maanantai 3. tammikuuta 2011

Seinät alkavat kaatua päälle. Olen ollut kotona riittävän ajan. Talossa ei ole juuri nyt erityistä hommaa, varsinkaan kun ei huvita maalata.

Olen pohtinut paljon viimeisen parin vuoden aikana, missä minua tarvittaisiin. Lapset ovat maailmalla eivätkä enää tarvitse minua päivittäin. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä enkä vain puuhastella itsekseni. Mietin myös rakkautta, jota koen Peräläisen kanssa. Saan häneltä paljon hyvää elämääni, enkä osaa antaa hänelle enempää rakkautta kuin mitä nyt teen. Sen sijaan voisin jakaa kokemaani rakkautta muille ihmisille.

Heräsin viime viikolla uneen, joka muistutti jo viime keväänä pyörittämästäni ajatuksesta, jota olin pohtinut kesän lopulla ja jonka olin siirtänyt mielessäni tälle keväälle ja lopulta unohtanut. Kyse on masentuneiden vertaistukiryhmän perustamisesta perustaa tälle paikkakunnalle. 

Samana päivänä sattui kummallisia asioita. 

Olin saanut ystävältäni joululahjaksi Owe Wikströmin kirjan Hyvyys ja myötätunto. Aloitin kirjan lukemisen ja huomasin, että kirjassa puhuttiin samasta asiasta. Pyörimme oman napamme ympärillä emmekä huomaa kärsimystä ja ystävyyden tarvetta lähellämme. Asioita, joita voimme omassa ympäristössämme lieventää pienillä teoilla.  Wikströmin mukaan oma-apukirjallisuus tukee keskittymistä itseen. Juuri tätä minä olen tehnyt vuosikausia! Lopulta omat kuvioni ja pääni ovat käyneet tosi pieniksi.

Kesken lukemisen ystäväni soitti ja sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, että on kamalan ahdistunut. Keskustelimme jonkin aikaa hänen asioistaan. 

Tuntui kuin minulle olisi sinä päivänä sormella osoitettu, että tarvitaan kuuntelijaa, tarvitaan lähimmäisiä jakamaan arkea, tarvitaan ystävyyttä. 

Tänään olen soittanut muutaman puhelun ja ryhmäasia on lähtenyt liikkeelle. 

9 kommenttia:

  1. Joskus asiat loksahtelee näin hyvin.

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Nyt vielä toivon sinulle hyviä ja sopivia vastuun jakajia siihen ryhmään, ettei kaikki riipu yksin sinusta niin, että uuvut. Aivan varmasti tuollaiselle ryhmälle on paljon tarvetta.

    VastaaPoista
  3. Hienoa! Rohkeutta vaan viedä asiaa eteenpäin. Olet uljas nainen.

    VastaaPoista
  4. Aika havahduttava tuo Wikströmin ajatus, ja varmaan myös totta - ainakin toisten huoliin ja hätään havahtuminen tuo suhteellisuudentajua omiinkin murheisiin.
    Hienoa että myös toimit, meitä jahkailijoita kyllä riittää!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyvältä, uskon kyllä että tuollainen työ auttaa sekä muita että itseä. Kiitos kirjavinkistä.

    VastaaPoista
  6. Tosi hieno homma! Mutta muista myös ettet itse sitten uuvu :)
    Kyllä kuuntelijoita tarvitaan ja ihmisiä joilla olisi aikaa, huomasin sen itse, kun työttömänä oli aikaa toisillekin antaa. Nyt on pystynyt siihen vähemmän, kun ei omat voimavarat riitä oikein muuhun kuin omaan elämään.

    VastaaPoista
  7. En aio ryhmästä jokaviikkoista enkä ala miksikään neuvojaksi vaan kyse on vertaistukiryhmästä, jossa jaetaan kokemuksia. Olen vuosikausia vetänyt erilaisia ryhmiä, uskon tämänkin menevän omalla painollaan.

    VastaaPoista
  8. Luin muutama viikko sitten postaustasi, jossa kerroit ostaneesi halkoja viimeisillä rahoillasi. Ja sitten viittasit jotenkin siihen, että sulla ei ole rahaa lahjojen antamiseen. Mieleeni tuli, että olisihan sulla aikaa annettavaksi. No, näköjään itse olet tullut samaan johtopäätökseen.

    VastaaPoista
  9. Olet niin oikealla asialla!
    -SatuSanna

    VastaaPoista