En malta olla hehkuttamatta vielä saunaa. Olen aina tykännyt saunomisesta, mutta vasta täällä minulla on kunnon sauna. Puukiuasta ei voita mikään, niin se vaan on. Minusta on mielenkiintoista, miten tuollainen tila lämpiää parissa tunnissa -12 asteesta sataan asteeseen. Raoista tulee kylmää ilmaa sisälle ja lattian rajassa on viileää, mutta se ei haittaa. Ilma pysyy raikkaana ja lämpötilaero tuo sopivasti kosteutta. Eilen otin parit kovat löylyt ja menin seisoskelemaan alasti lumisateeseen. Kauempana näkyivät kylän valot. Omassa pihassa lyhdyt. Kuulin kuinka hiutaleet putosivat maahan. Mikä kokemus!
Sauna on minulle meditatiivinen paikka. Siellä olen tietoisesti täysin läsnä omassa kehossani. Keskityn nauttimiseen. Minä tupsuttelen saunoessa kaikenlaista ihanaa iholle. Pesen itseni hyväntuoksuisella saippualla, teen kasvoille naamion, joskus sivelen itseni hunajalla, joskus kuorintavoiteella ja annan hoitojen vaikuttaa. Suosikkini on muuten Body Shophin Moringa-kuorintavoide, koska sen voi antaa olla iholla löylyssä ja siitä jää ihanan pehmeä ja hyvän tuoksuinen iho, jota ei tarvitse rasvata.
Saunomiseen kuuluu minulla ehdottomasti oluen juonti. Sähkösauna-aikaan join muutaman oluen saunan jälkeen. Nyt juon ensimmäisen jo saunoessa, koska käytän siihen ainakin kaksi kertaa enemmän aikaa kuin ennen. Sähkösaunassa otin parit kunnon löylyt ja sitten pois. Täällä saunan lämmittäminen on sen verran työlästä, että siellä pitää myös olla kunnolla, eikä vain käydä. Saunoessa tulee jano ja mikä sen parempaa saunajuomaa kuin kylmä olut.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
hukassa
Muuttamisen jälkeisessä elämässä on rasittavaa, kun ei löydä tavaroita. Tänään olen hakenut adventtikynttelikköä ja katsonut samat paikat moneen kertaan. Kyllähän se löytyi, kun aikani komppasin, ja ihan loogisesta paikastakin. Sitten pengoin kynttelikköön kuuluvaa muuntajaa, joka lopulta löytyi ulkovarastosta. Harmikseni kynttelikön lamput eivät pala samalla tavalla. Ne on jotain eri wattia, vissiin? Luotan Peräläisen osaavan neuvoa minua kaupassa, että löydän kauniisti palavat uudet lamput.
Olen viikkokaupalla hakenut korvistelinettäni, jossa oli lukusia korviksia kiinni. Makasin jo yläkerran lattialla ja katselin sängyn allekin. Eipä ollut. Melkein aloin itkemään. Ne eivät ilmeisestikään ole enää raidallisessa pahvilaatikossa, vaan olen siirtänyt ne sieltä jonnekin. Mikähän olisi se järkevä jonnekin, johon olen laittanut ne? Korvisten katoaminen harmittaa minua tosi paljon, koska tykkään käyttää päivittäin erilaisia korviksia.
En olisi uskonut, että ulkosaunan lämmitys tuottaa minulle näin paljon iloa talvellakin. On mukava valmistella puuhaa jo päivällä kantamalla puita saunalle, ladata ne kiukaan ja padan alle odottamaan lämmitystä. Vedet nostan saunan vieressä olevasta kaivosta. Pimeällä käyn lyhtyjen loistaessa pihalla lisäämässä puita pesään ja odotan lämpiämistä. Sitten kipaisen pakkasessa kuumaan saunaan.
Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.
Olen viikkokaupalla hakenut korvistelinettäni, jossa oli lukusia korviksia kiinni. Makasin jo yläkerran lattialla ja katselin sängyn allekin. Eipä ollut. Melkein aloin itkemään. Ne eivät ilmeisestikään ole enää raidallisessa pahvilaatikossa, vaan olen siirtänyt ne sieltä jonnekin. Mikähän olisi se järkevä jonnekin, johon olen laittanut ne? Korvisten katoaminen harmittaa minua tosi paljon, koska tykkään käyttää päivittäin erilaisia korviksia.
En olisi uskonut, että ulkosaunan lämmitys tuottaa minulle näin paljon iloa talvellakin. On mukava valmistella puuhaa jo päivällä kantamalla puita saunalle, ladata ne kiukaan ja padan alle odottamaan lämmitystä. Vedet nostan saunan vieressä olevasta kaivosta. Pimeällä käyn lyhtyjen loistaessa pihalla lisäämässä puita pesään ja odotan lämpiämistä. Sitten kipaisen pakkasessa kuumaan saunaan.
Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.
perjantai 26. marraskuuta 2010
nonni
Etsimäni lipokkaat löytyivät tänään täältä . Ovat Lahtisen huopatehtaan valmistamat. Olisin halunnut punaiset, mutta liikkeessä ei ollut sopivaa kokoa. Nyt ei jalkoja palele sisällä. Oikeastaan kannalliset tällaiset olisivat aika hyvät saunatossut...
Nyt oli sopiva aika tälle jo kesällä ostetulle pöytäliinalle.
torstai 25. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
kirjoittaja
Kaksi päivää olen pää höyryten kirjoittanut viimeistä luovan kirjoittamisen opintotehtävää, kaunokirjallista esseetä. Jonkinlaisen kirjoitelman olen saanut aikaiseksi aiheesta Hidastamisesta läsnäoloon. En ole varma, onko kirjoitelmani essee, mutta toivon kovasti sen olevan. Minulle on sama minkä arvosanan siitä saan, pääasia on että saan merkinnän opintokokonaisuudesta.
Kuvittelin luovan kirjoittamisen opiskelusta olevan apua ja innoitusta omaan kirjoittamiseen. On kuitenkin käynyt päinvastoin. Ei yliopisto-opinnot valmista ihmistä kirjoittamaan. (Mahtavatko valmentaa mihinkään muuhunkaan konkreettiseen?) Minulle ei ole ollut mitään hyötyä siitä, että selkeä asia on pilkottu monimutkaisiin osiin, joista luennoitsija on sitten kuivasti puhunut. Minä olen ehkä ollut valveutuneempi (hhe heh, ironiaa) näissä asioissa kuin juuri lukiosta päässeet, jotka ovat olleet mukana kursseilla. Minua on kirjoittamisessa eniten auttanut tutustuminen Natalie Goldbergin ajatteluun. Hänellä on runsaasti harjoituksia, jotka auttavat kirjoittajaa eteenpäin. Luovan kirjoittamisen opiskelu on jopa tukkinut kirjoittamistani. Toki pakolliset, arvosteltavat tehtävät ovat kehittäneet omaa ilmaisua. Samaan olisi varmaan päästy mielekkäämmälläkin tavalla kuin torkkumalla Porin työväenopiston luokassa vajaa kolme tuntia joka maanantai noin vuoden ajan.
Kuvittelin luovan kirjoittamisen opiskelusta olevan apua ja innoitusta omaan kirjoittamiseen. On kuitenkin käynyt päinvastoin. Ei yliopisto-opinnot valmista ihmistä kirjoittamaan. (Mahtavatko valmentaa mihinkään muuhunkaan konkreettiseen?) Minulle ei ole ollut mitään hyötyä siitä, että selkeä asia on pilkottu monimutkaisiin osiin, joista luennoitsija on sitten kuivasti puhunut. Minä olen ehkä ollut valveutuneempi (hhe heh, ironiaa) näissä asioissa kuin juuri lukiosta päässeet, jotka ovat olleet mukana kursseilla. Minua on kirjoittamisessa eniten auttanut tutustuminen Natalie Goldbergin ajatteluun. Hänellä on runsaasti harjoituksia, jotka auttavat kirjoittajaa eteenpäin. Luovan kirjoittamisen opiskelu on jopa tukkinut kirjoittamistani. Toki pakolliset, arvosteltavat tehtävät ovat kehittäneet omaa ilmaisua. Samaan olisi varmaan päästy mielekkäämmälläkin tavalla kuin torkkumalla Porin työväenopiston luokassa vajaa kolme tuntia joka maanantai noin vuoden ajan.
maanantai 22. marraskuuta 2010
pökköä pesään
Vaikka onkin ihan ok, että on lunta, en oikein välitä siitä, että nyt jo alkaa pakkaset ja oikea talvi. Vanhassa talossa tuntuu vetoa ja kylmää siellä täällä, vaikka patterit ovatkin päällä. Kummasti aamulla tulee lisättyä kalsarit yöpaidan alle ja sukkia jalkaan. Onneksi peitto on paksu ja lämmin. Mietin pitäisikö mulla olla jo kahdet villasukat päällekkäin sisällä ennen kuin saan ne ihanat, lämpimät huopalipokkaat. Aluspaitaakin kaipailen, minä kun ensimmäiseksi palelen selästä.
Tilasin tänään kymmenen kuutiota koivuhalkoja. Liiterissä on vielä pari kuutiota, mutta ne hupenevat pakkasilla kovaa vauhtia. Peräläinen kertoi katselleensa huolestuneena mun puupinojen vähenemistä. Tuntuuu liikuttavalta, että toinen ihminen on huolissaan mun asioistani. Olen niin tottunut hoitamaan itse kaiken. No, kyllähän isäkin huolehtii. Hän tuli perjantaina oikein varta vasten tänne siksi, että laitettiin lämmitin vesipumpun viereen. (Samassa tilassa oleva patteri hohkasi kuumuutta.) Itse olin ajatellut tehdä sen homman vasta lauantaina. Peräläisen ja isän huolehtimisella on kuitenkin vissi ero. Isä on huolehtinut omalla tavallaan mun asioista aina, Peräläisestä en ole tiennyt mitään ennen tätä syksyä. Kaiken huolehtimisen keskellä en halua olla sormi suussa oleva nainen, joka ei pärjää ilman miesten apua. Pyydän apua, kun tarvitsen sitä. Ja olen liikuttunut Peräläisen huolenpidosta.
Tilasin tänään kymmenen kuutiota koivuhalkoja. Liiterissä on vielä pari kuutiota, mutta ne hupenevat pakkasilla kovaa vauhtia. Peräläinen kertoi katselleensa huolestuneena mun puupinojen vähenemistä. Tuntuuu liikuttavalta, että toinen ihminen on huolissaan mun asioistani. Olen niin tottunut hoitamaan itse kaiken. No, kyllähän isäkin huolehtii. Hän tuli perjantaina oikein varta vasten tänne siksi, että laitettiin lämmitin vesipumpun viereen. (Samassa tilassa oleva patteri hohkasi kuumuutta.) Itse olin ajatellut tehdä sen homman vasta lauantaina. Peräläisen ja isän huolehtimisella on kuitenkin vissi ero. Isä on huolehtinut omalla tavallaan mun asioista aina, Peräläisestä en ole tiennyt mitään ennen tätä syksyä. Kaiken huolehtimisen keskellä en halua olla sormi suussa oleva nainen, joka ei pärjää ilman miesten apua. Pyydän apua, kun tarvitsen sitä. Ja olen liikuttunut Peräläisen huolenpidosta.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
äh ja ravistus
Olen tänään tuntenut itseni käsittämättömän onnelliseksi. Olen asettunut tähän taloon, talvikaan ei tunnu kamalalta, iloitsen tästä paikasta, olen löytänyt ihanan miehen, asiat ovat kaikinpuolin hyvin, tietääkseni lapsillakin. Tänne muutto oli oikea ratkaisu.
Mistä pirusta hiipiikään mieleen ajatus, että onni ei kestä kauaa, kohta multa otetaan jotain pois. Onko niin että kun on aiemmin elämässä tullut eteen tulvimalla vaikeuksia ja raskaita asioita, ei uskalla luottaa siihen, että minulla olisi oikeasti kääntymässä uusi lehti? Tiedän että minullakin oikeus hyvään oloon ja onneen enkä halua pilata sitä pelkäämällä turhia.
Mistä pirusta hiipiikään mieleen ajatus, että onni ei kestä kauaa, kohta multa otetaan jotain pois. Onko niin että kun on aiemmin elämässä tullut eteen tulvimalla vaikeuksia ja raskaita asioita, ei uskalla luottaa siihen, että minulla olisi oikeasti kääntymässä uusi lehti? Tiedän että minullakin oikeus hyvään oloon ja onneen enkä halua pilata sitä pelkäämällä turhia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)