Vaikka onkin ihan ok, että on lunta, en oikein välitä siitä, että nyt jo alkaa pakkaset ja oikea talvi. Vanhassa talossa tuntuu vetoa ja kylmää siellä täällä, vaikka patterit ovatkin päällä. Kummasti aamulla tulee lisättyä kalsarit yöpaidan alle ja sukkia jalkaan. Onneksi peitto on paksu ja lämmin. Mietin pitäisikö mulla olla jo kahdet villasukat päällekkäin sisällä ennen kuin saan ne ihanat, lämpimät huopalipokkaat. Aluspaitaakin kaipailen, minä kun ensimmäiseksi palelen selästä.
Tilasin tänään kymmenen kuutiota koivuhalkoja. Liiterissä on vielä pari kuutiota, mutta ne hupenevat pakkasilla kovaa vauhtia. Peräläinen kertoi katselleensa huolestuneena mun puupinojen vähenemistä. Tuntuuu liikuttavalta, että toinen ihminen on huolissaan mun asioistani. Olen niin tottunut hoitamaan itse kaiken. No, kyllähän isäkin huolehtii. Hän tuli perjantaina oikein varta vasten tänne siksi, että laitettiin lämmitin vesipumpun viereen. (Samassa tilassa oleva patteri hohkasi kuumuutta.) Itse olin ajatellut tehdä sen homman vasta lauantaina. Peräläisen ja isän huolehtimisella on kuitenkin vissi ero. Isä on huolehtinut omalla tavallaan mun asioista aina, Peräläisestä en ole tiennyt mitään ennen tätä syksyä. Kaiken huolehtimisen keskellä en halua olla sormi suussa oleva nainen, joka ei pärjää ilman miesten apua. Pyydän apua, kun tarvitsen sitä. Ja olen liikuttunut Peräläisen huolenpidosta.
MInäkin olen sinnitellyt viimeiset parikymmentä vuotta kantaen kaikesta vastuun yksin, ja saanut siitä kertakaikkisen tarpeekseni. Otan suurella ilolla ja kiitollisuudella vastaan kaiken avun ja huolehtimisen mitä minulle tarjotaan! Antaa tulla vaan, tänne mahtuu, vajetta on! Ylipäätään en ymmärrä nykypäivän naisten vimmaa selvitä yksin ja pitää miesten tarjoamaa apua tai sen vastaanottamista jotenkin omaa arvoa halventavana. Avun antaminen ja sen vastaanottaminen tekee kaikille osapuolille hyvää. Emme selviä ilman toisiamme, ja jos tänään annan apua, huomenna olen sen tarpeessa ja toisinpäin. Antaa hyvän kiertää.
VastaaPoistaOlen opetellut ajattelemaan niin, että minun ei tarvitse antaa apua takaisin sille, jolta olen sitä saanut, vaan avun ja hyvän voi laittaa kiertämään. Valitattavasti kohdalleni on sattunut myös ihmisiä, jotka mielellään ottavat vastaan antamatta itse koskaan mitään.
VastaaPoista