Olipa mukava mennä kahtena aamuna valmiiseen aamiaispöytään. (Peräläinen ei ole yhtä paha unikeko kuin minä.)
Palovaroitin alkoi huutaa, kun paistoin pippuripihvejä. Keittiössä on liesituuletin, joka ei toimi. Olen löytänyt itsestäni lihansyöjän. En ole oikein koskaan pitänyt kokolihasta. Viime viikonloppuna jopa tilasin ravintolassa lihaa yli 20 vuoden tauon jälkeen ja se maistui himskutin hyvältä.
Toscakakku paloi uunissa, mutta maistui kävelylenkin jälkeen hyvältä. Tarkoittaako tämä, että huomennakin pitää käydä ensin kävelyllä, jotta palanut toscakakku maistuu?
Koti tuntuu hiljaiselta, kun olen jälleen yksin Peräläisen mentyä kotiinsa. Ei sillä että Peräläinen olisi erityisesti melunnut.
Tässä jutussa on mainiota hiljaista huumoria ja hyvää oloa, hyväksymistä. Ja kävelyhän tekee hyvää joka päivä :).
VastaaPoistaNii..... Vähä se o sillee, et vaik toine ois viereises huonees ni ei tunnu yksinäiselt tai hiljaselt, mut jos se on menny kauemmaks, ni olotila hiipii päälle.
VastaaPoistaEi sen aina tarvitse olla täydellistä, tai onnistua viimeisen päälle, ollakseen maittavaa.
VastaaPoistaOn sitten kakkua tai elämää.
Mukavasti hymyilytti postauksesi täälläkin.