Tiedättehän kun eri paikkohin alkaa ilmestyä kasoja, joita ei saa siivotuksi pois. Tänään havahduin siihen, miksi stressaan kasoista. Yhtä hyvin voin ajatella, että olen ihminen, jolla tavarat kasaantuu ja joskus ne siirtyvät jonnekin, kunnes taas tulee uusia kasoja. Kasat ovat osa minun elämääni.
Terapeuttinen oivallus :)
VastaaPoistaMeillä on monia kasattuja kasoja, siirtelen paikasta toiseen, Viime kesän putkirempan jälkeen parveke on yhtä isoa kekoa, joka täytyisi purkaa, mutta keäväällä valoisampaan aikaan se ehkä onnistuu. Näin meillä Espoossa.
VastaaPoistat. maiju
Minäkin olen kasaihminen! Se on ihan toimiva systeemi ellei joku mene sitä sotkemaan (siivoamaan). Järjestyksellisen miesystäväni takia olen kyllä pyrkinyt rajoittamaan taipumustani hieman eikä tässä väliaikaiskodissa ole vasta kuin pieniä kasan versoja...
VastaaPoistaIhan tuttua...! Jos tiedän, että tulee vieraita ja aion tarjota syötävää, tyhjennän kasat ruokapöydältä, mutta sitten huomaan päivien kuluessa, että kasoja on jälleen muodostunut pöydälle...Lehtiä, asiapapereita, tänään jopa kankaita...Ihan kuin ne eläisivät ihan omaa elämää:)))
VastaaPoistaTasan tarkkaan tiedän tunteen.
VastaaPoistaOllaan onneksi isännän kanssa samanlaisia kasaihmisiä.
Kyllä niistä joskus tekee löytöjäkin, ja voi niistä tosiaan ajatella juuri noin.
Niin kovin tuttua tuo kasaelämä, meillä on myös paljon vaatekasoja ja lelukasoja.
VastaaPoistaHieno oivallus.
Jess!
VastaaPoistaMuillakin on kasoja, ettei vain minulla. =)
Välillä ärsyttää enempi toisinaan taas ei ollenkaan.
"Siivousvimmassa", joka iskee joskus, ne häviävät ... Vähemmiksi kasoiksi. =D
-SatuSanna
Ilahduttaa kovin, että tähän tuli näin paljon kommentteja. Vaatekasoista en huomannutkaan ottaa kuvia tai mainita mitään.
VastaaPoista