Kun raotin aamulla peittoa, tuntui kylmältä. Mittari oli sisällä +16°, ulkona -25°. Ei mikään ihme, että oli viileää. Meni kahteen saakka ennen kuin väsymys ja tokkura päästäni kaikkosi. Ihmettelen oloani. Kyllä ihmisen pitäisi kymmentuntisten unien jälkeen olla pirteä, mutta en muista koska olisin herännyt pirteänä. Yölääkevähennys on menossa.
Luin netistä kaiken mahdollisen kilpirauhasen toiminnasta. Minulla todettiin vajaatoiminta kuusi vuotta sitten. Yhtäkkiä viime syksynä lääkettä olikin liikaa. Onko tämä nyt liikatoimintaa vai mitä? Mistään en löytänyt tekstiä, mikä sopisi mun tilanteeseeni. Jos tämä on tuttua jollekin lukijalleni, kertoisitko omista kokemuksistani. Ilmeisesti tämä tilanne osaltaan myös väsyttää. Joka tapauksessa arvojen tasaantuminen vie aikaa.
Tänään tulee teemalta dokumenttielokuva pölynimurikauppiaista. Juuri kuluneella viikolla puhuimme Peräläisen kanssa aiheesta ja hän viittasi kyseiseen ohjelmaan.
lauantai 15. tammikuuta 2011
perjantai 14. tammikuuta 2011
torstai 13. tammikuuta 2011
aikaisin ylhäällä
Molemmat yleisönosastotekstini julkaistiin! Satakunnassa niistä ei yleensä seuraa mitään.
Sain tänään kammettua itseni ylös jo 7.30, mikä on minulle t o d e l l a harvinaista. Syynä oli se että nukuin huonosti koko yön ja kyllästyin pyörimään sängyssä. Niin olin sitten laboratoriossa verikokeissa kahdeksan jälkeen. Lääkäri määräsi minut taannoin kaksi viikkoa lääkemuutoksen jälkeen (Thyroxin) labrakokeisiin. Eihän siinä vaiheessa näe yhtään mitään, koska muutos on hidas. Niinpä olen venyttänyt labraan menoa parilla kuukaudella. Porissa minulta otettiin aina kolme arvoa, nyt tämä vaari oli määrännyt otettavaksi vain yhden arvon. Toivottavasti en sairastu mihinkään flunssaa vakavampaan, koska täällä on lääkäritilanne todella huono.
Katsoin aamupäivän eilen tallentamiani ohjelmia, Greyn anatomiaa ja dokumenttia Markku Koivistosta. En yleensä katso tv:tä päivällä, varsinkaan aamupäivällä. Tuntui ihan hölmöltä istua tv:n ääressä siihen aikaan, mutta eipä huvittanut tehdä muutakaan - kuten kolata jälleen kerran pihaa.
Kunpa jotenkin saisin nukkumisen ruotuun, että heräisin aamulla aikaisemmin. Jos otan illalla vähemmän lääkkeitä, nukun todella huonosti. Jos otan normiannoksen, nukun hyvin 10 tuntia tai enemmän. Jatkan kokeilujani. Nyt sentään tajuan tallentaa tv ohjelmia, etten valvo niidne vuoksi.
Sain tänään kammettua itseni ylös jo 7.30, mikä on minulle t o d e l l a harvinaista. Syynä oli se että nukuin huonosti koko yön ja kyllästyin pyörimään sängyssä. Niin olin sitten laboratoriossa verikokeissa kahdeksan jälkeen. Lääkäri määräsi minut taannoin kaksi viikkoa lääkemuutoksen jälkeen (Thyroxin) labrakokeisiin. Eihän siinä vaiheessa näe yhtään mitään, koska muutos on hidas. Niinpä olen venyttänyt labraan menoa parilla kuukaudella. Porissa minulta otettiin aina kolme arvoa, nyt tämä vaari oli määrännyt otettavaksi vain yhden arvon. Toivottavasti en sairastu mihinkään flunssaa vakavampaan, koska täällä on lääkäritilanne todella huono.
Katsoin aamupäivän eilen tallentamiani ohjelmia, Greyn anatomiaa ja dokumenttia Markku Koivistosta. En yleensä katso tv:tä päivällä, varsinkaan aamupäivällä. Tuntui ihan hölmöltä istua tv:n ääressä siihen aikaan, mutta eipä huvittanut tehdä muutakaan - kuten kolata jälleen kerran pihaa.
Kunpa jotenkin saisin nukkumisen ruotuun, että heräisin aamulla aikaisemmin. Jos otan illalla vähemmän lääkkeitä, nukun todella huonosti. Jos otan normiannoksen, nukun hyvin 10 tuntia tai enemmän. Jatkan kokeilujani. Nyt sentään tajuan tallentaa tv ohjelmia, etten valvo niidne vuoksi.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
ajelulla
Kyllä ihmisillä on sitten kummallisia töitä. Vaihteeksi taas kolasin pihaa ja vieressä kulkevaa pikkutietä ajoi hitaasti uuden karhea Volvo. Yleensä tässä ei ole pahemmin liikennettä eikä kukaan tuntematon poikkea pihaani. No, tämäpä kääntyikin pihaan, ilmeisesti kun näki mun olevan siinä. Autosta tuli ulos nelikymppinen mies, joka alkoi myydä minulle uusia kattopeltejä, ikkunoita ja seinälautoja. Selitin hänelle, että kattomaalit on jo, en aio vaihtaa katon materiaalia, ikkunat aion itse kunnostaa, en vaihtaa ja seinille en tee mitään. Ihme kyllä, hän uskoi ilman sen kummempia jankkaamisia ja jatkoi matkaansa.
On tuokin työ, ajella maaseudulla pikkuteitä ja kytätä, missä olisi oikein huonokuntoisen näköinen talo ja kun löytää sellaisen, mennä sinne sitten tyrkyttämään peruskorjaustarpeita. Toisaalta, ajelen minäkin välillä huvikseni pikkuteitä ja kyttään ihmisten taloja ja pihoja. Voisihan siitä ottaa rahaa ja selittää sitten työnantajalle, että ei ollut kiinnostuneita ostajia.
On tuokin työ, ajella maaseudulla pikkuteitä ja kytätä, missä olisi oikein huonokuntoisen näköinen talo ja kun löytää sellaisen, mennä sinne sitten tyrkyttämään peruskorjaustarpeita. Toisaalta, ajelen minäkin välillä huvikseni pikkuteitä ja kyttään ihmisten taloja ja pihoja. Voisihan siitä ottaa rahaa ja selittää sitten työnantajalle, että ei ollut kiinnostuneita ostajia.
tiistai 11. tammikuuta 2011
minä tein sen
Kirjoitin tänään kaksi yleisönosastokirjoitusta. Yhden paikalliseen lehteen kunnan teiden hoidosta sekä energiajätteen keräämisestä. Toisen Satakunnan Kansaan eilisestä kolumnista. Näin kirjoitin:
Maisematutkija Eeva Sinerjoki paljastaa kolumnissaan (SK 10.1.) kovin vanhanaikaisen käsityksensä mielialalääkkeistä. Hän vertaa niiden vaikutusta alkoholiin ja huumeisiin, jotka saavat aikaan ihmiselle euforisen olon. Huumeista minulla ei ole kokemusta, enkä alkoholistakaan ole saanut koskaan euforista oloa, lähinnä rentoutuneen ja miellyttävän olotilan, joskus jopa huonon olon. Olen syönyt erilaisia mielialalääkkeitä vuosien ajan enkä ole koskaan saanut niistä Sinerjoen kuvaamaa euforista oloa. Jos niillä olisi sen kaltainen vaikutus, niitä syötäisiin varmaan tuhatkertaisesti nykyiseen verrattuna, mikä sekin on tilastoiden mukaan paljon. Jos näin olisi luulisin että masennuslääkkeitä liikkuisi laittomassa katukaupassa melkoisesti, nyt ne eivät kiinnosta pillereistä huumaavaa vaikutusta hakevia.
Tutkijankin kannattaa tutustua alan tutkimukseen, jota on tarjolla helposti saatavana myös netissä, ennen kuin kirjoittaa kolumnia lehteen. Mielialalääkkeet toimivat tyystin toisella tavalla kuin Sinerjoki väittää. Masennus ei ole kiinni yksilön asenteista tai henkisestä tilasta. Jos se olisi, tuskin maassamme olisi näin paljon masentuneita. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei halua tieten tahtoen sairastua masennukseen, monet kuitenkin sairastuvat tahtomattaan.
Nyt odottelen mielenkiinnolla, julkaistaanko kirjoitukseni.
blogimaailmasta
Lumikon kirjoitus sai minut miettimään blogimaailmaa. Tunnustan heti kättelyssä, että olen nettiriippuvainen ja vietän koneen äärellä päivittäin useita tunteja. Onneksi en varasta keneltäkään aikaa. Pari päivää sitten julkaistu tutkimus paljasti, että työntekijät käyttävät päivittäisestä työajastaan 40 minuuttia työhön liittymättömään netin selaamiseen.
Seuraan useita blogeja päivittäin. On blogeja, jotka eivät liity erityisesti henkilön omaan elämään, vaan niissä käsitellään joitain aihepiirejä. Toiset ihmiset kertovat hyvinkin tarkasti omasta elämästään, toiset ajatuksistaan ja huomioistaan. Jokainen blogi omalla tyylillään paljastaa kirjoittajastaan jotain persoonallista ja erityistä. Kun avaan blogilista, olen joka kerta iloinen, kun näen lukemistani blogeista uusia päivityksiä.
Luulen että tässä on kyse ihmiselle tyypillisestä uteliaisuudesta toisten ihmisten elämää kohtaan. Ihmissuhteet ovat harventuneet, kyläilykulttuuri kadonnut, elämä pyörii omien asioiden ympärillä eikä viitsitä nähdä vaivaa ihmissuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Blogit iskevät tähän saumaan. Minä elän yksin, ilman työpaikan ihmissuhteita eikä harrastuksiakaan ole pahemmin, en välttämättä tapaa päivittäin ketään. (Nykyisin onneksi Peräläistä, joka tuo tuulahduksen elämästä suuressa maailmassa.) Blogit tarjoavat minulle liittymäkohdan toisiin ihmisiin. Täällä saan jonkinlaisen kontaktin ihmisiin, luen elämästä muualla Suomessa ja ulkomaillakin, seuraan itselleni mielenkiintoisten ihmisten elämää, saan myös uutta tietoa ja vinkkejä. Ilman blogeja elämäni olisi paljon kapeampaa.
Aikoinaan kuljetin oman blogini sivupalkissa listaa seuraamistani blogeista. Luovuin siitä tämän uuden blogini myötä, koska en halua paljastaa kellekään, mitä blogeja luen. Joku lukijani saattaisi pahoittaa mielensä, jos ei löytäisikään omaa blogiaan minun listaltani.
Seuraan useita blogeja päivittäin. On blogeja, jotka eivät liity erityisesti henkilön omaan elämään, vaan niissä käsitellään joitain aihepiirejä. Toiset ihmiset kertovat hyvinkin tarkasti omasta elämästään, toiset ajatuksistaan ja huomioistaan. Jokainen blogi omalla tyylillään paljastaa kirjoittajastaan jotain persoonallista ja erityistä. Kun avaan blogilista, olen joka kerta iloinen, kun näen lukemistani blogeista uusia päivityksiä.
Luulen että tässä on kyse ihmiselle tyypillisestä uteliaisuudesta toisten ihmisten elämää kohtaan. Ihmissuhteet ovat harventuneet, kyläilykulttuuri kadonnut, elämä pyörii omien asioiden ympärillä eikä viitsitä nähdä vaivaa ihmissuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Blogit iskevät tähän saumaan. Minä elän yksin, ilman työpaikan ihmissuhteita eikä harrastuksiakaan ole pahemmin, en välttämättä tapaa päivittäin ketään. (Nykyisin onneksi Peräläistä, joka tuo tuulahduksen elämästä suuressa maailmassa.) Blogit tarjoavat minulle liittymäkohdan toisiin ihmisiin. Täällä saan jonkinlaisen kontaktin ihmisiin, luen elämästä muualla Suomessa ja ulkomaillakin, seuraan itselleni mielenkiintoisten ihmisten elämää, saan myös uutta tietoa ja vinkkejä. Ilman blogeja elämäni olisi paljon kapeampaa.
Aikoinaan kuljetin oman blogini sivupalkissa listaa seuraamistani blogeista. Luovuin siitä tämän uuden blogini myötä, koska en halua paljastaa kellekään, mitä blogeja luen. Joku lukijani saattaisi pahoittaa mielensä, jos ei löytäisikään omaa blogiaan minun listaltani.
maanantai 10. tammikuuta 2011
jopas on tyhmä tutkija
Satakunnan Kansan kolumnisti maisematutkija Eeva Sinerjoki kirjoittaa otsikolla "Sairausalalla pyyhkii hyvin" mm. seuraavasti:
"Psyykkisiin ahdistutiloihin tarkoitetut mielialalääkkeet ovat tulleet jäädäkseen. En onnekseni ole koskaan joutunut syömään tällaisia lääkkeitä, vaikka elämässä on toki ollut runsaasti murhetta ja vaikeuksia. Toiset pakenevat tuskaista oloaan alkoholiin, mutta vaikutusaika on rajallinen. Mielialalääke toimii nähdäkseni samalla tavalla. Pilleri tehoaa elimistössä jonkin aikaa ja sitten on otettava uusi annos. En tiedä koheneeko kenenkään mieliala pillereistä vai onko niiden teho enemmänkin uskon asia. Mieliala on henkinen tila ja siihen vaikuttaa ihmisen elämäntilanne ja asennoituminen. Näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta suomalaiset tuntuvat tarvitsevan henkisen tilansa parantamiseen rutkasti kemiallisia apuaineita. Voidaanko tällöin puhua todellisesta hyvinvoinnista? Pillerien luoma hyvä olo on yhtä keinotekoinen euforia kuin alkoholilla tai muilla päihteillä aikaansaatu."
arrrghhh! Kannattaisi ehkä perehtyä aiheeseen paremmin ennen kuin alkaa kirjoittaa asiattomuuksia lehteen. Satakuntalaiseen saamattomuuteen kuuluu, että tuskinpa kukaan vaivautuu kommentoimaan tätä lehden yleisönosastolla. En minäkään, vaikka kiukuttaakin helkutisti moinen tietämättömyys.
"Psyykkisiin ahdistutiloihin tarkoitetut mielialalääkkeet ovat tulleet jäädäkseen. En onnekseni ole koskaan joutunut syömään tällaisia lääkkeitä, vaikka elämässä on toki ollut runsaasti murhetta ja vaikeuksia. Toiset pakenevat tuskaista oloaan alkoholiin, mutta vaikutusaika on rajallinen. Mielialalääke toimii nähdäkseni samalla tavalla. Pilleri tehoaa elimistössä jonkin aikaa ja sitten on otettava uusi annos. En tiedä koheneeko kenenkään mieliala pillereistä vai onko niiden teho enemmänkin uskon asia. Mieliala on henkinen tila ja siihen vaikuttaa ihmisen elämäntilanne ja asennoituminen. Näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta suomalaiset tuntuvat tarvitsevan henkisen tilansa parantamiseen rutkasti kemiallisia apuaineita. Voidaanko tällöin puhua todellisesta hyvinvoinnista? Pillerien luoma hyvä olo on yhtä keinotekoinen euforia kuin alkoholilla tai muilla päihteillä aikaansaatu."
arrrghhh! Kannattaisi ehkä perehtyä aiheeseen paremmin ennen kuin alkaa kirjoittaa asiattomuuksia lehteen. Satakuntalaiseen saamattomuuteen kuuluu, että tuskinpa kukaan vaivautuu kommentoimaan tätä lehden yleisönosastolla. En minäkään, vaikka kiukuttaakin helkutisti moinen tietämättömyys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)