mökkitäti

Kylläpä tää täti on mökkiytynyt. Eilen oli reissu Turkuun kouluttajahomman merkeissä. Jo viime viikolla ajatus tökki pahemman kerran. Sunnuntaina havahduin, että huomennako pitää mennä ja millä bussilla menen. Kello soitti 5.30, niin kerkesin lämmittää huushollin ja lukea Hesarini rauhassa.

Naapuripaikkakunnan bussiasemalla tapasin koulukaverini 30 vuoden takaa, ei olla nähty kuin kerran sen jälkeen. Hänen kanssaan syntyi heti hyvä kontakti ja kerkesimme 15 minuutissa puhua kipeistäkin asioista. Taidan jatkossakin suosia Turun reissuilla bussia, oli niin miellyttävää menoa molempiin suuntiin.

Kotiin päästyä lysähdin väsyneenä nojatuoliin telkkarin eteen, jossa istuin koko illan. Kävin minä välillä päästämässä koiraa ulos ja sisään ja tietysti jääkaapilla. Kun telkkarista tulee hyvää ohjelmaa, on sen tuijottaminen mainio tapa rentoutua. Tämä päivä on mennyt toipuessa. Nukuin aamulla pitkään, päiväunetkin olivat tarpeen.

Kaamos tekee minusta kotihiiren. On niin mukava olla sisällä lämpimässä ja hiljaisuudessa pehmeiden valojen keskellä. Minua ei huvita lähteä yhtään mihinkään. Kun on loskainen ja vetinen keli, en saa itseäni edes lenkille, vaikka se olisi tarpeenkin. Minkäänlaisia ajanvietto-ongelmia minulla ei ole, vaikken teekään mitään mainittavaa. Paljon aikaa menee blogeja lueskellessa ja nettiä selatessa. Eräänä päivänä käytin monta tuntia siihen, että tutkin millaista luonnonkosmetiikkaa on olemassa. Tähän hommaan minut innosti Tiina omalla kirjoituksellaan.

Blogit ovat minun kontaktini ulkomaailmaan. Suurimman osan ajasta olen yksin. Ilman blogeja tuntisin varmaan itseni yksinäiseksi. Nyt saan välähdyksiä monenlaisten ihmisten elämästä eri puolilta maatamme ja muutamien ulkosuomalaistenkin elämästä. Toisaalta jos blogeja ei olisi, lukisin enemmän kirjoja.