tiistai 16. marraskuuta 2010

aikataulutonta elämää

Aamulla oli sellainen olo, että olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mitä  valitsisi? Lopulta päädyin järjestelemään paikkoja. Olihan sekin tarpeellista.

En tarvitse nykyisin pahemmin almanakkaa. Viikon aikana on kaksi harrastusmenoa, ei muuta. Koska en katsele almanakkaa, en muista normaalista poikkeavia asioita. Taannoin unohdin mennä hammaslääkäriin. Siitä tuli 35 €:n lasku, jota tässä rahatilanteessa en olisi ollenkaan kaivannut. Eilen istuin kaikessa rauhassa tietsikka sylissä, kun puhelin pärähti muistutuksen. Kerkesin nähdä vain merkinnän hammaslääkäri 14.30 ja naista vietiin. Ajoin pikavauhtia terveyskeskukseen kuullakseni, että aika on seuraavana päivänä. Olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Aamupäivällä puhelin muistutti uudelleen asiasta. Ilman muistutusta olisin unohtanut jälleen kerran.

3 kommenttia:

  1. Hei Niina!
    Kuumeisen päivän iloksi löysin blogisi ja olen lukenut sitä ihan innoissani alusta asti! Elät niin samanlaista vaihetta kuin minä, tai siis menet hieman edellä. Itse muutin marraskuun alussa ekaa kertaa ilman lapsiani, maalle omakotitaloon, tosin vain väliaikaisesti puoleksi vuodeksi omistajapariskunnan viettäessä talveaan Espanjassa. Tämä talo on vähän feikki; tosi kauniisti sisutettu muttei välttämättä järjen kanssa suunniteltu, esim. iso olohuoneen takka EI ole varaava, sen sijaan lämmitetään sähköpattereilla...Suunnitelmissa olisi ensi kesänä etsiä oma paikka, juuri sellainen mistä kerrot, lisättynä järvenrannalla kiitos. Lasten ikävöinti, mielenterveytensä kanssa rimpulointi ja sisäinen syyttäjä ovat erittäin tuttuja asioita minullekin. Jatkan ilolla blogisi lukemista. Hyvää alkutalven jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lukijaksi Päivi. Minua ilahduttaa lukea, että joku on tismalleen samassa tilanteessa kuin itse olen ollut. Saako sinun elämästäsi lukea jostain?

    VastaaPoista
  3. Olen toistaiseksi blogimaailmassa vain lukijana, ehkä pitäisi perustaa omakin blogi. Tähän saakka 3 nuorta plus miesystävä ovat valloittaneet tietokoneen niin, ettei minulla ole ollut aikaa paneutua internetin ihmeelliseen maailmaan kuin pätkittäin. Nyt on kaikki toisin! Alan vähitellen nauttia tästä yksinolosta, rauhasta ja järjestyksestä, jossa alkaa löytää omia tunteitaan ja toiveitaan ja tarpeitaan ihan uudella tavalla.Ehkä voimaantuakin ajan myötä.

    VastaaPoista