Kävin eilen erikoislääkärin vastaanotolla. Hän oli sitä mieltä, että minulla on fibromyalgia ja mahdollisesti nivelrikko. Olen hämmentynyt, enkä tiedä mitä ajatella. Jotkin asiat saivat selityksensä ja toisaalta tuli liikaa uutta.
Vuosi sitten ajattelin selättäneeni masennuksen, toteutin unelmani ja aloitin uuden elämän taloprojektin myötä. Mitä tästä kaikesta mahtaa lopulta tulla? Jaksanko ja pystynkö yksin huolehtimaan kaikista tällaiseen asumiseen liittyvistä asioista? Tällä hetkellä en jaksa tehdä remppaa, toukokuussa tulossa oleva iso urakka ja kaikki siihen liittyvä pelottaa. Ei ole voimia kuin selviytyä päivästä toiseen. Pitkin tulla tällaista vielä, eikö mulla ole ollut elämässä ihan riittävästi vastoinkäymisiä?
Ilmeisesti ei oo ollu, riittävästi.
VastaaPoistaKyl ne talonpitohommat oppii. Muutaman vuodenpääst naureskelet koko asialle.
Onpa keljua. Minulla on nuo molemmat vaivat ja toivon lämpimästi, että sinun fibrosi on lievähköä laatua ja pysyy jotenkin aisoissa. Nivelrikkokipuihin auttaa jonkin verran tulehduskipulääkkeet, mutta niillä voi sitten olla rankkoja sivuvaikutuksia.
VastaaPoistaOlen ihaillut sitä, miten paljon olet jaksanut itse kunnostaa taloasi. Väittävät, että hyvä lihaskunto ja liikunta lievittäisi fibrokipuja. Minä en semmoista ole kokenut, mutta jospa sinua auttaisi, kun jaksat olla liikkeellä. Toivotaan.
Onneksi sentään mitään sellaista ei löytynyt, joka tietäisi hengenmenoa pikapuoliin..
Aika näyttää mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaJospa vain siihen asti jaksaisit nauttia kaikesta mitä olet saanut aikaan - hatun noston arvoisen urakan oletkin talosi kanssa tehnyt.
Toivottavasti saat kunnon lääkkeet ja apua kipuihin!
Fibrokipuihin ei ole sen kummempia lääkkeitä kuin jo syön masennukseen eli mulla on kipukynnystä nostava masennuslääke ja untakaan en saa ilman lääkkeitä. Eipä tässä muuta kuin sinnittelemistä. Kivutkin vielä menee, mutta väsymys on kamalaa. Siitä tulee jonkinlainen kierre ja kaikenlaisia päänsisäisiä asioita.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMiten olisi jos sitä masennuslääkkeen määrää nostettaisiin? Ehkä olet alilääkitty.
t. Johanna
Voi kipuisat immeiset, alkakaa syödä msm:ää!!! Tiedän paljon ihmisiä, joilla on erilaisia nivelkipuja (esim. nivelrikkoa) ja jotka ovat saaneet siitä avun vaivoihinsa.
VastaaPoistaPuoli kiloa maksaa vähän yli kympin (tai vähän enemmän - riippuu merkistä) ja on riittoisaa.
Vatsa ja maksa kiittävät siitä, että eivät enää rasitu tulehduskipulääkkeistä!
Bonuksena muutenkin virkeämpi olo, koska msm myös puhdistaa.
(Kävin kirjoittamassa vastaavan viestin aamulla Meijerielämää -blogiin, kunnes huomasin nyt, että sinulla, Niina, on omakin blogi.)
Voimia sinulle! Älä ajattele liikaa etukäteen, asiat menevät omalla painollaan usein...
VastaaPoistaParempi olisi ettei murehdi asioita etukäteen. Nyt on tämän tiedon sulatteluaika.
VastaaPoistaMitä msm?
Masennuslääkitystä ei voi enää nostaa, koska sitä on nyt tähän tilanteeseen maksimimäärä. Jos nostan lisää, olen kuin sätkyukko enkä saa nukuttua.
Msm - orgaanista rikkiä; sitä mitä elimistössä on neljänneksi eniten. Paitsi nykyään liian vähän, kun maaperä on köyhtynyt.
VastaaPoistaMasennuslääkkeet on todettu yhtä päteviksi kuin plasebo, huokaus. (Muutama numero sitten Imagessa oli - lähdeviitteineen - monen sivun juttu aiheesta.) Tutkitusti puolen tunnin päivittäinen liikunta tehoaa yhtä paljon kuin masennuslääkkeet ilman sivuvaikutuksia.
Saattaa toki olla vaikea saada itsensä liikkeelle, kun fiilis ei ole kummoinen.
Kiitos tiedosta. Liikunta on kaikinpuolin hyvä asia. Siihen yritän satsata. Olen lukenut ton Imagen jutun, kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKliininen masennus mahtaa olla kammottava seuralainen ja sen kanssa elävälle soisi kaiken mahdollisen avun ja tuen, mikä nostaisi hänet kuopasta.
VastaaPoistaMasennusta sivuten on hyvä tietää, että monen tavoittelema "helppo" elämä nimenomaan lisää riskiä sairastua masennukseen!
Ihminen on siten rakennettu, että hänelle on hyväksi etsiä ja löytää potentiaaliaan ja haastaa mukavuusalueensa rajoja.
On lohdullista, että jokaisella on mahdollisuus puhjeta ruusunnupusta täyteen kukkaan! Tietenkin asiaa auttaa, jos lähellä on ihmisiä, jotka antavat taimelle vettä ja auringonvaloa.
Kyse ei ole suorittamisesta vaan sisäisten arvojensa etsimisestä ja niiden mukaan elämisestä.
Monelle pysähtymisen paikka tulee silloin, kun ikistressi / burnout / vatsahaava pukkaa päälle.
Onneksi kenenkään ei tarvitse odottaa siihen saakka! Toki vaatii himpun verran siviilirohkeutta kysyä itseltään, että miten minun kuuluu elää sen sijaan että antaa ympäröivän maailman määritellä elämänkulkunsa.
Voimia ja valoa sinulle, Niina!
Hoo Moilaselle
VastaaPoistaMinut masennuslääkkeet pelastivat. Voin jakaa aikuiselämäni kahtia, ennen ja jälkeen masennuslääkkeitten.Ennen pelkäsin elämää, ihmisiä ja työtäni. Ei ollut kyse liikunnasta, kävin kuntoremontit ja olin huippukunnossa ja normaalipainoinen, sauvakävelyä ja uintia viikottain, ei se auttanut ahdistukseeni. Lopulta olin täysin rikki.
Muutama viikko masislääkkeitten aloituksen jälkeen kaikki muuttui. Siis todella konkreettisesti tunsin sen. Myös vaativassa työssäni tulee edelleen hetkiä, jolloin huomaan lääkkeitten suojaavan minua. Aikaisemmin olisi ollut sellainen olo, että olisin saanut turpaani. Nyt nautin työstäni, enkä ymmärrä, mikä aikaisemmin oli niin vaikeaa.
Olen lukenut Imagen jutun, mutten voi muuttaa mielipidettäni sen artikkelin perusteella, koska itselläni on omasta kehostanai päinvastaisia kokemuksia. Nyt nautin elämästä, ja liikun muuten edelleen :)
En ota osaa tähän masennuskeskusteluun, koska sitä käytiin jo aiemmin.
VastaaPoistaJohanna, hienoa, että masennuslääkkeet toimivat sinulla! :)
VastaaPoista