jospa

Kuvittelinko minä keväällä, kesällä, syksyllä että elämä muuttuisi jotenkin helpommaksi täällä? Että ongelmat olisivat ohi ja voisin elää mukavaa ja huoletonta elämää maalla? Olihan se niin.

En minä täälläkään pääse karkuun itseäni enkä sitä että olen taipuvainen masentumaan, että tietyt asiat aiheuttavat ahdistusta ja tuntuvat vievän ilon elämästä. Tällä hetkellä en voi asioille mitään, joten miksi annan niiden vaikuttaa näin paljon? Siksi että ahdistus ja masennus ovat minun tapani reagoida raskaisiin asioihin. Kerkesin jo kuukausia kuvitella elämän olevan kevyempää kuin ennen. En minä ole niin paljon muuttunut, etteikö selkärankaan piintyneet tunnekaavat puskisi pintaan jossain vaiheessa.

Sateinen loskapäivä tuntuu raskaalta.

Toisina öinä nukun hyvin, toisina olen hereillä vähän väliä. Jospa tänä yönä nukkuisin paremmin.

loskaa

Synkeä päivä tulossa. Heräsin siihen, kun lumi tulla ryski katolta alas. Lehteä hakiessa vihmoi vettä. En viitsi kolata yöllä satanutta loskaa pois, koska sen jälkeen piha olisi liukas kuin luistinrata eikä minulla ole sopivaa hiekkaa liukkautta torjumaan. Liivian kuvat Venetsiasta lietsovat kaipuuta jonnekin muualle, pois loskaisesta maisemasta. Näemmä viehättyäkseen Venetsiasta ei tarvita kesää.

En ole koskaan lukenut vaateblogeja, koska ne ovat minulle sangen turhanaikaisia. Tätä on kuitenkin pakko seurata vastedes.

Eräässä fb-päivityksessä on kuva koiranpennusta, joka olisi myytävänä. Minut pelastaa ainoastaan se, ettei minulla ole rahaa. Hiukan asiaan vaikuttaa myös vanhaneiti Tilda, jonka rauhallista elämää jack russelin pentu häiritsisi liikaa.

härkäviikkojen aluksi

Kannoin joulukuusen pois ja siivosin kämpän. Kummasti tulee pölyä ja muuta sotkua, kun käy paljon vieraita muutamien päivien aikana.


Kummallinen väsymys on iskenyt minuun. Nukun 10-tuntisia öitä, enkä silti ole aamulla virkeä. Väsyttää ja kaikki tekeminen tuntuu raskaalta. Onneksi on pakkoja, kuten tänään tuo siivoaminen ja lumen kolaaminen. Päivittäin täytyy kantaa puita ja lämmittää. Ilman pakkoja en saisi varmaan mitään aikaiseksi. Remontti ei kiinnosta ollenkaan. Odotan lisääntyvän valon mukanaan tuomaa virkeyttä. Ehkä pitäisi vain hyväksyä tämä väsymys eikä tuskailla sitä. Nyt alkavat härkäviikot. En ole ollenkaan innostunut tästä ajasta. Onneksi valoisa aika pitenee muutamalla minuutilla päivittäin. Odotan kevättä.


Viime vuoden aikana en lukenut kuin pari kirjaa. Rakas harrastukseni jäi remontin, muuton ja elämänmuutoksen jalkoihin. Nyt olen jo lukenut yhden kirjan. Nämä talvikuukaudet ovat erinomaista aikaa käyttää lukemiseen. Pyrin nyt lukemaan kirjoja omasta hyllystäni ja välttelen kirjastoa toistaiseksi. Toisaalta eilisessä Voimala-ohjelmassa mukana ollut Antti Nylen herätti kiinnostukseni, hänen kirjansa pitää lainata. Tykkäsin muutenkin tuosta ohjelmasta, jossa keskusteltiin viisaasti uskonnosta.

ostoksia

Ostin kalenterin, sellaisen mukanakuljetettavan. Olin ajatellut pärjätä pelkällä seinäkalenterilla, mutta en näköjään pärjääkään. Kummasti hissuttelijallakin on muistettavaa.

Suklaakonvehdit olivat tarjouksessa puoleen hintaan. Oli siis pakko ostaa ja mättää koko loota samana päivänä suuhun. Sain eilen Tuutikilta rasiallisen Fazerin sinisiä, nekin oli syötävä heti pois. Onneksi tytär avusti. Painoni on noussut syksyn aikana kuusi kiloa. Asialle on tehtävä jotain.

vieras

Kahtena viime päivänä olen käynyt Porissa. Tänään ajelin ex:n luo hakemaan tytärtä. Tuntui oudolta käydä tutussa kaupassa, ajaa tavallista reittiä kohti vanhaa kotia, eikä kuitenkaan mennä sinne. (Asuimme ennen kilometrin päässä toisistamme.) Samalla tavalla kummalliselta minusta tuntuu tällä paikkakunnalla, en tunne kuuluvani tännekään. Porissa ja täällä on tutut maisemat ja talot, mutta silti vieraat. Onneksi taloni tuntuu jo kodilta.

Seinät alkavat kaatua päälle. Olen ollut kotona riittävän ajan. Talossa ei ole juuri nyt erityistä hommaa, varsinkaan kun ei huvita maalata.

Olen pohtinut paljon viimeisen parin vuoden aikana, missä minua tarvittaisiin. Lapset ovat maailmalla eivätkä enää tarvitse minua päivittäin. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä enkä vain puuhastella itsekseni. Mietin myös rakkautta, jota koen Peräläisen kanssa. Saan häneltä paljon hyvää elämääni, enkä osaa antaa hänelle enempää rakkautta kuin mitä nyt teen. Sen sijaan voisin jakaa kokemaani rakkautta muille ihmisille.

Heräsin viime viikolla uneen, joka muistutti jo viime keväänä pyörittämästäni ajatuksesta, jota olin pohtinut kesän lopulla ja jonka olin siirtänyt mielessäni tälle keväälle ja lopulta unohtanut. Kyse on masentuneiden vertaistukiryhmän perustamisesta perustaa tälle paikkakunnalle. 

Samana päivänä sattui kummallisia asioita. 

Olin saanut ystävältäni joululahjaksi Owe Wikströmin kirjan Hyvyys ja myötätunto. Aloitin kirjan lukemisen ja huomasin, että kirjassa puhuttiin samasta asiasta. Pyörimme oman napamme ympärillä emmekä huomaa kärsimystä ja ystävyyden tarvetta lähellämme. Asioita, joita voimme omassa ympäristössämme lieventää pienillä teoilla.  Wikströmin mukaan oma-apukirjallisuus tukee keskittymistä itseen. Juuri tätä minä olen tehnyt vuosikausia! Lopulta omat kuvioni ja pääni ovat käyneet tosi pieniksi.

Kesken lukemisen ystäväni soitti ja sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, että on kamalan ahdistunut. Keskustelimme jonkin aikaa hänen asioistaan. 

Tuntui kuin minulle olisi sinä päivänä sormella osoitettu, että tarvitaan kuuntelijaa, tarvitaan lähimmäisiä jakamaan arkea, tarvitaan ystävyyttä. 

Tänään olen soittanut muutaman puhelun ja ryhmäasia on lähtenyt liikkeelle. 

Vuosi vaihtui rakkaiden ystävien seurassa. Toivottavasti toisilleen vieraat ystäväni eivät kovasti kärsineet tilanteesta. Viikonloppu jatkuu sen rakkaimman ystävän kanssa. Syötiin hyvin, yksi ampui raketteja, kaksi ihasteli ja kolmas ? Tytärkin poikkesi yllättäen äitiään tervehtimään. Oli ihan kuulla nuoren ihmisen asioita ja innostusta elämästä.

Puolisen vuotta mäjentöppäreellä on ollut rikasta aikaa. Viihdyn täällä ja tunnen olevani kotona. Uusia asioita, uusia ihmisiä, vanhoja ystäviä uudelleen, sukulaiset ja perhe, rauha ja elämän ihmettely. Peräläinen ja rakkaus. Kaikki hyvä jatkukoon tänä vuonna 2011. Samaa toivon teille lukijani.