Eilen aamulla olin lähdössä Helsinkiin Vuoden luontokuvanäyttelyyn ja vuoden 2010 luontokuvan julkistamistilaisuuteen. Pari asiaa piti vielä tehdä ennen lähtöä ennen kuin T tulisi hakemaan minua. Sisällä lensi kohmeinen ampiainen, joka ilmeisesti viehättyi hajuveteni tuoksusta ja tuli kaulalleni. En huomannut sitä ennen kuin se pisti, kun hätistin sitä sen liikkuessa. Kerkesin ottamaan antihistamiinin ja laittaa aloe veraa pistoskohtaan, kun sydän alkoi hakata miljoonaa ja hengitys kävi työlääksi. Hain kännykän keittiöstä ja sitten lysähdin. Sain soitettua hätäkeskukseen ja sieltä lähettiin ambulanssi. Makasin eteisen lattialla ja huohotin. Kerkesin ajatella, että kuolenko tähän, kun sydämestä alkoi puristaa. Sitten tulikin jo ambulanssi. T tuli kaiken hässäkän keskelle. Sain hoitoa ja minut vietiin terveyskeskukseen.
Tiikeri ei pääse pilkuistaan vai miten sanonta menikään, en minäkään tavoistani. Luin illalla netistä anafylaktisesta sokista. Jos en olisi älynnyt soittaa nopeasti apua ja jos ambulanssilla olisi ollut enemmän matkaa, olisin voinut kuolla. Jouduin illansuussa käymään vielä uudelleen päivystyksessä, kun sydän alkoi hakata ja tuli kylmä hiki.
Väsyttää. Pelkään. Monenlaisia asioita.
Huh, miten järkyttävä muistutus siitä, kuinka äkkiä kaikki voi muuttua. Sinä kuitenkin selvisit. Sait apua, eikä sydän pettänyt. Ei ollut vielä sinun aikasi. Olen siitä iloinen.
VastaaPoistaToivottavasti löydät turvallisuudentunnettasi vähitellen takaisin. Periaatteessahan mitä tahansa voi sattua milloin tahansa, joten miksi siis tuhlata energiaansa enempään murehtimiseen kuin varovaisuuden kannalta on järkevää.
Huh huh! Onneksi soitit - ja onneksi suostuivat ylipäätään lähettämään ambulanssin ja tulikin vielä nopeasti. Karmeata, että joillekin tulee noin vahva reaktio. Onneksi olet kunnossa!
VastaaPoistaVoi luoja!
VastaaPoistaOnneksi olet hengissä!
Itsekin yksinasujana pidän kännykän aina vierelläni.
Onko sinulla aina ollut tiedossa, että ampiaisen pisto tekee mahdollisesti tuon reaktion?
-SatuSanna
Hei Niina, olen seurannut sinun blogiasi viime kesästä. Olet tehnyt valtavan elämänmuutoksen. Itse kaipaan asumista maalle, mutta olen jämähtänyt Espooseen kerrostaloon, mieheni ja jääkiekkoilevan poikani (16 v.) kanssa. Työni uuvuttaa, jota nytkin pitäisi tehdä. Teen 100% päätetyöskentelyä, niskat jumissa. Olen saanut voimia blogistasi.
VastaaPoistaÄlä pelkää, hengitä rauahallisesti. Hyvä että osasit toimia oikein ampiaisen piston jälkeen.
Voi kamala!! Onneksi pystyit hälyttämään apua!
VastaaPoistaTämä meidän elämä on kuitenkin jonkun korkeamman voiman kädessä ja sinulle annettiin selkeästi lisäaikaa.. Toivottavasti saat voimia voittaa pelkosi, kaikkea hyvää ja etähalaus :)
t. Eija
Hui kamala! Onneksi olit fiksu ja nopea. Kaikenlaista minäkin pelkään, mutta tuota en ole vielä keksinyt pelätä. On tuossa yksinasumisessa ne huonotkin puolet siis... Mutta hyvä että olet vielä hengissä :)
VastaaPoistaMulla on vastaavia tilanteita varten EpiPen, sellainen adrenaliinipiikki, joka isketään reiteen, ja joka takaa sydämen ja aivojen verensaannin avun tuloon asti. Se on reseptillä, mut varmasti voisit sellaisen saada.
VastaaPoistaKiitos kannustavista kommenteistanne. Ei ollut vielä minun aikani. Onneksi.
VastaaPoistaMaiju. Tuntuu hienolta että olet saanut voimia blogistani, asia mikä minua ihmetetyttää. Ilmeisesti kaikenlaiset asiat voivat meitä kantaa.
SatuSanna. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Ei ole ampiainen pistänyt vuosiin.
Tyttism. Sain nyt adrenaalipiikin, joka tuo mukavaa turvaa.
Tänään sisällä on ollut kaksi ampiaista. On syytä katsella lattialle, koska niitä mönkii sielläkin.
Erään pelon voitin tänään. T tuli kesken työpäiväänsä luokseni, kun oli lukenut sähköpostini, jossa kerroin peloistani.
Varmasti ollut kamala tilanne. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Olen aina ajatellut, että turha pelätä asioita etukäteen, siis sitä,että jos jotain pahaa tapahtuisi. Kyllä sitä kerkee sittenkin pelätä, jos oikeesti jotain tapahtuu. Etukäteen pelkääminen vie vain voimia ja estää elämästä nauttimisen. Harvoin kuitenkin se asia tapahtuu, mitä turhaan pelkäämme. En tiiä oliko tossa mun sepustuksessa mitään järkee, mutta mukava kun olet edelleen "koneen toisessa päässä" :-D.
VastaaPoistaNyt pelkään lähinnä täällä sisällä kömpiviä amppareita. Ratkaisin päälle astumisen pelon laittamalla paksupohjaiset tohvelit jalkaan.
VastaaPoistaHuh, kyllä voikin pienistä hetkistä olla kaikki kiinni.
VastaaPoistaOnneksi sait ajoissa apua.
Oli varmasti niin järkyttävä kokemus ettei pelko heti unohdu.
Toivottavasti kuitenkin ajan kanssa.
Ja kynnys myöntää toiselle pelkonsa on korkea, tiedän tunteen.
Myös helpotuksen kun sen saa tehtyä.
Hyvää viikon jatkoa!
Hei Niina, kaikilla meillä taitaa olla niitä menneisyydestä pulpahtelevia mielenjärkyttäjiä. Sinäkin olet avoimesti kirjoittanut omistasi, nostan hattua sinulle.
VastaaPoistaPeloista on hyvä avautua, niitä on meillä kaikilla.
Aurinkoista päivää sinulle.
:))