Eläminen sekoittaa ajatuksia. Välillä ahdistaa, toisinaan tuntuu onnelta ja kaikkea noiden väliltä. Onneksi mikään ei ole kiveen hakattua, riittävästi kuitenkin. Luulin elämäni asettuvan rauhallisiin uomiin. En jaksaisi tätä itsensä kanssa hukassa olemista, sitä ollut jo tarpeeksi. Minkäs teet?
Sans muuta!
VastaaPoistaSama juttu täällä. Unienkin "pitää" olla niin levottomia, että väsyttää jo sekin.
Kärvistellään, jos ei muuta jakseta...
Ei siin auta muu ku koittaa jatkaa elämää.... ja ettii ilot vaik kuin pienestä. Se on mun tapa selviytyy.
VastaaPoista