Molemmat tyttäret ja väykokelas olivat täällä viettämässä pääsiäistä. Viimeksi tytöt ovat olleet samaan aikaan luonani kaksi vuotta sitten ennen kuin esikoinen muutti omilleen. Pälätystä riitti. Vaikutti että neidit nauttivat myös toistensa seurasta. Huomasin heidän aikuistuneen, kun sain apua ruuanlaittoon ilman rutinoita. Koira nautti rapsuttelusta.
Toukokuu tulee olemaan työntäyteinen. Minulle tulee uusi uuni neljän viikon päästä. Sitä ennen pitää maalata yläkerran huone, jonne muutan nukkumaan remontin ajaksi. Olohuone, jossa uuni sijaitsee, pitää suojata ja tyhjentää. Tietenkin vanha uuni pitää myös purkaa. Aikamoista sotkua on tiedossa. Pihalla odottaa puutyömaa.
Koitan keskittyä elämään kussakin hetkessä ja päivässä välittämättä ulkoapäin tulevista paineista. Olen taas tilanteessa, jossa on luotava suojamuureja itsen ympärille, etteivät muut ihmiset ala sanella, miten minun pitää elää. Välillä tuntuu kuin raatelemaan valmis susilauma pyörisi ympärilläni.
Vihdoinkin kamala talvi on ohi ja kevät on kunnolla tullut.
Ihanaa, että on kevät!
VastaaPoistaKyllä monesti ihmiset tahtovat "sanella" miten heidän mielestään pitäisi elää...mutta jos elää itseään vastaan saa vain pahan olon. Vahvuutta tarvitaan, sitä yritän itsekin opetella.
Keitähän ihmisiä nyt tarkoitat? Remonttimiehiäkö? Pihan puut voivat varmaan odottaa, ei niitten takia kannata mielenterveyttään vaarantaa :)
VastaaPoistaMinäkin olen tyytyväinen, että talvi on ohi.
Sukulaisia. :( Opettelen sulkemaan korvani.
VastaaPoista