPoistaHyvä Niina!!!
VastaaPoistaHYVÄ NIINA!!!!!!"
VastaaPoistaHyvä kirjoitus!
VastaaPoistaKerrohan kun tulee vastineita.
Olisi paljon asiaa henk.koht. Joku päivä kun jaksan ja pystyn selältäni, niin kirjoitan, jos ositteesi on vielä tallella.
-SatuSanna
Olen tyytyväinen, että kirjoitit. Hyvä Niina!
VastaaPoistaKiitos kaikille kannustuksesta. Tämän päivän lehdessä ei ollut mitään.
VastaaPoistaSatuSanna. Kirjoittelepa vaan.
Nöpöstiinalle: mielialalääkkeiden vaikuttukset ovat hyvin yksilöllisiä. Toiset hyötyvät niistä ja saavat elämänsä takaisin, toisiin niillä ei ole juuri minkäänlaista vaikutusta ja kolmannet saavat niistä todella hankalia sivuvaikutuksia, mm. juuri luettelemiasi. Ei ole yhtä totuutta hyödyistä eikä haitoista.
VastaaPoistaErinomainen kirjoitus, hyvä sinä!
VastaaPoistaJa tosiaan, lääkkeita on monenlaisia. Yhdet lihottavat (ainakin minulla saivat aikaan hallitsemattoman halun ahmia, entiselle ruokahaluttomalle) ja toiset tosiaan kuulemma oikeasti vievät halun. Kyllähän lääkäri sivuoireista kertookin, ja ainakin minulle kertoi tuosta ruokahalusta, mutta totesimme, että hyvin laihana minulle ei ole siitä haittaa. No, ei se kivaa ollut, lihoa 13 kiloa pelkkää läskiä, saada lisää rasvasoluja (sen jälkeen en olekaan saanut vatsamakkaroita enää pois, ei niitä ennen ollut). En suosittele kenellekään niitä ruokahalua lisääviä lääkkeitä, se on kauheaa painimista niiden ahmimismielihalujen kanssa.
Hei Pellonpientareella!
VastaaPoistaJoskus voi ihmisen tila olla niin kriittinen, että jos lääke auttaa masennukseen niin lihominen on (sittenkin) pienempi paha.Ja jos ihminen on ihan kuilun reunalla, hän ei edes jaksa miettiä ulkonäköään, vaan tarttuu apuun jos olo paranee.
Johanna
Olen syönyt joskus pari viikkoa lihottavaa lääkettä, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa ja tarkoitus oli syödä nimenomaan kuurina. Se auttoi enkä olisi suostunut syömään yhtään pidempään, niin kauhea ruokahalu siitä tuli.
VastaaPoistaOlennaista on kai että kukin löytää itselleen sopivan lääkkeen eikä kauheesti kannata antaa muiden kokemusten vaikuttaa itseensä, koska lääkkeet vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin.
Terve, edelliseen kommenttiini liittyi se oletus, että mielialalääkkeitä on monen merkkisiä/tyyppisiä ja minulle lääkäri on aina tarjonnut eri vaihtoehtoja eri sivuvaikutuksineen, joista olen voinut valita. Jos tosiaan on niin, että lääkärin mielestä mikään muu ei sovi kuin juuri kyseinen lääke, niin sitten kai sitä kannattaa syödä. (Itse tosin hoidan nykyään itseäni mäkikuismalla, ruoalla (hevi, marjat,hyvät rasvat ym.), kalaöljyllä (E-EPA), D-vitamiinilla ym., joilla saan ilokseni lääkkeita paljon paremman tuloksen luonnollisin keinoin ilman sivuvaikutuksia ja riskejä. Tosin tämä pätee ilmeisesti vain lievään ja ehkä joissain tapauksissa keskivaikeaan masennukseen.) Mutta nopea lihominen on fyysiselle terveydelle vaarallista eikä taatusti nosta mielialaa, joten mielestäni sitä lääkettä kannattaa välttää, jos vain mahdollista. Pääpointtini oli, että se ahmimishalu on niin voimakasta (ainakin minulla oli), että jos sitä vastaan joutuu taistelemaan, menetetään mielestäni lääkityksestä iso etu. En tarkoittanut missään nimessä arvostella sellaisen lääkkeen syöjiä tai lihomista/lihavia. Tarkoituksena oli siis olla avuksi ja kertoa omasta kokemuksesta :).
VastaaPoistaKirjoituksesi oli asiallinen ja hyvä. Mieltäni on jäänyt askarruttamaan se, mitä alkuperäinen kirjoittaja oikein mahtoi tarkoittaa. Olisi kiinnostavaa kuulla, jos hän vastaa tai selittää kirjoitustaan.
VastaaPoistaOlisi myös aiheellista kirjoittaa siitä, että tämä aika ajaa ihmisiä masennukseen. Kova työelämä, isot asuntolainat, työttömyys, kohtuuttomat taakat, muut rahahuolet, kiire ja välinpitämättömyys uuvuttavat ihmisiä. Olisi hyvä puuttua syihin eikä vain seurauksiin. Kuten sanoitkin, ei ihminen kohtaloaan valitse.
Vielä palaan tähän ketjuun, jos tätä joku vielä seuraa. Hyvin monet mielialalääkkeet lihottavat, jos niitä joutuu käyttämään suuria määriä. Esim. tiedän että sellainen kuin zyprexa on hyvin lihottava, mutta valitettavasti joillekin se, joka tehoaa. Mielipiteeseeni vaikutti myös se, että masentunut kaverini yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Itse käytän ssri-lääkettä, joka on käsittääkseni useimmilla painoneutraali. Olen lääkkeeseen erittäin tyytyväinen eikä ole mitään sivuvaikutuksia, ainoastaan normaali iloinen mieli. Olen aina ollut normaalipainoinen.Tottakai jos on valinnanvaraa, kukaan ei halua syödä lihottavaa lääkettä. Nekin, jotka eivät syö mitään psyykenlääkkeitä, lihovat koska syövät enemmän kuin kuluttavat, kuten tunnettua ;)
VastaaPoistat Johanna
SK:n kolumnistina ihmettelen sitä, että minä, joka aiheen nostin esiin, saa haukkuja. Mielialalääkkeisiin hyväksyvästi suhtautuva/käyttäjä saa kehuja.
VastaaPoistaKertoisiko se jotain yhteiskuntamme sairaalloisesta tilasta?
p.s. Sain myös hyvää ja kannustavaa palautetta.... Tietämättömyyttä on muillakin kuin minulla. Tarkoitus ei ollut tehdä psykiatrien ammattilehteen sopivaa kirjoitusta vaan maallikkomielipide.
Eeva Sinerjoki. Kolumnistina sinä varmaan olet tottunut monenlaiseen palautteeseen. Minua kirjoituksessasi ärsytti se, että vertaat masennuslääkkeiden vaikutusta huumeisiin ja alkoholiin ja kerrot niiden aiheuttavan euforisen olon. Minä en olisi enää tässä kirjoittamassa ilman masennuslääkkeitä. Olen myös syönyt sellaisia mielialalääkkeitä, jotka ovat olleet minulle todella haitallisia.
VastaaPoistaSinänsä olen sitä mieltä, että masennuslääkkeiden lisääntynyt käyttö kielii varmaankin yhteiskuntamme sairaalloisesta tilasta.
Tismalleen samaa mieltä Niinan kanssa. Ilman masennuslääkkeitä en välttämättä olisi enää täällä. Tietämättömät haukkuvat masennuslääkkeitä ja sanovat, että masennuksesta voi parantua kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni. Kun oliskin niin helppoa.... Toivo en masennusta kenellekään, mutta jotta ymmärtää masennusta täytyy itse tai jonkun todella läheisen olla läpikäynyt masennusta.
VastaaPoista