Viikonlopun olin katselemassa luontokuvia, erityisesti perhosten kuvia. T.H. Peräläinen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden elämääni (itsensä lisäksi). Olen minä kuvannut ennenkin, mutta nyt olen saanut oppia kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä. Huomasin jälleen kerran, kuinka kamalan itsekriittinen olen. Ikinä ei olisi tullut mieleen näyttää omia kuvia tuollaisessa harrastajaporukassa, mutta katsellessani eräiden kuvia, ajattelin että ei mun kuvissani mitään hävettävää ole. Täällä blogissa kuvien julkaisemiseen on onneksi tosi matala kynnys.
Katselin satakuntalaista maisemaa avoimin silmin ja näin kaikkea rumaa. Ihmisten takapihoilla on vaikka mitä kamalaa roinaa. On eri tavoin rumia taloja. Puhumattakaan teollisuusrakennuksista ja muista julkisista rakennuksista. Tämä kaikki rumuus olisi osaltaan myös mielenkiintoinen kuvauksen kohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti