äh ja ravistus

Olen tänään tuntenut itseni käsittämättömän onnelliseksi. Olen asettunut tähän taloon, talvikaan ei tunnu kamalalta, iloitsen tästä paikasta, olen löytänyt ihanan miehen, asiat ovat kaikinpuolin hyvin, tietääkseni lapsillakin. Tänne muutto oli oikea ratkaisu.

Mistä pirusta hiipiikään mieleen ajatus, että onni ei kestä kauaa, kohta multa otetaan jotain pois. Onko niin että kun on aiemmin elämässä tullut eteen tulvimalla vaikeuksia ja raskaita asioita, ei uskalla luottaa siihen, että minulla olisi oikeasti kääntymässä uusi lehti? Tiedän että minullakin oikeus hyvään oloon ja onneen enkä halua pilata sitä pelkäämällä turhia.

lämpötiloja

Huushollissani oli aamulla 14 astetta lämmintä. Oli pakko laittaa vaatteet heti päälle ja tyhjentää uunin tuhkaluukku, jotta pääsin lämmittämään. T.H. Peräläinen on ehdotellut erinäisiä kertoja pattereiden päälle laittamista. Tänään annoin periksi, laitoin tosin ne sen verran pienelle, että ne menevät päälle ehkä noin 18 asteessa. Koirallakin oli aamupisun jälkeen niin kylmä, että se kerjäsi täristen syliin. Hyvä että täällä ei asu muita kuin minä - ei ole kylmän valittajia. Odotan joulumyyntien alkamista, koska ainakin viime vuonna eräässä marketissa oli huopatossuhuovasta tehtyjä lipokkaita. Haluan sellaiset.

Tuhkien tyhjentäminen heti alkuun aamulla oli tarpeen siksi, että siivosin tänään. Kaikki irtoavat tekstiilit alakerrasta olivat ulkona tuulettumassa. Pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Leevien musiikki auttoi työn teossa. Huomaan että puulämmitys tuottaa pölyä ja roskaa sisälle. Eikä tuo koirakaan ihan viaton ole.

Täällä elämisessä ilahduttaa mm. se, että aika ajoin on kaikenlaista ensimmäistä kertaa. Tänään lämmitin saunan ensimmäistä kertaa pakkasella ja lumen ollessa maassa.  Veden ja puiden kantamiseen ja varsinaiseen lämmitykseen menee muutamia tunteja. Aivan toisenlaista kuin kääntää nappulasta kiuas päälle. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä kaipaan sitäkin.) Miten ihana olikaan tänään sujahtaa kylmästä lämpimään saunaan. Välillä seisoskelin saunan terassilla jäähdyttelemässä, katselin pihalyhtyjä ja ihmettelin valkeutta.

valkoista

Täälläkin satoi lunta. Olen koko syksyn pelännyt lumen tuloa. Olen selittänyt itselleni, etten pidä lumesta enkä pakkasesta. Viime talvi oli ihana, kun oli lunta ja pakkasta. Hankalaa oli lähinnä siksi, ettei minulla ollut autoa ja bussiyhteydet keskustaan olivat surkeat. Lisäksi otti pattiin raahata tavaroita hiki selkää pitkin valuen talvipalttoossa kuumassa bussissa. Yritin vakuutella itselleni, että hyvinhän tämä sujuu näinkin ja samalla kaipasin autoilijan helppoa elämää.

Luminen mäjentöppäre näyttää kauniilta. Erilaiselta kuin kesällä, mutta tykkään tästä paikasta tällaisenakin. Aamupäivällä työntelin innoissani uutta lumikolaa pitkin suurta pihaani. On ihan erilaista tehdä lumitöitä omassa pihassa kuin rivitalon yhteisillä alueilla kunnollisten naapurien paheksunnan väreillessä hankien yllä. Minä kun en yleensä toimeentunut lumitöihin ensimmäisten valonsäteiden aikaan tai heti tuiskun tauottua.

Illalla tulin kotiini kävellen pimeässä, joka lumesta ja kuutamosta johtuen olikin valoisaa. Lyhtyjen kynttilät toivottivat minut tervetulleiksi omaan pihaan.

kasan syvin olemus

Tiedättehän kun eri paikkohin alkaa ilmestyä kasoja, joita ei saa siivotuksi pois. Tänään havahduin siihen, miksi stressaan kasoista. Yhtä hyvin voin ajatella, että olen ihminen, jolla tavarat kasaantuu ja joskus ne siirtyvät jonnekin, kunnes taas tulee uusia kasoja. Kasat ovat osa minun elämääni.

aikataulutonta elämää

Aamulla oli sellainen olo, että olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mitä  valitsisi? Lopulta päädyin järjestelemään paikkoja. Olihan sekin tarpeellista.

En tarvitse nykyisin pahemmin almanakkaa. Viikon aikana on kaksi harrastusmenoa, ei muuta. Koska en katsele almanakkaa, en muista normaalista poikkeavia asioita. Taannoin unohdin mennä hammaslääkäriin. Siitä tuli 35 €:n lasku, jota tässä rahatilanteessa en olisi ollenkaan kaivannut. Eilen istuin kaikessa rauhassa tietsikka sylissä, kun puhelin pärähti muistutuksen. Kerkesin nähdä vain merkinnän hammaslääkäri 14.30 ja naista vietiin. Ajoin pikavauhtia terveyskeskukseen kuullakseni, että aika on seuraavana päivänä. Olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Aamupäivällä puhelin muistutti uudelleen asiasta. Ilman muistutusta olisin unohtanut jälleen kerran.

miltä menninkäiset näyttää?

Kysyin keramiikassa tänään, miltä menninkäinen näyttää. Kukaan ei sanonut mitään, ei kerrassaan mitään. Sanoin heille : "Miksette sano mitään." Taas hiljaisuus ja puhe jatkui muista asioista. Tein sitten taas naisen.

kuvaviikonloppu

Viikonlopun olin katselemassa luontokuvia, erityisesti perhosten kuvia. T.H. Peräläinen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden elämääni (itsensä lisäksi). Olen minä kuvannut ennenkin, mutta nyt olen saanut oppia kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä. Huomasin jälleen kerran, kuinka kamalan itsekriittinen olen. Ikinä ei olisi tullut mieleen näyttää omia kuvia tuollaisessa harrastajaporukassa, mutta katsellessani eräiden kuvia, ajattelin että ei mun kuvissani mitään hävettävää ole. Täällä blogissa kuvien julkaisemiseen on onneksi tosi matala kynnys.

Katselin satakuntalaista maisemaa avoimin silmin ja näin kaikkea rumaa. Ihmisten takapihoilla on vaikka mitä kamalaa roinaa. On eri tavoin rumia taloja. Puhumattakaan teollisuusrakennuksista ja muista julkisista rakennuksista. Tämä kaikki rumuus olisi osaltaan myös mielenkiintoinen kuvauksen kohde.