keskiviikko 12. lokakuuta 2011

elämän ihmeitä

Muutama päivä sitten kirjoitin tehtävästä, johon minua oli ehdotettu. Kyse oli erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Viikonlopun mietittyäni ja muutaman puhelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että suostun ottamaan tehtävän vastaan, jos minut siihen vuosikokouksessa valitaan. Kävi kuitenkin niin, että henkilö joka minua ehdotti, muuttikin mielensä ja halusi lopulta itse tehtävään olettaen, että se sopii minulle. Kokouksessa häntä ja minua ehdotettiin puheenjohtajaksi. Minä kieltäydyin, koska olisin puheenjohtajana joka tapauksessa joutunut toimimaan hänen kanssaan samassa hallituksessa, eikä se tämän episodin jälkeen ollut minulle mahdollista. Kesäkuun alusta maanantai-iltaan asti ko. henkilö oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän jatka puheenjohtajana, myös perjantaina käydyissä epävirallisissa "hallitusneuvotteluissa", joissa hän itse ehdotti minua puheenjohtajaksi. 

Ihmeellistä on elämä. 

6 kommenttia:

  1. Hohhoijaa. Olisi hän voinut hiukan ajatella sinulle ja muillekin aiheuttamaansa päänvaivaa. Minua sitten rasittaa tuommoiset tuuliviirityypit.

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä on elämä ja joidenkin ihmisten mielenliikkeet. Kaikkea ei voi ymmärtää.
    Siis suorastaan käsittämätöntä.
    Ikävää, että jouduit laittamaan energiaasi tällaiseen.
    Liisa

    VastaaPoista
  3. Millan. Tuuliviirityyppi on hyvä sana.

    Minuakin rasittaa ja harmittaa, että aikaa ja energiaa tuhlaantui turhaan. Ja tietysti menee vielä jonkin aikaa, kunnes asia poistuu päästäni.

    Tähänkin voi suhtautua oppimisasiana.

    VastaaPoista
  4. Multa meni jotain oleellista ohi tässä hommassa, jäi kaikenkaikkiaan aika ikävä maku koko kokouksesta suuhun...

    Mutta katse eteenpäin ja kohti uusia haasteita :)

    VastaaPoista
  5. Taisi ruveta pelkämään pestinsä puolesta ja karehtimaan, että hoitaisit sen paremmin, kuin hän.
    Se minulla tuli ensimmäiseksi tuosta mieleeni.

    VastaaPoista
  6. SatuSanna. En minä sitä usko, hän vaan vitkutteli asiaa jostain syystä. Toki varmaan haluaa olla itse vielä puikoissa. Onneksi mulla ei ollut mitään tulenpalavaa hinkua siihen hommaan.

    VastaaPoista