Piti oikei vilkasta säätiarotusta, ko nilkkoi ja polvii alko yhtäkkii kolottaa niin kamalasti ja on sellanen kuumeine olo, vaikkei mittää kuumetta ookkaa. Saretta luvattiin jo tänäpän. Hyvä ko löytyy selitykset kolotuksil.
Alkuviikost mää ihmettelin kovast, mikä mun oiken o, ko päivät meni haaveilles. En mää tykkää semmosest elämäst, et en oo ittessäni läsnä vaan elän jossain iha muual. Muutama päivä siin meni ennen ko tartuin kynnää ja aloin pohtimaa asiaa. Ei mun siinä kauaa tarttenu kirjottaa, ko kekkasin mist haaveilu johtu. Mää olin tyytymätön itteeni, siihen etten saa mittää aikaseks ja paikat on sekasi. Mää päätin, et teen itelleni määräyksen joka päivä tehrä joku piäni tyä, minkä mää jaksan. Eilen imuroittin, ko en ollu ainakaan viikkoo tehny sitä. Tälle päivälle oli kirjotuspöyrän siivoominen, joka oli sangen nopea toimitus, mutta tulipahan nyt tehtyä.
Olin muuten aamulla lenkillä koiran kanssa pitkäst aikaa. Ko oli hyvä ilma, jäinkin ulos. Kannoin kompostiin kesäkukkaset (ne kukki viäl marraskuun alus) ja haravoittin pihan viäl kertaallee, tost hiakan päält vaan. Tuli siin sit tehtyy ens viikonki hommii, ko sain ne kukanröntit viätyy pois.
Hianoo ;) pala kerrallaan.
VastaaPoistaTuo on minusta hyvä idea. Turvaudun itsekin siihen ajoittain, kun tuntuu, että päivät valuvat sormien välistä kuin hiekka ilman, että mistään saa oikein otetta.
VastaaPoistaParas työlista on sellai ku on ite itellee tehny!
VastaaPoistaJust pala kerrallaan. Kokonaisuus näyttää muuten mahdottomalta.
VastaaPoistaEipä muu oikein enää tässä iässä onnistukaan.
VastaaPoistaJa aamusta on aloitettava, muuten päivä vain hupsahtaa mitään tekemättä.
Mullakin listoja... teen vain sen, mikä "nappaa".
VastaaPoistaJos ei nappaa mikään, jätän tekemättä.