tiistai 1. maaliskuuta 2011

uni

Syksystä saakka olen nähnyt erästä unta, joka tietenkin ajan kanssa vaihtelee ja saa uusia muotoja, mutta peruselementeiltään on sama uni. Olen ihmetellyt, mitä tuo uni kertoo minulle. Tänä aamuna tajusin. Se kuvastaa minun tarpeettomuuden tunnettani.

Menneenä vuonna iloitsin siitä, että minulla alkaa uusi, oma elämä ja saan tehdä kaiken kuten itse haluan. Lapset ovat tähän saakka olleet elämässäni keskipiste. Heidän vuokseen olen jaksanut sitä ja tätä, on ollut pakko. He ovat tuoneet tarkoituksen ja mielekkyyden elämääni, kun ei ole ollut työtä, jossa olisin voinut kokea itseni tarpeelliseksi. Nyt ei ole työtä, ei lapsia, ei mitään.  Älkää tulko sanomaan minulle, että tuo on nyt sitä tyhjän pesän syndroomaa. Osittain varmaan onkin, mutta tähän liittyy paljon muutakin.

Minua ei huvita remppa, ei mikään. Osittain pitkään nukkuminen aamulla on sitä, ettei tarvitsisi nousta aina samanlaiseen, yksinäiseen ja turhaan päivään. Elämän sisällöksi ei riitä seinien maalaaminen ja puutarhan hoitaminen. Minusta tuntuu niin turhalta, että akateemisen koulutuksen saanut ihminen viettää aikansa yrittäen keksiä itselleen mielekästä tekemistä. Minä kaipaisin edes pientä haastetta älylleni, omille työelämän taidoilleni ja elämänkokemukselleni.  Näille voisi löytyä käyttöä, jos oikeat asiat kohtaisivat. Asia, mihin en nykyisellään jaksa uskoa. Kaikkea tätä tuossa unessa tavoittelen.

On rankkaa käydä läpi samoja asioita vuodesta toiseen.

10 kommenttia:

  1. Välil tartteeki olla tollast. Luovaa taukoo.
    Kirjota kirja, vaikket sit julkasiskaa.

    VastaaPoista
  2. Sitäkin olen ajatellut tosissani ja käynyt monenlaisia kursseja. Puuttuu vain riittävästi itsekuria.
    Vai luovaa taukoo? Sitä on ollut jo 11 vuotta.

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että se mielekäs tekeminen tulee eteen jossain muodossa. Ymmärrän, että tarvitsisit jonkinlaista haastetta elämääsi. Olisiko jonkinlainen vapaaehtoistyö sellaista? Selliselta alalta, jossa voisit hyödyntää taitojasi..

    VastaaPoista
  4. Kuiteskii mulle murisit, hauskaa. Kirjota ny kummiski, vaisk ois taukoo ollu 100v. Ittekurin voit heittää tonne vasemmal olevaa nurkkaa...

    VastaaPoista
  5. Vapaaehtoistyötä vetäjänä jossain järjestössä, palvelevassa puhelimessa?
    Ehkäpä sopiva paikka vielä löytyy.

    VastaaPoista
  6. Partapappa. Luulin että tarkoitit luovalla tauolla tämän päiväistä oloani. Kirjoittajakurssilla olen viimeksi ollut viime vuonna. Minä vissiin tarvitsen pakotteita, jotta pystyisin kirjoittamaan eli ryhmän. Täällä maalla ei ole sellaista. Ajatus kirjoittamisesta muhii.

    Tammikuussa olin innoissani perustamassa vertaistukiryhmää masentuneille. Luulin sen sujuvan noin vain, mutta Mieli maasta -yhdistys halusi hoitaa ryhmän aloittamisen tietyllä tavalla. Tämän viikon torstaina on tiedotustilaisuus asiasta ja aloitan ryhmän 15.3. Olen vuosien aikana vetänyt jos jonkinlaisia ryhmiä. Tällaisesta toiminnasta saan tyydytystä elämääni.

    VastaaPoista
  7. Kannattaa mennä mukaan vertasitoimintaan, ehdottomasti. On hyvä kuitenkin muistaa, että vertaisryhmäohjaajana toimiminen ei ole sama asia kuin ohjata mitä tahansa ryhmätoimintaa, koska kyse on eritavoin psyykkisesti sairastuneista ihmisistä ja ohjaajan täytyy tuntea rajansa sekä olla kohtuullisen hyvässä kunnossa itsekin.

    Ryhmä ei ole ohjaajaa varten vaan ryhmäläisiä varten ja vuosien kokemus on opettanut, että vertaisohjaajat tarvitsevat myös vertaiskoulutusta, tilanteet ryhmissä eivät ole aivan helppoja. Siksipä siksi monissa yhdistyksissä järjestetään tätä koulutustoimintaa, koska se suojaa ja antaa työkaluja ryhmänohjaajalle.

    Nämä eri yhdistysten pyörittämät vertaisryhmät ja vertasitoiminta ovat hieman toisenlainen juttu kuin nettirupattelu, joka ei useinkaan ola riittävä tuki monellekaan.

    Mukavia ja hyödyllisiä ryhmäkokemuksia sinulle !

    VastaaPoista
  8. Vertaisryhmien ohjaaminen on myös tuttua minulle. Monenlaisia kurssejakin on tullut käytyä sekä MTKL:n ja Mieli Maasta -yhdistyksen. En ole menossa soitellen sotaan. Toivon ryhmästä löytyvän ajan kanssa jonkun, joka voisi olla varaohjaajana, jos itselle tulee jokin este. Toisekseen en ole kuvittele tekeväni tätä hamaaan hautaan, vaan tällaisillakin ryhmillä on aikansa.

    Vaikka tässä kirjoituksessa paljastankin huonon oloni, olen mielestäni ok kunnossa. Ihmisen elämään vaan kuuluu ylä- ja alamäet, nyt on pieni alamäki.

    VastaaPoista
  9. Eiköhän se blogistilla oleva koulutus, äly, taidot ja elämänkokemus riitä oikein mainiosti monenlaisten ryhmien vetämiseen :)

    VastaaPoista
  10. Tuntuisi kyllä hyvältä, että koulutettuna kokemuskouluttajana voisit ottaa tuota oppia käyttöösi täällä uudella paikkakunnallasikin. (Kokemuskouluttajan läheisenä tiedän, kuinka arvokasta tuo työ on.)

    VastaaPoista