Nyt se on sitten - marraskuu. Vuosikausia olen pelännyt ja inhonnut marraskuuta. En pidä lisääntyvästä pimeästä, lehdettömistä puista, märästä kylmästä asvaltista, suhruisesta sateesta, harmaista päivistä.
Viimeisen 15 vuoden aikana on ollut vain muutama marraskuu, jolloin masennus ei ole tullut, viime vuosi oli yksi niistä. Tunnen jo sen kolkuttelun sisälläni. Se ei tunnu kunnioittavan onneani ja elämän iloja, vaan haluaa sotkea kaiken ja kaataa minut alleen. Tänään en jaksanut mennä keramiikkaan, ehkä jaksa ajaa illalla opiskelemaan. Kuulen masennuksen inhottavan kolkutuksen. Haluaisin karkoittaa sen, mutta en edelleenkään osaa.
Tiedän että pitäisi ajatella iloisia asioita ja tehdä kaikkea mukavaa. Niin pitäisi. Ja minä inhoan tuota sanaa pitäisi. Minä en nyt vaan pysty ajattelemaan iloisia asioita enkä tekemään mitään. Hyvä kun saan vaatteet päälleni ja tukan järjestykseen.
Löysin pitkästä aikaa tänne, tai siis tänne ensimmäistä kertaa.
VastaaPoistaOnnea mäjentöppäreelle!
Marraskuu on asennekysymys. Minä koitan keskittyä kynttilöihin, siihen, että ei tarvi mitään. Ja siihen, että sitten tulee joulukuu ja pian tammikuu ja muutaman kuukauden päästä alkaa jo valo huomattavasti lisääntyä....
Kiitos Junika! Nimenomaan on kysymys asenteesta ja se on mulla väärä. Enkä oikein osaa muuttaa sitä.
VastaaPoistaMiulle ei koskaan ole syksy ollut mörkö, eikä talvi ole koskaan ollut pitkä. Mutta ymmärrän jos masennus/näköalattomuus/umpiapeus yltyy kun päivät lyhenee. Silloin ei takuulla huomaa mitään kaunista ja positiivista tässä vuodenajassa? Toivon sinulle kynttiläin valoa, outoja ohikiitäviä hetkiä kun luulee että onkin kevät ja ilahtuu - se tulee kyllä vielä!..
VastaaPoistaTarviiko aina kaikesta tykätäkkään? Tarviiko aina muuttua? Saattaa olla, että on hyväksi voida "inhota" jotain (niinkin viatonta asiaa, kuin jotain vuodenaikaa).
VastaaPoistaJa tietenkin niin, että jos pimeys ja näköalattomuus valtaa ja tuntuu, että siihen hukkuu kokonaan, on yritettävä löytää keino selviytyä tunnelman kanssa.
VastaaPoistaOn eri asia inhota jotain (vuodenaikaa) kuin joutua epätoivoiseen, masentuneeseen, näköalattomaan tilaan. En tarkoittanut ohittaa masennusta.
Auttaisiko yhtään se, että annat itsellesi luvan inhota tätä vuoden aikaa ja olla hidas ja innoton ja yrittää tehdä sopu sen tosiasian kanssa, että tätä kestää jonkun aikaa. Tämä ei tietenkään auta, jos masennuksella on taipumus ottaa yliote.
Sen verran olen oppinut, että masennuksen täytyy antaa olla. Kyllä se siitä. Onneksi päivät eivät ole toistensa kaltaisia, vaan toisena päivänä on helpompaa kuin toisena.
VastaaPoistaOn myös niin, että kun pelkää jotain tai ajattelee etukäteen, että jokin on inhottavaa, se usein tuleekin siksi. Ikäänkuin itseään toteuttava ennustus.
Tänään oloa helpottaa auringonpaiste.
Junikan. Voisitko laittaa blogisi blogilistalle? Sinun blogisi on ollut multa hukassa huhtikuusta alkaen, kun uusin tietokoneen.
En halua blogiani blogi- tai millekään ulkopuoliselle listalle (linkit toisissa blogeissa on eri asia). En myöskään halua, että hakukoneet löytää sitä. Siksi blogini ei sillä listalla ole.
VastaaPoistaEn ole laulunaisia, mutta nyt innostuin hoilaamaan pitkästä aikaa tämän laulun tahdissa ja jo hieman helpotti marraskuu. Taidanpa laulaa vielä kolmannenkin kerran ;)
VastaaPoistaTän kanssa onkin helppo lauleskella.
VastaaPoista