keskiviikko 8. joulukuuta 2010
edistystä
Edistysaskelia. Sain taulut ja peilit seinille. Heti näyttää asteen kotoisammalta.
Löysin sattumalta kaipaamani talvikengät, joita en voinut millään uskoa heittäneeni pois muutossa. Ne olivat sellaisessa laatikossa, josta ei olisi tullut mieleenikään etsiä niitä. Lohdullista että joskus löytyy jotain ilman, että pitää kääntää kaikki ympäri moneen kertaan. Korvakoruteline on edelleen hukassa.
Jouluradion soiminen taustalla tuo kummasti joulumieltä. Hienoa että kuuluu täällä maallakin.
Tunnisteet:
asuminen,
hidas elämä,
musiikki,
onni,
sisustus
tiistai 7. joulukuuta 2010
ihmetystä
Kummallista ja hienoa. Eletään talven pimeimpiä päiviä, maassa on lunta ja on pakkasta. Kaikkea mitä kammosin pari kuukautta sitten. Tuntui että en kestä marraskuuta enkä joulukuuta. On yllätys itsellenikin, että minä viihdyn täällä ja tässä talossa lumen keskellä. Juuri tällaista elämää olen vuosia kaivannut, mutta tyttöjen muuttohaluttomuuden tähden pysyimme Porissa. Toisaalta en halunnut repiä heitä tutuista kuvioista, kun heidän elämänsä muuten oli kahden kodin ja minun sairasteluiden tähden välillä melko repaleista.
Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.
Kasasin tänään lunta kivijalkaan, jotta se eristäisi kylmää eivätkä lattiat tuntuisi ihan niin vilpoisilta kuin aiemmin. Ihmettelen kuinka paljon enemmän koivuklapeista lähtee lämpöä verrattuna sekapuuhun. Enää ei tarvitse polttaa kuin pesällinen puita ja uuni lämpiää. Puuhellaan ei auta latoa puita koko päivää, riittää kun polttaa puita ruuan laittoa varten.
Tunnisteet:
asuminen,
hidas elämä,
mietintöjä,
muutos,
onni
maanantai 6. joulukuuta 2010
ruma sana
Aamulla tuli yhtäkkiä kova kiire, kun katselin ikkunasta ulos lumista maisemaa. Hoksasin että lippu pitää vetää salkoon. Minulla on kaksi pakollista liputuspäivää, juhannus ja itsenäisyyspäivä. Ekaa kertaa koskaan minulla oli isänmaallinen olo kiskoessani lippua lumisateessa. Ajattelin että on hienoa, kun on oma lippu ja vapaa maa, vaihtoehtohan olisi ryssän lippu. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kahden evakon ja sotaorvon lapsena käytän tätä sanaa tänään.
Toki olen katsonut telkasta rahvaan pakollista ohjelmaa. Soiton alettua alkoi tympiä ihmisten kekkuloiminen ja pistin telkun kiinni. Nautin pirtin kuumuudesta, kun tuli laitettua liikaa puita uuniin. Syön suklaata. Ah, elämää.
Toki olen katsonut telkasta rahvaan pakollista ohjelmaa. Soiton alettua alkoi tympiä ihmisten kekkuloiminen ja pistin telkun kiinni. Nautin pirtin kuumuudesta, kun tuli laitettua liikaa puita uuniin. Syön suklaata. Ah, elämää.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
antenni
Radioni antenni meni hukkaan muutossa ja olen ollut radiopimennossa kesäkuusta saakka. Antenni on siis pieni pätkä sähköjohtoa. Taas oli Peräläinen avuksi ja toi työpaikaltaan minulle uuden pätkän sähköjohtoa. Olen välillä kaivannut radiota, vaikka pääasiassa en pidä taustamelusta ja viihdyn hyvin hiljaisuudessa.
Tänään innostuin virittämään antennin paikalleen ja kiipeilemään sohvan käsinojilla, että sain johdon kirjahyllyn päälle ja asemat kuuluviin. Ystäväni pääkaupunkiseudulla on muutamana adventinaikana kertonut kuuntelevansa jouluradiota. Se ei ole aiemmin kuulunut täällä päin, mikä on harmittanut minua. Nyt tässäkin pirtissä kaikuvat joululaulut tuomassa joulutunnelmaa.
Tänään innostuin virittämään antennin paikalleen ja kiipeilemään sohvan käsinojilla, että sain johdon kirjahyllyn päälle ja asemat kuuluviin. Ystäväni pääkaupunkiseudulla on muutamana adventinaikana kertonut kuuntelevansa jouluradiota. Se ei ole aiemmin kuulunut täällä päin, mikä on harmittanut minua. Nyt tässäkin pirtissä kaikuvat joululaulut tuomassa joulutunnelmaa.
lauantai 4. joulukuuta 2010
klapei
Niinko erellisen postauksen kommentis Enkunalma totes, ny on si raktorin peräkärrylline klapei liiteris ja täti voi lämmittää pirttiään miälinmäärin eikä tartte heti pelät, et puut loppuu. Peräläisen kans huhkittii kovast muutama tunti ja kui ollakkaa valmist tuli, vaik itte ensteks luulin, et puusouvis mennee koko pyhäseutu. Kovasti kiitos Peräläisel avust. Mulla olis yksi menny kaks tai kolme päivää siin hommas.
Rahast viälä. Enkunalma on siinki oikees, et kyl raha riittää kaikkee tarpeellissee. Oon miättiny viime aikaissii ostoksii ja torennu, et vallan hyvin olis pärjänny ilmanki. Et ihan turhaan rahojas laittaa. Paitsi ne tohvelit kyl tarttin. On sitä tarttunu mukkaa muutama joululahjaki. Hyvin tulen toimeen ilman rahhaa pari viikkoa, ko o pakko. Voi täs miättii samal ommii kulutustottumuksiaanki. Paljo olis parantamisen varraa. Tääl maal ei kulu rahhaa ko ruakaa, mut auta armias ko mennee Porrii. Siäl sitä rahhaa vast menneeki. Nyt ei si tehrä Porin reissuja, pittää säästää pensaaki.
Rahast viälä. Enkunalma on siinki oikees, et kyl raha riittää kaikkee tarpeellissee. Oon miättiny viime aikaissii ostoksii ja torennu, et vallan hyvin olis pärjänny ilmanki. Et ihan turhaan rahojas laittaa. Paitsi ne tohvelit kyl tarttin. On sitä tarttunu mukkaa muutama joululahjaki. Hyvin tulen toimeen ilman rahhaa pari viikkoa, ko o pakko. Voi täs miättii samal ommii kulutustottumuksiaanki. Paljo olis parantamisen varraa. Tääl maal ei kulu rahhaa ko ruakaa, mut auta armias ko mennee Porrii. Siäl sitä rahhaa vast menneeki. Nyt ei si tehrä Porin reissuja, pittää säästää pensaaki.
perjantai 3. joulukuuta 2010
pöpö
Joku perhanan pöpö yrittää kovasti käydä kimppuun. Yksinäisen on silti pakko hoitaa omat asiansa, käydä kaupassa, hakea puita, lämmittää ja tehdä ruokaa. Huomenna pitäisi olla tosi timmissä kunnossa, kun pihaan kipataan 10 kuutiota klapeja. Ne on saatava mahdollisimman pian katoksen alle, ettei päälle kasaannu valtavaa määrää lunta. Onneksi Peräläinen on luvannut tulla auttamaan.
Annoin pöpölle periksi sen verran, että autoilin parin kilometrin päähän kauppaan sekä pankkiin hakemaan viimeiset rahat puukuorman tuojalle. Enpä olisi uskonut tämänkään päivän koittavan, nimittäin että menee viimeiset rahat. Olen aina pitänyt itseäni taitavana hoitamaan asioitani, mutta usko alkaa horjua, jos tällainen meno jatkuu.
Annoin pöpölle periksi sen verran, että autoilin parin kilometrin päähän kauppaan sekä pankkiin hakemaan viimeiset rahat puukuorman tuojalle. Enpä olisi uskonut tämänkään päivän koittavan, nimittäin että menee viimeiset rahat. Olen aina pitänyt itseäni taitavana hoitamaan asioitani, mutta usko alkaa horjua, jos tällainen meno jatkuu.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
hukassa 2
Ettei niinku viime tipassa. Minulla on sellainen muistikuva, että sain jonkin verran veromätkyjä. En ole aiemmin toimeentunut tonkimaan papereitani ja selvittämään asiaa. Verohallinnon sivuilta selvisi, että tänään kuuluu maksaa mätkyt. Taas kerran kävin läpi kaikki mahdolliset paikat, jossa kyseisen lapun pitäisi kaiken järjen mukaan olla, vaan eipä ollut. grr. En keksi mihin sen olisin laittanut, taas yksi asia joka on mennyt hukkaan muutossa. grrr. Eipä tässä sitten muuta kuin odottelemaan uutta maksulappua korkojen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
