erittäin hyvä, täydellinen

Nettimaailmassa mennään linkin kautta toiseen. Löysin uuden, mielenkiintoisen blogin,  Kädellisen päiväkirja, josta en malta olla lainaamatta tekstiä, joka tänään kosketti minua.

Täydellisyyden tavoittelu on sitä, että yrittää epätoivon vimmalla olla sotkematta mitään mitä sitten pitäisi siivota. Mutta sotkusta näkee, että elämää oikeasti eletään. (...) Täydellisyyden tavoittelu on ilkeä, jähmettynyt idealismin muoto, kun taas sotku on taiteilijan tosiystävä. Meidän pitää saada sotkuja aikaan, että saisimme tietää keitä oikein olemme ja miksi olemme täällä - ja siksi toisekseen, että saisimme tietää mistä meidän tulee kirjoittaa. 


Ihmisestä on viime kädessä mahdollista pitää juuri hänen virheittensä takia. 


Jotain tällaista olen tällä viikolla kokenut ja miettinyt, kun olen tuskaillut omien raha-asioideni kanssa. Olen joutunut menemään itsessäni tuolle täydellisyyden tavoittelun alueelle ja huomaamaan, että olen möhlinyt, vaikka olen luullut osaavani hoitaa omat raha-asiani. 


Minuun on jo lapsesta saakka kasvanut sellainen usko, että en kelpaa, jollen ole täydellinen. Olen taipunut milloin kenenkin toiveiden mukaan tullakseni hyväksytyksi ja oma minäni on hukkunut tuohon suohon. Narsistisen äidin tyttärenä oppii erittäin hyvin tällaisia asioita. Terapian avulla olen hitaasti tajunnut, kuka olen sekä sen, että saan olla oma itseni. Edelleen opettelen kelpaamaan itselleni. Siitä voinko tulla rakastetuksi naisena, omana itsenäni, en ole ollenkaan vakuuttunut. Olen niin paljon kuullut ja kokenut elämäni aikana, kuinka vaikea ja mahdoton ihminen olen (kun en ole toiminut toisen tahdon mukaan). Peräläisen kanssa opettelen varovasti ja haparoiden itselleni uudenlaista tapaa olla suhteessa, olla minä, ei-täydellisenä. Jotain erittäin kaunista on tapahtunutkin.