torstai 9. syyskuuta 2010

tälläi täälä

Ystävä vuosien takaa kävi ihmettelemässä remonttiani ja kotiani. Kerrankin oli ihminen, joka sanoi tulevansa heti, kun soitin ja kysyin käymään. Satakunnassa yleensä jahnataan tällaisia asioita. Tapoihin kuuluu, että ensin avataan kyläily kutsumalla toinen joskus käymään. Se ei vielä tarkoita sitä, että silloin mennään, vaan on odotettava, että käsketään kylään, jolloin aloitetaan neuvottelut siitä, mikä olisi sopiva ajankohta. Vanhemmille ihmisille tuntuu olevan erityisen tärkeää, että on jotain viemistä, ilman ei ole sopiva mennä kylään. Onneksi ikäiseni ovat päässeet tuosta tavasta eroon ja voidaan kyläillä ilman tuliaisia.

Oli mielenkiintoista jutella ihmisen kanssa, joka on ollut samoissa seurakuntanuorissa kuin minä aikoinani. Hänellä oli aivan toisenlainen kokemus ja tulkinta tuosta ajasta kuin minulla. Minä olen jälkeenpäin tuntenut tuon ajan ahdistavana ja rajoittavana, kapeita elämäneväitä antavana. Hän on aivan ilmeisesti osannut jo nuorena ajatella omilla aivoillaan, toisin kuin minä, joka imin kaikki puheet ja opit Jumalan totuuksina. Minua lohduttaa, että meitä  femmalaisuudella "sumutettuja" on ympäri Suomea aika tavalla. Ne jotka ovat tähän jymähtaneet, ovat nykyisin mm. naispappeuden vastustajia ja homokammoisia.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

entäpä jos


Paikallinen taideseura järjestää erään sivukylän koulun kanssa projektin, jonka puitteissa olin tänään kirjastossa tutustuttamassa lapsia taideseuran syysnäyttelyyn. Katselimme myös lastenkirjojen kuvituksia. Lapset olivat innolla mukana. Ensi viikolla menemme kouluun ja pidämme siellä pajapäivän.

Jäin miettimään omaa ammatinvalintaani. En koskaan ajatellut, että voisin opettaa pieniä lapsia. Ne ovat aina tuntuneet liian rasittavilta. Vielä opettaja-aikoinakin ajattelin näin. Tänään minun silmäni aukenivat näiden lasten kanssa. Minun olisi voinut olla paljon helpompi olla ala-asteella opettajana kuin yläasteella ja lukiossa. Minua rasittivat aikoinaan tiedolliset vaatimukset, joita lukiolaisten piti täyttää kirjoituksiin mennessä. Ala-asteella vaatimukset ovat erilaisia. Jäi vaivaamaan, olisinko välttänyt loppuunpalamisen toisenlaisessa työssä. Työ ei ollut masennukseni takana, vaan se kumpusi lapsuuden traumoista. Olisinko siitä huolimatta jaksanut pienempien lasten kanssa? Kaikki on jo taaksejäänyttä elämää eikä asioita voi muuttaa, mutta joskus tulee kiusallisia ajatuksia.

maanantai 6. syyskuuta 2010

pikkutarkkaa


Kun oikein ruvetaan nipottamaan, maalataan 60 verhoripustinta juuri halutun värisiksi.

Molemmat tyttäreni pääsivät opiskelemaan sinne, minne halusivatkin. Toinen aloitti opinnot Turun ja toinen Helsingin yliopistossa. Minua ilahduttaa jutella tyttöjen kanssa puhelimessa ja kuulla, miten he aloittavat akateemista taivaltaan. Mieleen nousee oma opiskeluaika Helsingissä. Miten vuodet ovat menneetkin niin nopeaan, aloitin opinnot 29 vuotta sitten ja muistan kaiken oikein hyvin.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

pökköä pesään

Kylmän yön jälkeen sisällä oli niin viileää, että laitoin ensimmäistä kertaa uuniin tulen. Koirakin tärisi vilusta, kun tuli ulkoa sisälle. Minulla on ollut koiria 16 vuotta, eivätkä ne ole saaneet tähän saakka tulla sohvalle, nyt olen jostain itselleni käsittämättömästä syystä antanut Tildan tulla sohvalle. Se on selvästi tyytyväinen oloonsa.

Jokin vatsataudin poikanen on häirinnyt oloani eilisestä. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Yöllä näin painajaisia. Hartiat ovat kutomisesta niin jumissa, että päässä suhisee ja huimaa.  Miten onkin aina niin, että venyttelyt ja niskaliikkeet tulevat mieleen vasta tässä kohtaa.

lauantai 4. syyskuuta 2010

hölmön hommia pakon edessä


Tällaiset kirjavat, itsestään kuvioita tekevät langat eivät ole suosikkejani, mutta tästä tuli mielestäni aika kauniit sukat. Nämä on mukava laittaa tänään saunan jälkeen jalkaan.

Täällä haisee aivan hirveälle, kun suihkutilaan levitettiin kosteussuojaa ja nyt se kuivuu. Ulkona on 10 astetta ja joudun pitämään yläkerrassa ikkunaa auki ja samalla pidän tulta puuhellassa. Toivottavasti haju haihtuu iltaa mennessä.

Kompostori ei ole suostunut koko kesänä lähtemään käyntiin hevosen lannasta huolimatta. Jouduin tänään turvautumaan kompostiherätteeseen. Pitäisi saada se toimintaan talveen mennessä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

pesulla

Tätiä laiskotti. Hän keitti puuhellalla suuren kattilallisen vettä, kaatoi sen kahteen ämpäriin, pukeutui kylpytakkiin ja kipaisi äpärien kanssa saunalle. Siellä hän kauhoi lämmintä vettä päälleen ja pesi itsensä. Pesun jälkeen hän juoksi pimeän pihan halki sisälle lämmittelemään puuhellan kupeeseen. Kolea syysmyrsky riepotti lipputangon viiriä. Täti kaatoi itselleen ison lasillisen espanjalaista punaviiniä.

torstai 2. syyskuuta 2010

tulipa kiirus

Yhtäkkiä on kiire. Vieraita, yllätyslähtöjä, ilmoittautumisia, kokouksia, maalaamista, siivousta, puiden kärräämistä, leipomista, jokapäiväistä veden lämmitystä ja ja ja ja. Minä en pidä kiireestä, mutta hetken aikaa sekin menee. Onneksi en ole työssä, en kerkeisi tätäkään. Väliin täytyy järjestää itselle-olo-hetkiä. Kyllä tämän huushollin alakerta syyskuun aikana tulee valmiiksi ja suihkukin. Kummasti sitä tottuu kylmässä viuhahtamaan pesulle saunaan. Odotan jo lauantaita kun saan pitkästä aikaa saunoa rauhassa itsekseni ja viettää kaikinpuolin normi-la-iltaa. Ellei tule joku yllätysmuutos.