pirteänä

Pitkästä aikaa heräsin aamulla aikaisin ja pirteänä. Olin jo aamupäivällä lenkilläkin. En ole koko talvena päässyt kävelyn makuun. Kuulin eräältä ihmiseltä, että hän yrittää joka päivä kävellä ainakin 10 min. Siitä minäkin aloitin viime viikolla. 10 min on niin pieni aika, että sen jaksaa vaikka pää kainalossa ja sellainen aika löytyy joka päivä. Nyt lenkkini on jo pidentynyt 20 minuuttiin.

Leikkasin koiralta kynnet eilen. Yhdestä kynnestä tuli verta myöhemmin niin, että lattiat sotkeentuivat. Tänään kannoin matot pihalle ja pesin lattiat. Ihan tuosta vaan ilman kiukuttelua.

Voi, miten tänään onkaan ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Kuljeskelin pitkin pihaa ja kovasti tekisi jo mieli tehdä jotain. Tuntuu mukavalta ajatella, että nyt saan nauttia rauhassa keväästä ja tehdä pihahommia. Hiukan jo tänään tuntui siltä, että remontin jatkaminenkin alkaa kiinnostaa. Vajaan viikon kun jaksaa riehua sisällä, sen jälkeen alkaa olla valmista.

lusikka

Miten nyt satuinkaan eilen lukemaan kirkollisten piirien keskustelua, joka on herännyt homokysymyksen tiimoilta. Keskusteluihin voi tutustua täällä ja täällä. Laitanpa minäkin lusikkani soppaan.

Menneisyydestä minulle on tuttua fundamentalistinen, tiukasti Raamattuun tietyllä tavalla suhtautuva uskonharjoitus. Olen ollut nuoruudessani srk-nuori ja kritiikittä, nuorelle tyypilliseen tapaan, omaksuin minulle esitetyt totuudet Jumalan sanana. Minuun juurtui syyllisyys, jatkuva parannuksenteon vaatimus ja helvetinpelko. Pohdin paljon omia syntejäni ja rukoilin niihin armoa. Olen lukenut Raamatun ainakin kaksi kertaa kannesta kanteen, Uuden Testamentin osasin melkein ulkoa, kirkossa kävin joka sunnuntai. Kun lähdin opiskelemaan Helsinkiin ja jätin srk-nuoret, koin kulttuurishokin. Oli olemassa muitakin tapoja elää kristillistä elämää kuin minulle opetettu, tiukkojen normien ja käskyjen mukaan eläminen.

Myöhemmin, hyvin vaikeassa elämänkriisissä tutustuin erääseen pappiin, jonka kanssa keskustelin kuukausittain kahden vuoden ajan uskosta ja elämästä. (Uskonnollisissa piireissä tätä sanottaisiin sielunhoidoksi, itse kutsuisin sitä matkakumppanuudeksi.) Vasta näissä keskusteluissa, 20 vuotta srk-nuoriajan jälkeen vapauduin syyllisyydestä ja helvetinpelosta, löysin uuden armollisen tavan ajatella Jumalasta ja elämästä. Keskustelut muuttivat ajatteluani olennaisesti.

Kai nämä homokeskustelut ovat tarpeen ihmisille, joille on tärkeää oikea ja väärä, teologisesti sanottuna kysymys synnistä. Minusta on tärkeää, että uskonnon nimissä ei tehdä henkistä väkivaltaa kenellekään, tässä nimenomaisessa tapauksessa omaa identiteettiään etsiville nuorille.

Tuon keskustelun lukeminen sai minut miettimään, olenko nykyisin elämänkatsomukseltani ateisti, aiemmin pidin itseäni agnostikkona. Kerrankin on sellainen elämänkysymys, jonka pohtimiseen voin rauhassa antaa itselleni aikaa. Fundamentalistien kanssa en halua keskustella, koska en näe mitään mieltä keskustella ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat lukkoon lyödyt ja joka perustelee mielipiteensä Raamatulla, jolla ei ole minulle samaa merkitystä kuin hänelle.

slow life

Kiinnostaisi kovin tietää, miten ihmiset elävät hidasta elämää. Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että tammikuulla selvisi, miten minun pitää järjestää energiajätteen keräys. Silloin oli tarkoitus hoitaa homma huomenna. Viime viikolla sain vihdoin soitettua jäteyhtiöön ja sovittua asian. Tänään heräsin ulkoa kuuluvaan kolinaan ja lehteä hakiessani huomasin energiajäteastian tulleen. Kunhan saan luuni liikkeelle, kiikutan liiteristä ja sisältä muutaman muovikassillisen muovia jäteastiaan. Koko hommaan meni vain kaksi ja puoli kuukautta, oikeastaan aika nopeaa toimintaa.

Sitä minä ihmettelen, että jätefirmat määräävät kuinka usein astiat tyhjennetään.  Sain sovittua että kaatopaikkajäte haetaan kerran 8 viikossa, energiajäte joka 4. viikko. Nämäkin tyhjennysvälit ovat liian tiuhat minulta kertyvän jätteen määrään nähden.

Komposti on ollut jäässä pakkasten alkamisesta saakka. Nyt pitäisi toimeentua sulattamaan sitä. Peräläinen toi minulle työpaikaltaan isoja peltiämpäreitä, joihin olen jonkin aikaa säilönyt kompostijätteen. Tuntui niin pahalta laittaa sitä kaatopaikkajätteen joukkoon. Miten kompostin saa toimimaan koko talven?

en ole ainoa

Onpa joku "viisaskin" samaa mieltä kanssani, sillä silmiin sattui tälläinen uutinen kellon viisareiden siirtämisestä. Minä kuulun noihin iltavirkkuihin, jotka eivät saa illalla unta vaan nukkumaan meno pakkaa siirtymään ja siirtymään. Nyt kello on 21 ja eikä väsytä yhtään.

kellonajoista

Tämä kellon viisareiden siirtely suorastaan kiukuttaa minua. Ei ihminen ole mikään kone, joka alkaa heti toimia uuden kellonajan mukaan. Minulla ei onneksi ole samaa ongelmaa kuin töissä käyvillä, joiden täytyy herätä kukonlaulun aikaan keretäkseen ajoissa sorvin ääreen. Mutta kyllä minua ottaa pattiin, että entisen kello 10 sijaan kello onkin jo 11 ennen kuin saan kammettua itseni sängystä ylös. Siihen kun lisätään pari tuntia aamutoimia onkin jo iltapäivä ja syyttäjä päässäni moittii minua aina vaan laiskemmaksi ihmiseksi, mikä alkaa jo vaikuttaa henkiseen hyvinvointiinkin.

Mikä hitto meillä suomalaisilla on, että pitää olla kaikessa niin muun Euroopan nuoleskelijoita, ettei voida tehdä päätöstä, että eletään jonkun pysyvän kellon ajan mukaan. Putin teki viisaasti määrätessään taannoin, että Venäjällä on vastedes nykyinen kesäaika ja sillä piste.

Päivää ilahduttaa pieni koira, jota pitää lämmittää sylissä, kun se tulee ulkoa sisään ja kitisee viluissaan.

uutta

Kävin eilen erikoislääkärin vastaanotolla. Hän oli sitä mieltä, että minulla on fibromyalgia ja mahdollisesti nivelrikko. Olen hämmentynyt, enkä tiedä mitä ajatella. Jotkin asiat saivat selityksensä ja toisaalta tuli liikaa uutta.

Vuosi sitten ajattelin selättäneeni masennuksen, toteutin unelmani ja aloitin uuden elämän taloprojektin myötä. Mitä tästä kaikesta mahtaa lopulta tulla? Jaksanko ja pystynkö yksin huolehtimaan kaikista tällaiseen asumiseen liittyvistä asioista? Tällä hetkellä en jaksa tehdä remppaa, toukokuussa tulossa oleva iso urakka ja kaikki siihen liittyvä pelottaa. Ei ole voimia kuin selviytyä päivästä toiseen. Pitkin tulla tällaista vielä, eikö mulla ole ollut elämässä ihan riittävästi vastoinkäymisiä?

karvoja

Kun eilen sattui olemaan lämmin päivä, käytin tilaisuuden hyväkseni ja nypin koiralta karvat. Tältä se näytti ennen nyppimistä. Niille jotka eivät satu tietämään kerron, että borderterrierien karvat kuuluu nyppiä pois noin kolme kertaa vuodessa. Koiran kuuluisi olla lyhytkarvainen, mutta olen sen verran laiska, etten viitisi olla jatkuvasti nyppimässä karvoja. Tässä linkissä alimmaisessa kuvassa voisi olla siisti Tilda. Koska minulla ei ollut eilen aikaa riittävästi, homma jäi kesken ja nyt koiraparka on tosi nolon näköinen. Käsi tuli niin kipeäksi, etten voi jatkaa nyppimistä hetkeen aikaan ja sitä paitsi ulkona on kylmä.