onnea

Kylppäri aiheutti valmistuttuaan Suuren huolen. Viemäri nimittäin meni tukkoon saman tien. Vessanpöntön vesikin laski huolestuttavan hitaasti. Neljä tuntia viemäriä yrittettiin aukaista mitä erilaisimmilla konsteilla. Viimein isäni haki kaupungin varastolta sinne 40 vuotta sitten ostamansa vehkeen, jolla rassasin hänen kanssaaan viemäriä tunnin verran, kunnes se vihdoin alkoi vetää. Kerkesin jo pelätä pahinta, mikä olisi tietänyt ulkohuussissa käymistä, peseytymisongelmia sekä erittäin kallista viemäriremonttia. Tuntui mahtavalta saada laittaa ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörimään omassa koneessa. Aamuinen suihku tuntui ylelliseltä.

Eilen olin pikkukoululla oppilaiden taidenäyttelyn avajaisissa. Eskarilaiset esittivät kaksi näytelmää.

1-3 -luokkalaisten savityöt pääsivät vitriiniin.

4-6 -luokkalaiset maalasivat akryyliväreillä monenlaisia juttuja.

Viikolla julkaistiin myös uusi antologia, jossa on myös minun novellini.

Nuorempi tytär tuli luokseni viikonlopuksi.

rahanmenoa

Köyhän ei auttaisi sortua budjetin ylityksiin, mutta niin kävi viikonlopun Tallinnan reissulla. Olin erään porilaisen naisporukan kanssa Suurella Hankintamatkalla. Ostin akvarellipapereita ja -värejä, lankoja ja pellavakangasta.

Mikä täällä Suomessa oikein maksaa, kun täsmälleen samat tuotteet ovat vähintään puolet halvempia Virossa? Eräs espanjalainen lanka oli 15 € halvempaa kuin täällä. Bambupuikot maksoivat 1/4 Suomen hinnoista.

Kotiin tullessa pirtti oli melko kylmä, enkä jaksanut yöllä alkaa lämmittää. Yritän pärjätä puulämmityksellä mahdollisimman pitkään. Pitää oppia pukeutumaan lämpimämmin, villavaatteet ovat tarpeellisia. Toivottavasti ei tule vuosituhannen kylmin talvi.

Huomenna pääsen omaan suihkuun ja saan pyykinpesukoneen.

aikoja

Täällä maalla pääsee lääkäriin ja hammaslääkäriin kolmessa viikossa! En tarvinnut kiireellistä lääkärinaikaa, joudan hyvin odottamaan kolme viikkoa. Porissa hammaslääkärille oli puolen vuoden jono, lääkärillekin kuukauden, jos ei ollut kiireellistä asiaa. Jos taas oli,  neuvottiin soittamaan heti aamukahdeksalta aikaa, jonka oli jo saattanut saada joku nopeampi. Olen hämmästynyt!

outoa käyttäytymistä

Kello 12.23 laitoin vaatteet päälle. Jotenkin tuntuu, että päivällä on luvallisempaa olla jouten vaatetettuna kuin yöpaidassa. Kummallisia poliiseja on jäänyt päähän, vaikka olen yrittänyt päästä niistä eroon.

ajattelemisen aiheita

Kävin Porin taidemuseossa katsomassa Patrick Husen näyttelyä. Näyttelyssä on mustavalkokuvia arktisilta alueilta. Isossa salissa on muutama seinän kokoinen valokuva heijastettuna kankaalle sekä tekstejä tv-ruuduissa. Pienemmässä tilassa on lisää kuvia. Näyttely on harvinaisen poliittinen, sanomaa korostavat mustavalkokuvat. Huse ottaa kantaa ihmisen ja luonnon välisiin suhteisiin. Kritiikin kohteena on myös länsimaisen ihmisen suhtautuminen alkuperäiskansoihin.

Samalla reissulla olin leffassa katsomassa elokuvaa Prinsessa. Se kertoo Kellokosken sairaalan pitkäaikaisimmista potilaasta Anna Lappalaisesta. Elokuva nauratti ja kosketti. Jotkut ovat arvostelleet sitä, että leffassa näytetään koko mielisairaanhoidon kirjo. Nykytiedolla on helppo arvostella entisajan menetelmiä epäinhimillisinä. Uskon kuitenkin että silloinkin on ollut lääkäreitä, jotka ovat halunneet auttaa potilaita ja jotka ovat tuoneet ajan uudet innovaatiot potilastyöhön. Ajan kanssa ne osoittautuivat tehottomiksi ja ihmistä alentaviksi. Olen itse saanut sähköä noin 40 kertaa elämäni aikana ja se on ollut masennukseen hyvä hoito. Nykyisin toimenpide tehdään nukutuksessa. Elokuvan tarina oli hyvä, mutta en pitänyt tavasta jolla se oli kuvattu. Melkein koko ajan näytettiin lähikuvaa ja ihmisten päät olivat kuin amerikkalaisista dokumenttiohjelmista.

sielu hukassa

Tapahtuu liikaa, on liian paljon menoa ja ohjelmaa. Tuntuu kuin jokin minussa ei pysyisi mukana. Kaipaan rauhaa ja itsekseni olemista. En ehdi kuunnella itseäni, enkä pysähtyä kunnolla. Jos tällaista jatkuisi pitkään, alkaisin voida todella huonosti. Onneksi häseltäminen loppuu parin viikon kuluttua. Odotan jo rauhallisia aamuja, hitaita päiviä, jolloin on aikaa ajattelulle, lukemiselle ja harrastuksille.

Tämä talo alkoi jo hiukan tuntua omalta kodilta. Olen ollut kuusi päivää pois ja kodin tunne on hävinnyt sillä aikaa. En kaipaa vanhaa kotiani Porissa, mutta haluaisin tuntea tämän talon kodikseni. Kylpyhuone valmistuu toivon mukaan ensi viikolla, samoin listoitukset. Sitten saan siivota talon ja alkaa sisustaa. Nyt kun en enää voi olla ulkona samalla tavalla kuin kesällä, haluan oman pesän, jossa voin tuntea oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Täällä on kaikki elementit siihen, kunhan vain saan loputkin tavarani paikoilleen, taulut seinille, matot lattioille ja verhot ikkunoihin.

tälläi täälä

Ystävä vuosien takaa kävi ihmettelemässä remonttiani ja kotiani. Kerrankin oli ihminen, joka sanoi tulevansa heti, kun soitin ja kysyin käymään. Satakunnassa yleensä jahnataan tällaisia asioita. Tapoihin kuuluu, että ensin avataan kyläily kutsumalla toinen joskus käymään. Se ei vielä tarkoita sitä, että silloin mennään, vaan on odotettava, että käsketään kylään, jolloin aloitetaan neuvottelut siitä, mikä olisi sopiva ajankohta. Vanhemmille ihmisille tuntuu olevan erityisen tärkeää, että on jotain viemistä, ilman ei ole sopiva mennä kylään. Onneksi ikäiseni ovat päässeet tuosta tavasta eroon ja voidaan kyläillä ilman tuliaisia.

Oli mielenkiintoista jutella ihmisen kanssa, joka on ollut samoissa seurakuntanuorissa kuin minä aikoinani. Hänellä oli aivan toisenlainen kokemus ja tulkinta tuosta ajasta kuin minulla. Minä olen jälkeenpäin tuntenut tuon ajan ahdistavana ja rajoittavana, kapeita elämäneväitä antavana. Hän on aivan ilmeisesti osannut jo nuorena ajatella omilla aivoillaan, toisin kuin minä, joka imin kaikki puheet ja opit Jumalan totuuksina. Minua lohduttaa, että meitä  femmalaisuudella "sumutettuja" on ympäri Suomea aika tavalla. Ne jotka ovat tähän jymähtaneet, ovat nykyisin mm. naispappeuden vastustajia ja homokammoisia.