lusikka

Miten nyt satuinkaan eilen lukemaan kirkollisten piirien keskustelua, joka on herännyt homokysymyksen tiimoilta. Keskusteluihin voi tutustua täällä ja täällä. Laitanpa minäkin lusikkani soppaan.

Menneisyydestä minulle on tuttua fundamentalistinen, tiukasti Raamattuun tietyllä tavalla suhtautuva uskonharjoitus. Olen ollut nuoruudessani srk-nuori ja kritiikittä, nuorelle tyypilliseen tapaan, omaksuin minulle esitetyt totuudet Jumalan sanana. Minuun juurtui syyllisyys, jatkuva parannuksenteon vaatimus ja helvetinpelko. Pohdin paljon omia syntejäni ja rukoilin niihin armoa. Olen lukenut Raamatun ainakin kaksi kertaa kannesta kanteen, Uuden Testamentin osasin melkein ulkoa, kirkossa kävin joka sunnuntai. Kun lähdin opiskelemaan Helsinkiin ja jätin srk-nuoret, koin kulttuurishokin. Oli olemassa muitakin tapoja elää kristillistä elämää kuin minulle opetettu, tiukkojen normien ja käskyjen mukaan eläminen.

Myöhemmin, hyvin vaikeassa elämänkriisissä tutustuin erääseen pappiin, jonka kanssa keskustelin kuukausittain kahden vuoden ajan uskosta ja elämästä. (Uskonnollisissa piireissä tätä sanottaisiin sielunhoidoksi, itse kutsuisin sitä matkakumppanuudeksi.) Vasta näissä keskusteluissa, 20 vuotta srk-nuoriajan jälkeen vapauduin syyllisyydestä ja helvetinpelosta, löysin uuden armollisen tavan ajatella Jumalasta ja elämästä. Keskustelut muuttivat ajatteluani olennaisesti.

Kai nämä homokeskustelut ovat tarpeen ihmisille, joille on tärkeää oikea ja väärä, teologisesti sanottuna kysymys synnistä. Minusta on tärkeää, että uskonnon nimissä ei tehdä henkistä väkivaltaa kenellekään, tässä nimenomaisessa tapauksessa omaa identiteettiään etsiville nuorille.

Tuon keskustelun lukeminen sai minut miettimään, olenko nykyisin elämänkatsomukseltani ateisti, aiemmin pidin itseäni agnostikkona. Kerrankin on sellainen elämänkysymys, jonka pohtimiseen voin rauhassa antaa itselleni aikaa. Fundamentalistien kanssa en halua keskustella, koska en näe mitään mieltä keskustella ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat lukkoon lyödyt ja joka perustelee mielipiteensä Raamatulla, jolla ei ole minulle samaa merkitystä kuin hänelle.